Olen pienen tytön yksinhuoltaja äiti. Juonut kaksi vuotta melkein joka päivä enemmän tai vähemmän. Töistä olen joutunut olemaan pois krapulan takia muutamia kertoja, ja sairaslomaa hakenut myös sen takia että voisin juoda. Tissuttelen myös lapsen aikana.
Olen tyhmä, tiedän sen!
Olen tuhonnut ihmissuhteita, työntänyt ihmisiä elämästäni, hakeutunut väärään seuraan, menettänyt monia läheisiäni juomiseni takia.
Minulla ei ole ystäviä, eikä ihme.
Äitinikin joi itsensä hengiltä. Päätin joskus ettei minusta tule samanlaista, ja kappas vaan miten kävi.
Haluan lopettaa juomisen. Kohtuukäyttö ei ole vaihtoehto, sillä siihen se ei jää. Yksikin olut pistää ottamaan lisää "kyllähän mä tän yhden voin vielä ottaa" jokaisen kymmenen tölkin kohdalla mietin samaa ja huijaan vain itseäni.
Haluan lapselleni terveen ja hyvän elämän. Sitä se ei ole jos jatkan juomista. Niin kauan kun juon, en pysty huolehtimaan mistään asioista.
Haluan lopettaa valehtelemisen, haluan olla terve. Nyt riittää! Näin ei voi jatkua. Koskaan ennen tunne ei ole ollut näin vahva kun nyt. Toivon että onnistun. Olisinpa kyllin vahva. Hetki ja päivä kerrallaan. Mutta tästä se alkaa. Voimia kaikille saman asian kanssa kamppaileville
Olen tyhmä, tiedän sen!
Olen tuhonnut ihmissuhteita, työntänyt ihmisiä elämästäni, hakeutunut väärään seuraan, menettänyt monia läheisiäni juomiseni takia.
Minulla ei ole ystäviä, eikä ihme.
Äitinikin joi itsensä hengiltä. Päätin joskus ettei minusta tule samanlaista, ja kappas vaan miten kävi.
Haluan lopettaa juomisen. Kohtuukäyttö ei ole vaihtoehto, sillä siihen se ei jää. Yksikin olut pistää ottamaan lisää "kyllähän mä tän yhden voin vielä ottaa" jokaisen kymmenen tölkin kohdalla mietin samaa ja huijaan vain itseäni.
Haluan lapselleni terveen ja hyvän elämän. Sitä se ei ole jos jatkan juomista. Niin kauan kun juon, en pysty huolehtimaan mistään asioista.
Haluan lopettaa valehtelemisen, haluan olla terve. Nyt riittää! Näin ei voi jatkua. Koskaan ennen tunne ei ole ollut näin vahva kun nyt. Toivon että onnistun. Olisinpa kyllin vahva. Hetki ja päivä kerrallaan. Mutta tästä se alkaa. Voimia kaikille saman asian kanssa kamppaileville
Vastaukset 9
Vanhimmat
helppoa se ei ole mutta ainut vaihtoehto.
Käyppä kirjastosta lainaamassa Jean Kirkpatrickin kirja "Täyskäännös". Se on kirjoitettu meille päihdeongelmaisille naisille.
Itse kiskoin viinanpaskaa kymmeniä vuosia ja viime ajat aina kännissä aamusta alkaen.
Irtiotossa ja lopettamisessa onnistuu, kun pitää mielessään, että alkuvaiheen surkeat olotilat, masennukset, aggressiot, rauhattomuudet, unihiriöt, ja mielialamuutokset ovat asiaankuuluvia vieroitusoireita.
Itse juomisella hankittuja, tilattuja ja maksettuja.
Ne ikävyydet poistuvat aikanaan, vaikka alussa ottaakin koville.
Ainoa keino tasapainon ja mielenrauhan saavuttamiseen on korkin kiinni pitäminen.
Onhan se mukava lähteä vaikka lauantaiaamuna hyvissä sielun ja ruumin voimissa shoppailemaan, sitten vaikka johonkin kivaan paikka lounaalle, josta kotiin huilaamaan. Krapula-aamuja ei todellakaan kaipaa kukaan, eikä känniörvellyksiä.
Tietysti olisi mukavaa, jos joskus voisi ottaa lasin-kaksi rentoutumismielessä tai palan painikkeeksi. Mutta jos se ei onnistu, niin on parempi kun ei kiusaa itseään alkoholilla lainkaan. Itse voin ottaa ne "parit" ja siihen jää. Mutta ymmärrän kyllä, jos joku ei voi. Itse otin ennen enemmänkin ja se alkoi minua harmittamaan, joten vähensin. Jokaisen tarina on erilainen, eikä moralisointi tai nenän vartta pitkin katsominen tässä tapauksessa auta. Muiden samassa ahdingossa olleiden kokemukset ja keinot saattavat olla avuksi.
Itse kannatan päättäväisyyttäsi ja luotan sinuun! Alkoholi on demoni, joka kannattaa heittä elämästään pois. Vietä aikaasi lapsesi kanssa, tee hänet tyytyväiseksi. Käy töissä tunnollisesti, kerää vähän rahaa ja lähde lapsesti kanssa matkoille rauhoittumaan. Voimmia ja tsemppiä!! Sinä pystyt siihen!!
Anna hyvä ihminen lapsesi pois! Tuollaiseta juoposta ei missään nimessä ole äidiksi.
juomistapojasi.
Rupee jonkun ystäväksi, etsi samanlainen juoppo kuin sinä, ja ruvetkaa yhdessä raitistelemaan.
Alkoholismi on sairaus ja siihen on saatavana apua.
Tee jotain.
Itsellä kanssa tullut alkoholista jonkin sortin ongelma viimeisen parin vuoden aikana,jos nyt ei jo ehkä sitä ennenkin...Vielä pari vuotta sitten olin melkoinen bilehile,eli viihdyin viikonloppuisin radalla,ja juominen rajoittui yhteen känniin viikossa.Mutta kun rakastuin,ja muutin nykyisen avopuolisoni luokse,ei baari-viikonloput enää olleetkaan niin houkutteleva vaihtoehto.Koti-illat olivat mukavia,kun saa vaan töllötellä telkkaria pyjamassa.Mutta sen myötä alkoikin se sohvalla tissuttelu ja kalsarikännien veto...Ja vapaapäivistä riippuen,ja usein myös riippumatta,mahdollisimman monena iltana viikossa.Tuntuu,että selvinpäin vaan on niin tylsää elämää.On myös minunkin tullut haettua sairaslomaa tissuttelua varten,ja sen takia...Joka viikko teen päätöksen,että nyt olen tämän viikon juomatta pisaraakaan,mutta kertaakaan ei ole päätös pitänyt!Tsemppiä teille,joilla sitä selkärankaa löytyy!
mutta kun luovuin viinasta, niin päivä kerrallaan olen nyt ollut raittiina.