Rv 37, ensiraskaus ja oon ihan yksin. Pikkusen alkanu jännittää että lähdenks oikeeseen aikaan sairaalaan. Mun miekkonen ei asu kanssani ja sairautensa vuoksi ei oo ollenkaan varmaa onko luonani silloin kun synnytys alkaa, ei ehkä ole edes puhelimella tavoitettavissa. Lähelläni ei ole ketään ystäviä tai sukulaisia. Oon kuitenkin ollu tosi reipas asian suhteen koko raskauden ajan eikä oo ollenkaan stressannu (siitä ei ois apua). Antoivat mulle oman kätsyn jolle voin soittaa 24h ja hän hoitaa synnytyksen. Nyt kuitenkin hieman jännitää että meniks ne valmennuksen opit jakeluun että milloin pitää lähteä sairaalaan. Jos meen synnytyksen alakaessa niin sekasin etten muista mitä piti tehdä. Taksilla kuvittelen sairaalaan meneväni. Mutta kun mitään kipuja ei oo ollu koko raskauden aikana eikä mulla oo koskaan kuukautiskipuja. En osaa edes kuvitella miltä ne tuntuis. Mitä jos mulla on joku tunnottomuus ongelma? Jospa synnytys alkaa rytinällä enkä huomaa ja sitten yht'äkkiä tulee niin valtavat tuskat etten ees puhelimeen pääse? Voiko niin käydä? Ja oisko hyvä olla jotain särkylääkettä kotona? Kun mulla ei tosiaan ikinä oo ees päänsärkyä niin eipä oo särkylääkkeitä. Mikä lääke on hyvä?
Synnytyksen alkaminen - kerrataans oireet
tunnoton turtiainen
31617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
osta panadolia, sitä voi käyttää raskaana. ja tarvittaessa soita ambulanssi. tai lähdet ns. liian aikaisin näytille taksilla, äläkkä suotta mieti onko tää nyt turhaa. Kyllä mä luulen että sä tiiät sitten, etkä varmaan kuitenkaan sellaiseen tilanteeseen kahdessa sekunnissa joudu että et yht äkkiä pystyisi puhumaan. hyvin se menee. ei se räjähtämällä ala.
että sitten kun kipu on niin kova, että tuntuu ettei pahempaa enää voi olla, silloin pitää lähteä. Ja mielellään niitä supistuksiakin voisi tovin aikaa olla. Itselläni käynnistettiin synnytys ja illalla alkoi tulla kipeämpiä supistuksia, jotka sai jo naaman vähän ruttuun. Kävely ja juttelu kuitenkin onnistui vielä ihan hyvin ja supistuksen aikanakin jos nyt vähän puhalteli. Mietin mielessäni, että mitä ne äidit vouhkaa niistä supistuksista, kyllähän tämä menee. Aamuyöstä meni sitten lapsivesi ja homma lähti oikeasti käyntiin. SIlloin ei enää tarvinut miettiä auttaisiko suihku tai mitä se vouhkaaminen oli. Silloin halailtiin kovasti seinää, kun supisti, eikä jäänyt ollenkaan epäselväksi, ettei sitä kestäisi tuntitolkulla.
Eli kipu, se ajaa kyllä sinne sairaalaan. Toinen on lapsivesi, mutta siinä tilanteessa ei ole kiire, voi vaikka soitella vastaanotolle ja kysyä ohjeet (yleensä supistuksia voi odotella jonkin aikaa kotona). Tai sitten jos tulee jotain kummallista niin eikuin sairaalaan. JOs kipu menisi yhtäkkiä jatkuvaksi ja niin kovaksi, ettei puhelimeen pääsisi, se olisi jo sitten vakavampi paikka. Tämmöinen on äärettömän epätodennäköistä, mutta kaikkea sattuu. Minä odottelisin supistusten kanssa (ensisynnyttäjänä) mahdollisimman pitkään kotona, kunnes en enää pärjäisi. KOin sen miten kauheaa on olla sairaalassa muiden silmien alla odottamassa, että synnytys lähtee kunnolla käyntiin ja se oli inhottavaa. Kotona olisi voinut huutaa vaikka "v***, s***, p***" jos siltä tuntuu. Kolmen hengen huoneessa ei kamalasti puhista isoon ääneen. Eri asia tietysti jos paikat olisi hyvin auki ja pääsisi suoraan saliin.
Osta Panadolia kotiin. Sekin on hyvä neuvo, että jos Panadol auttaa kipuun, ei ole vielä tosi kyseessä.
"Nyt kuitenkin hieman jännitää että meniks ne valmennuksen opit jakeluun että milloin pitää lähteä sairaalaan. Jos meen synnytyksen alakaessa niin sekasin etten muista mitä piti tehdä."
Tällaisia tilanteita varten kannattaa ehkä pyytää doula mukaan. Doula voi tehdä myös niitä asioita, joita synnyttäjän ei pitäisi joutua supistusten aikana tekemään esim. hakemaan evästä, peittoa jne. Sinäkin kerkiäisit vielä hyvin pyytämään doulan mukaan (ja tapaamaan hänet muutaman kerran ennen synnytystä). Palvelu on maksutonta (korkeintaan bensakulut tulee korvattavaksi yleensä max 20 e). Moni alunperin yksin synnyttämään lähdössä oleva, mutta joka kuitenkin on lopulta ottanut doulan mukaan, on todennut, että sitä ei etukäteen arvannutkaan, kuinka suuri merkitys sillä jonkun toisen ihmisen läsnäololla ja henkisellä tuella on.