olen oppinut ehkä vähän ymmärtämään sua paremmin.
Asiat ei aina ole niin yhtäaikaisia. ei kaipaus, ei tunnetila jolloin tahtoo vain toisen syliin välittämättä
mistään muusta.
Ja huoli siitä miten asiat etenee. Saatko pitää kätevän vapautesi ja mitä uskoisit mun vaativan
tai sanovan niistä mitä sä tahdot tehdä. Paikoista jonne mennä.
Mä uskoisin etten ollut sulle mitenkään yhdentekevä. Tuskin sä olisit tehnyt niitä asioita muuten.
Ja mä luulen ettet sä ymmärrä mua aina ollenkaan tai käsität väärin.
mutta ehken koskaan saa sua ymmärtämään. tai mistä senkin tietää. voidaanhan me juuttua
vaikka jonkun kohtalonoikun takia jonnekin jumiin ja puhua asiat halki.
mut en mä nyt henkeä pidätä sellaista odotellessa.
Tahtoisin vaan sanoa että on hetkiä, aika useinkin, jolloin muistan sun silmiesi pilkkeen,
sen hellän katseen kerran ja pehmeyden äänessäsi kun puhuit mulle.
Muistan sussa ne ominaisuudet, jotka tekee susta juuri sut. Miltä pääsi tuntui käteni alla,
niskasi ja kaulasi tuoksun.
Joskus ne muistot särkee mun sydäntäni, vaikka onhan nitä hyväkin miettiä.
ja kyllä mä aina etsin sua katseellani. tajuat kai senkin.
okei, olenhan mä taipuvainen mustasukkaisuuteen, mut ehkä sit säkin?
sä pidät niin mielelläsi salassa kaiken omista asioistasi ja kyllähän sä saat. ehkä mä opin olemaan
pahoittamatta mieleni siitä.
en mä vaadi sulta mitään. Olen niin huono kestämään ihmisten seuraa kovin pitkiä aikoja, joten en
mä..no jääköön laittamatta. en tahdo olla niin ilmiselvä. saat miettiä ihan itse.
Ja se viimeinen kerta ,joka meidät jollain tapaa erotti. Mä tajuan senkin ihan hyvin.
Joskus on ihan mahdoton aloittaa puhumaan jostain. Voi olla niin paljon kipeitä asioita
jotka pitäisi paljastaa ja kynnys aloittaa puhumaan on liian suuri.
sitä pelkää pahoittavansa toisen mielen pakosti, uskoo ettei toinen ymmärrä kuitenkaan.
en mä aina jaksa, en aina ymmärräkään, vaikka tavallaan nyt kumminkin.
Mut aina olet se joka koskee kipeimmin, aiheuttaa suurimman onnen, suurimman tuskan.
Se joka on niin samasta puusta, vaikkakin eri osasta.
Mahdatko sä lainkaan tajuta, jos edes luet, et sulle tää on.
mut tän nyt vaan pitää riittää.
Rakas.
http://www.youtube.com/watch?v=S6JK-1GUGTM&feature=related
Ja sen mä luen sulle kunniaksi, et usein haistelen äkkiä ihmisten puheista, et ne alkais muuttaa mua
pikapuoliin. Kertoa mulle miten kannattaisi elää.
Susta en koskaan ole sitä huomannut, vaan tuntuu et annat mun olla minä. Ja siksikin rakastan sua.
Koska tottapuhuen, en usko että ihmistä voi muuttaa.
joko asiat kestää tai ei. Ne vaivaa tai ei.
muuttuminen on vähän niin ja näin.
Jos mä saan sulta pyytää jotain, se olis et älä sulje mua kokonaan ulos elämästäsi.
Kerro mitä tykkäät tai ole kertomatta.
mutta sut mä pitäisin jollain tapaa elämässäni.
paitsi et saattahan olla et olen erehtynyt sun suhteesi tosi pahasti.
Mut toivottavasti en kumminkaan.
Asiat ei aina ole niin yhtäaikaisia. ei kaipaus, ei tunnetila jolloin tahtoo vain toisen syliin välittämättä
mistään muusta.
Ja huoli siitä miten asiat etenee. Saatko pitää kätevän vapautesi ja mitä uskoisit mun vaativan
tai sanovan niistä mitä sä tahdot tehdä. Paikoista jonne mennä.
Mä uskoisin etten ollut sulle mitenkään yhdentekevä. Tuskin sä olisit tehnyt niitä asioita muuten.
Ja mä luulen ettet sä ymmärrä mua aina ollenkaan tai käsität väärin.
mutta ehken koskaan saa sua ymmärtämään. tai mistä senkin tietää. voidaanhan me juuttua
vaikka jonkun kohtalonoikun takia jonnekin jumiin ja puhua asiat halki.
mut en mä nyt henkeä pidätä sellaista odotellessa.
