kyllä, olen taatusti katkera ja vihainen exälle ja hänen nykyiselleen. Helpottunut olen erosta, saan vihdoin elää enkä olla enää exän omistama "esine", jota hän pyrkii muokkaamaan haluamakseen (=pornoelokuvien alistetut naiset), mutta valitettavasti liiton aikana ehti syntyä lapsia. Eron jälkeen exää ei omat lapset juuri enää ole kiinnostaneet. Toistuvasti menee omat menot, nyxän lasten (samanikäisiä kuin meidän, nyxän edellisestä liitosta) elättäminen, kuskaaminen kotimaassa ja ulkomailla, juhlien järjestäminen jne. omien lasten edelle. Vaikka kyse olisi lapsen terveydestä, oma meno (esim. katsomaan jääkiekkopeliä) on aina tärkeämpi. Viimeisin "äitienpäiväyllätys" oli se, että ex ilmoitti lapselleen ettei aio tulla lapsen konfirmaatioon - on kuulemma oman perheen ulkomaanmatka samaan aikaa. Vanhimmalle ex kyllä aikanaan lastenvalvojan luona lupasi järjestää juhlat, mutta ei saanut nyxältään siihen lupaa. Nyxän lapselle kyllä järjestettiin isot juhlat, joihin näitä lapsia ei edes kutsuttu!
Hoidan nämä lapset, kuuntelen heidän pettymyksensä ja itkunsa, kun isä TAAS satuttaa. Lapset käyvät myös terapiassa. Asiaa pahentaa vielä se, että ex-appivanhemmat puolustavat poikaansa ennemmin kuin lastenlapsiaan. Sieltä lapset ovat joutuneet vielä kuuntelemaan sitä, kuinka ovat väärässä ja isä aina oikeassa.
Ja vielä ihmetellään, miksi exät ovat vihaisia ja katkeria. Sopisi etävanhempien ja etenkin uusien kumppanien katsoa peiliin ja miettiä, kohdellaanko lapsia todellakin tasavertaisesti vai olisikohan sittenkin niin, että ne kumppanin lapset edellisestä liitosta muistuttavat jostain omasta tekemisestä (kuten meillä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta silloiseen aviomieheeni) ja tosiasiassa se käytös lapsia kohtaan halutaan kohdistaa kumppanin exään?!
Aikuinen ihminen osaa suunnata omat tunteensa oikeaan kohteeseen, mutta nämä keskenkasvuiset, jotka kuvittelevat olevansa kovinkin aikuisia, tekevät todella pahaa tuhoa lapsille. Ja sitten ihmetellään, miksi lasten- ja nuorten psykiatria pullistelee kestokykynsä yli.
Hoidan nämä lapset, kuuntelen heidän pettymyksensä ja itkunsa, kun isä TAAS satuttaa. Lapset käyvät myös terapiassa. Asiaa pahentaa vielä se, että ex-appivanhemmat puolustavat poikaansa ennemmin kuin lastenlapsiaan. Sieltä lapset ovat joutuneet vielä kuuntelemaan sitä, kuinka ovat väärässä ja isä aina oikeassa.
Ja vielä ihmetellään, miksi exät ovat vihaisia ja katkeria. Sopisi etävanhempien ja etenkin uusien kumppanien katsoa peiliin ja miettiä, kohdellaanko lapsia todellakin tasavertaisesti vai olisikohan sittenkin niin, että ne kumppanin lapset edellisestä liitosta muistuttavat jostain omasta tekemisestä (kuten meillä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta silloiseen aviomieheeni) ja tosiasiassa se käytös lapsia kohtaan halutaan kohdistaa kumppanin exään?!
Aikuinen ihminen osaa suunnata omat tunteensa oikeaan kohteeseen, mutta nämä keskenkasvuiset, jotka kuvittelevat olevansa kovinkin aikuisia, tekevät todella pahaa tuhoa lapsille. Ja sitten ihmetellään, miksi lasten- ja nuorten psykiatria pullistelee kestokykynsä yli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
exien vuoksi, olivatpa ne miehiä tai naisia, etiä tai lähejä, ei kannata omaa elämäänsä katkeruudella pilata. Jotkut vain ovat selkärangattomia ja vastuuntunnottomia lieroja, eivätkä siitä miksikään muutu, eivätkä ole minkäälaisten tunteiden arvoisia, eivät edes katkeruuden. Katkeruus on raskas taakka kantaa, eikä se johda mihinkään. Toki se ihan normaali tunne on ja se kuuluu asiaan, mutta vain yhtenä ohimenevänä vaiheena, siihen ei kannata jäädä asumaan. Katse siis menneestä tähän hetkeen ja tulevaan, tulevaisuus on se mihin me jokainen voimme itse vaikuttaa.
ei kumppanissa. Vellihousu mies. Pyytää saa vaikka mitä, mutta ei kaikkeen tarvitse suostua.
sekä että miehessä että kumppanissa. Jos yhteen ollaan päädytty ihmisen kanssa jolla on jo edellisestä suhteesta lapsia, tulee asia sisäistää siinä vaiheessa ja lapsen etu laittaa ensimmäiseksi. On todella väärin, että uusikko on myöskin noin itsekäs, että asettaa omat lapsensa edelle eikä jousta yhtään. Mutta tottakai se on exäsikin vika yhtä lailla, koska suostuu noihin typeriin vaatimuksiin. Tosiasiassa hän haluaa vain miellyttää naistaan, joka on ymmärrettävää mutta raja tulisi vetää johonkin.
On sääli että niin välinpitämättömiäkin ihmisiä löytyy, mitä lapsiin tulee. Meilläkin isä asettaa uusikkonsa oman lapsensa edelle, joka on minusta täysin väärin. Mutta en voi häntä pakottaakaan olemaan lapsensa kanssa tekemisissä, se on hänen oma valintansa.
Tässä oli hyvä tilitys omasta elämästä ja tunsin myötätuntoa siihen asti kun juttu heitettiin yleistykseksi.
Itse uusperheellisenä en todellakaan katso peiliin jonkun vastuuttoman ukon toilailujen takia. Siis tajuan tunteesi miestäsi kohtaan sillä hä käyttäytyy törkeästi, mutta sitä en tajua miten voit syyttää muita siitä.
Kaikenlaisia perheitä ja ihmisiä on.
E mitenkään tajua miksi käyttäydytään noin. Vain pikkuisen tajuan, että monesti mies suojaa itseään joutuessaan eroon lapsistaan ja kokiessaan erheellisesti,e ttä nämä ovat äitinsä jatkeita. Tällöin mies ikävää paetakseen ei pidä yhteyttä koska eroaminen aina on tuskallista. Hän siis pakenee tunteitaan.
Moni mies haluaa perheen joka on läsnä eikä koe niin olevansa perillä lasten elämästä kun nämä ovat muualla. Joskun miehelle on rasittavaa kuunnella lasten suusta ex- vaimonsa mielipiteitä. Mutta sinun ex-miehesi kuullostaa vain kusipäältä sillä jääkiekkokin on tärkeämpää..