Kuka muistaisi

mutta surusilmä on ainakin vanhan iskelmän Turun surusilmä-nimessä, sanat Veikko Lavin, ja sävel Pentti Viherluodon.

pojalles, niin a vot.
http://www.youtube.com/watch?v=EgqqEJUsWcQ&feature=related

Vastaus tulee hiukka jälkijunassa !!

TURUN SURUSILMÄ

Voi kohtalo kummasti viedä, meitä riemussa - myös surussa
En sitä mä vieläkään tiedä, kuinka onneni sain Turussa
Siellä kohtasin sievän surusilmän, joka torilla kaloja möi
Ensikatseellaan syömmeni kylmän, onnen pumpuleilla ympyröi.

Ei kelleen vielä sydäntään suonut, hiukan rakasti vain itseään
Vaan kun katseeni häneen olin luonut, tunsi pistoja sydämessään
Ja me kiersimme kaupungin puistot, suukon sain vasta Pansiossa
Ja nuo lempemme suloiset muistot, ovat syömmeni kansiossa.

Kun lauletaan näin iskelmässä, tulisuudelmat hurmion toi
Ensisuukossa kuumassa tässä, kultahampaani suli kuin voi
Olin luullut jo naisihin nähden, aivan tulleeni immuuniksi
Vaan sievän surusilmäni tähden, silloin heräsin parahiksi.

Olen onnea saanut jo liikaa, surusilmäni sen mulle soi
Nyt myyn torilla lahnaa ja siikaa, enkä parempaa toivoa voi
Ja kun tiskillä hauki on suuri, silloin onneni on rajaton
Sillä hauenkin katsees on juuri, suruvoittoinen yö ajaton.

alotukseen:

"Syys surumielinen "
on Kari Tapion laulu,
löytyy youtubista tuolla nimellä,
harmi, kun ei enään voi linkittää musiikkia näille palstoille,
suomi 24 on estäny,
se on suuri vaje meille musiikin ystäville,
saisi palauttaa linkitys mahdollisuuden,

Turun surusilmän
-
laulaa Veikko Lavi,

Heips,lataa Appstorysta Spotify, sieltä löytyy kaikki kappaleet,monenkin estittäjän esittämänä. Jos,et muista tekijää tai kappaleen nimeä,googleilemalla selviää jne..Helppo homma,voi luoda oman soittolistan myös,. Jos kyllästyy johankinkappaleeseen sen voi hipaisemalla postaa,Sieltä löytyy kaikki upeat ewögreenit ja nykykappaleet myös,rokista-virsiin,eikä maksa mitään.
Minulla on käytössä i pad ,josta kuuntelen ,tai youtubin kautta uusilla onkoy radio/cd yhditelmällä langattomast-kantavuus 15 m .
On ilmaista.

Kyllä muistan
- orkka kyllä jatkoi häävalssia metsäkukilla
- sota-aikana yksi äitini sukulaisista oli kalastajaneiti, joka vanhoilla päivilläänkin vielä kävi kaupungin torilla myymässä itsepyydettyä ja suolattua lahnaa pytyissään
- tuotteella oli kysyntää ja menekkiä sen ajan ruokahuollossa.
Ihmisiltä vaadittiin niissä oloissa paljon, varmaan monta kertaa yli omien voimien menevää kestävyyttä ja jaksamista - kuin nykyäänkin.
Eipä tällekään haukineidolle elämä milloinkaan ole erityisen suopea ja armollinen ollut - sillekään kun mitään mahda - kui ei nuljaskoille ja nilviäisillekään,
konsa villiintyneitä ovat.
Avioliitto saaliinsa kanssa ollut erityisen onnekas. Menkööt menojaan saalistajat
- en onnesta, surusta itke, joskus itken muuten vaan...