Tahtoisin vaan sanoa että on hetkiä, aika useinkin, jolloin muistan sun silmiesi pilkkeen,
sen hellän katseen kerran ja pehmeyden äänessäsi kun puhuit mulle.
Muistan sussa ne ominaisuudet, jotka tekee susta juuri sut. Miltä pääsi tuntui käteni alla,
niskasi ja kaulasi tuoksun.
Joskus ne muistot särkee mun sydäntäni, vaikka onhan nitä hyväkin miettiä.
ja kyllä mä aina etsin sua katseellani. tajuat kai senkin.
okei, olenhan mä taipuvainen mustasukkaisuuteen, mut ehkä sit säkin?
sä pidät niin mielelläsi salassa kaiken omista asioistasi ja kyllähän sä saat. ehkä mä opin olemaan
pahoittamatta mieleni siitä.
en mä vaadi sulta mitään. Olen niin huono kestämään ihmisten seuraa kovin pitkiä aikoja, joten en
mä..no jääköön laittamatta. en tahdo olla niin ilmiselvä. saat miettiä ihan itse.
Ja se viimeinen kerta ,joka meidät jollain tapaa erotti. Mä tajuan senkin ihan hyvin.
Joskus on ihan mahdoton aloittaa puhumaan jostain. Voi olla niin paljon kipeitä asioita
jotka pitäisi paljastaa ja kynnys aloittaa puhumaan on liian suuri.
sitä pelkää pahoittavansa toisen mielen pakosti, uskoo ettei toinen ymmärrä kuitenkaan.
en mä aina jaksa, en aina ymmärräkään, vaikka tavallaan nyt kumminkin.
Mut aina olet se joka koskee kipeimmin, aiheuttaa suurimman onnen, suurimman tuskan.
Se joka on niin samasta puusta, vaikkakin eri osasta.
Mahdatko sä lainkaan tajuta, jos edes luet, et sulle tää on.
mut tän nyt vaan pitää riittää.
Rakas.
http://www.youtube.com/watch?v=S6JK-1GUGTM&feature=related
Ja sen mä luen sulle kunniaksi, et usein haistelen äkkiä ihmisten puheista, et ne alkais muuttaa mua
pikapuoliin. Kertoa mulle miten kannattaisi elää.
Susta en koskaan ole sitä huomannut, vaan tuntuu et annat mun olla minä. Ja siksikin rakastan sua.
Koska tottapuhuen, en usko että ihmistä voi muuttaa.
joko asiat kestää tai ei. Ne vaivaa tai ei.
muuttuminen on vähän niin ja näin.
Jos mä saan sulta pyytää jotain, se olis et älä sulje mua kokonaan ulos elämästäsi.
Kerro mitä tykkäät tai ole kertomatta.
mutta sut mä pitäisin jollain tapaa elämässäni.
paitsi et saattahan olla et olen erehtynyt sun suhteesi tosi pahasti.
Mut toivottavasti en kumminkaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mut sanonpa vaan tähän et eipä sit ole ainakaan minulta.
Siinä on joku, todella paneutunut purkamaan tuntojaan ja ajatuksiaan.
Olisipa mulle osoitettu.
Jos olisi mulle, erehtynyt tuskin olet suhteeni.
pienessä mielessä.. :)
Ne sanat: ”et usein haistelen äkkiä ihmisten puheista, et ne alkais muuttaa mua pikapuoliin. Kertoa mulle miten kannattaisi elää.”
Minusta tämä on ehkä kaikista tärkein eli antaa toisen olla oma itsensä eikä tarvitse esittää mitään. Minäkin vihaan keinotekoisia teatteriesityksiä oikeassa elämässä. Ihminen yrittää olla joku muu kuin hän on todellisuudessa. Ja melkein jokainen haluaa kertoa toiselle mikä on oikea elämä ja mikä on väärä. Se on totta, hänen J. kanssa olin juuri sellainen kuin olen todellisuudessa, jopa paljon parempi, koska kaikki sisälläni vai lauloi ja nauroi ilman mitään syytä. Minä olin onnellinen enkä sitä varten minun ei tarvinnut tehdä mitään. Ei onnea ja rakkautta voi ansaita. Se on tai sitä ei ole. En usko että ystävyydestä voi tulla aito rakkaus. Pienetkin asiat voivat merkitä hyvin paljon.
On se totta aikuista ihmistä voi muuttaa. Ihminen ei muutu mutta hän voi saada jotain lisää tärkeää elämään.
http://www.michaelarnoldart.com/rene-magritte-la-victoire.jpg
:)
Tarkoitin ettei aikuista ihmistä voi muuttaa...
