Lohdullinen ajatus: sä olet varmaankin tälläkin hetkellä jossain täällä, tässä samassa kaupungissa kuin minä. Siinä kaikki mitä mulla on sinusta. En ole edes vähään aikaan sua nähnyt, mutta en ole unohtanut sua, olet ehkä enemmän ajatuksissani kuin koskaan. En tiedä syytä siihen, enkä siihenkään miten aikuinen ihminen ylipäätään voi ikävöidä niinkin tuntematonta ihmistä. Ihastua vain muutaman sekunnin tähden?
Onko kenelläkään muulla tällaista? Alkaa tuntua jo todella väsyttävältä tämä, siltä että olen ehkä menettämässä viimeisetkin rippeet jostakin, todellisuudesta?
Onko kenelläkään muulla tällaista? Alkaa tuntua jo todella väsyttävältä tämä, siltä että olen ehkä menettämässä viimeisetkin rippeet jostakin, todellisuudesta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tapahtua hyvinkin nopeasti, vain silmänräpäys jonka aikana tapahtuu jotakin mystistä... Se sähköinen hetki naisen ja miehen välillä, nopea silmäys ja yhteys on muodostunut.
Hullaantuminen silloin kun etsii jotakin, ei ehkä tietoisesti mutta kun sielu etsii toista sielua, vastinkappaletta. Missä tämä sinun kohdallasi tapahtui? T. Mies joka myös koki vastaavia
Se sattui vapaa-ajalla, en viitsi tarkemmin tänne kertoa, mutta melko isossa kaupungissa. Ainakin nyt tiedän, että on olemassa vielä joku joka oikeasti sykähdyttää...
viitsi tarkentaa? etkö halua häntä tavata enää vai missä vika?
No ei se paljon asioita auta, vaikka kirjoittaisin tähän tarkan osoitteen missä näkeminen on tapahtunut :) Siltikin mahdollisia ihmisiä keitä se voisi koskea löytyisi varmaankin muutama enemmän kuin vain me kaksi. Haluan tietenkin häntä tavata vielä, ja toivottavasti niin käykin.
Yksinäisyys saa pitämään kiinni sekunneista. Tunne, että on kiinni elämässä pienen tunteen takia. Hyvä jos jokaiselle löytyy syy seuraavaan päivään. Olkoon kuinka hölmöä tahansa.
Voihan se joskus niinkin olla, mutta tähän mieheen ihastuin kyllä ihan oikeasti. Enkä oikein uskokaan että se voisi tapahtua jostain järjellisesti selitettävästä syystä. Ei tällaista usein tapahdu, että joku jää tässä mittakaavassa mieleen, hänessä taitaa siis olla jotain hyvin ainutlaatuista. Täytyy vain toivoa että joskus kohdataan, jos niin on tarkoitettu.
tunne sinusta, missäs kohdattais? Joko tänä iltana?
mielummin viikonlopulla nähtäis. Toivotaan niin.
ja missähän toivot häntä näkeväsi viikonlopulla, millaisissa olosuhteissa?
Toinen kohtalotoveri täällä. Ihastukseni olosuhteet ovat ehkä vähän erilaiset kuin sinulla ("muutaman sekunnin" tilalla useamman vuoden historia, tosin en koskaan tuntenut häntä kunnolla) mutta kuitenkin. Asumme samassa ei-kovin-suuressa kaupungissa, ja tavallaan se tekee unohtamisen vaikeammaksi, koska joka paikassa mietin, että mitä jos näenkin hänet? Vaikka kyseessä olisi kuinka epätodennäköinen paikka, niin toivo elää. Sen lisäksi vielä koko perhanan kaupunki tuntuu ajavan samanmallista ja -väristä autoa kuin hän! Joka kerta kun sellainen tulee vastaan, sydän pomppaa kurkkuun... ja se onkin aina joku papparainen, joka ajaa. Yhden ainoan kerran se olikin sitten hän. Hän ei huomannut minua pimeässä, ja koko "kohtaaminen" kesti varmaan pari sekuntia. Jälkeenpäin tuntui vielä pahemmalta. Tuotako olin odottanut viikkokaupalla?
Yhden kerran kävelin hänen asuintalonsa ohi. Auto oli pihassa, ja jostain järjettömästä syystä tämä sai minut katsomaan poispäin ja kävelemään mahdollisimman nopeasti ohi. Pelkäsin kuollakseni, että hän näkee minut ikkunasta ja luulee stalkkeriksi. Enpä ole siis enää ikinä niillä suunnilla kävellyt. Jos bussi sattuu ajamaan läheltä ohi, niin katson kyllä tarkkaan ja odotan, odotan, odotan... mutta turhaan.
Idioottimaistahan tämä on. Miksi täytyy olla niin vaikeaa.
kirjoituksesi sai mut nauramaan, vaikka eihän se mikään naurun asia olekaan, pystyn vaan niin hyvin samastumaan noihin tilanteisiin ja tunteisiin, jotka ovat tutuiksi käyneet :)
Heh, onhan se kyllä huvittavaakin :) Paremmalta se tuntuu, kun osaa itselleen nauraa. Ja jos siitä pääsisi yli, niin aika hassu muistohan siitä jäisi. Mutta koko jutun päällä vaan on sellainen valtava kysymysmerkki, että ei tunnu pääsevän yli millään.
Huoh. Kesällä tietty taas roikun vihaamissani yleisötapahtumissa ihan varmuuden vuoksi, ja luulen jokaista samanpituista ihmistä "häneksi", sukupuolesta riippumatta... Sellaista se on.