Hän on jo valmis unisersumi jahän on kaikkeus omassa ulottuvuudessa
Huolimatta siitä kuinka suuri ja pieni se ulottuvuus on :)
http://sexualityinart.files.wordpress.com/2008/12/rene-magritte-infinite-gratitude-1963.jpg
Valopisaralle se oli eli Juhalle
:)
Aloittajan kirjoitus oli Juhalle? :)
Se oli Juhalle eli sille vaalealle sinisilmäiselle ainoalle :)
http://s42.radikal.ru/i096/0904/6a/84ad2162e66a.jpg
Minulta
:)
olen aloittaja. En ole aloitukseni jälkeen kirjoittanut tähän ketjuun, enkä myöskään
tarkoita sanojani Juha-nimiselle.
Varmaankin väärinkäsitys. Vastauksista oli sitten ilmeisesti osa jollekin Juhalle.
Minkä nimiselle tai mihin suuntaan viestisi tarkoitit, ettei tulisi paljon enempää väärinkäsityksiä? Jotain pientä vinkkiä.
mä en tällä hetkellä tahdo antaa enää mitään vinkkiä.
Mulla on toisinaan hetkiä, jolloin kaikki tunteet, kaipaus, halu, rakkaus, epätoivo, ilo
ja suru ja sekin tosiasia etten usko meidän yhteiseen elämäämme, ne kaikki saa mut
joskus pimahtamaan ja kirjoittamaan jotain. Sitten harmittaa ja kaduttaakin vähän.
Silti odotan hänen kohtaamistaan aina ja tunnen valtavaa iloa.
Eniten pelkään tapahtuvan jotain, joka erottaisi meidät lopullisesti.
No sanon jotain.
hänellä on arpi polvessa.
varmaan monellakin on.
Mä en enää oikeastaan odota tältä kirjoittelulta suuria.
Puran vaan tunnepatoutumiani tänne.
Näen kyllä häntä oikeasti aika usein ja ollaan ihan hyvissä väleissä.
En kai mä tahdo säikäyttää häntä tällaisilla tunnustuksilla:) !
Viisautta...kokonaisuudessaan...
Meni --->Sinulle :)
"Ne sanat: ”et usein haistelen äkkiä ihmisten puheista, et ne alkais muuttaa mua pikapuoliin. Kertoa mulle miten kannattaisi elää.”
Minusta tämä on ehkä kaikista tärkein eli antaa toisen olla oma itsensä eikä tarvitse esittää mitään. Minäkin vihaan keinotekoisia teatteriesityksiä oikeassa elämässä. Ihminen yrittää olla joku muu kuin hän on todellisuudessa. Ja melkein jokainen haluaa kertoa toiselle mikä on oikea elämä ja mikä on väärä. Se on totta, hänen J. kanssa olin juuri sellainen kuin olen todellisuudessa, jopa paljon parempi, koska kaikki sisälläni vai lauloi ja nauroi ilman mitään syytä. Minä olin onnellinen enkä sitä varten minun ei tarvinnut tehdä mitään. Ei onnea ja rakkautta voi ansaita. Se on tai sitä ei ole. En usko että ystävyydestä voi tulla aito rakkaus. Pienetkin asiat voivat merkitä hyvin paljon.
On se totta aikuista ihmistä voi muuttaa. Ihminen ei muutu mutta hän voi saada jotain lisää tärkeää elämään. "
Mitä tarkoitat? Miksi kopioit tekstini tänne.. Kirjoitin ajatuksiani Juhalle. Sinä et ole Juha.
Olin todella silloin onnellinen ilman syytä. Ja nyt tuskin halauan mitään...
Kuka itse olet?
Et sinä ollu pimahtanu tuon kirjoittaessa. :) http://www.youtube.com/watch?v=P1ZlqXxZk8E
Tarkoitukseni oli vain kehua väliin :)
Esim: "Minusta tämä on ehkä kaikista tärkein eli antaa toisen olla oma itsensä eikä tarvitse esittää mitään"
Tuohan on oikein, jos mikä.. :)
"Kirjoitin ajatuksiani Juhalle" Oletko kertonut myös IRL.. :) voisi tykätä..
"Sinä et ole Juha. " No, en taida olla...enkä tekstiäsi koittanut edes omia :)
"Kuka itse olet? " Öö...Uusin nimitys taitaa olla palstahörhö..
Tää on jotain niin uskomatonta...en olis ikinä uskonut, 5kk sitten, että tänne ajautuisin..
Tavoite on, että 6kk ei ikinä täyty...