Kuinkahan moni täälläkin kärsii narsisti pomosta jokapäiväisessä työelämässään? Olisin halukas kuulemaan muutamia tarinoita. Erityistä kiinnostusta olisi kuulla, miten olete yrittäneet sopeutua tuohon niin epäinhimilliseen arkeenne? Narsistiahan ei ymmärtääkseni voi, eikä pysty parantamaan, ilman paksua hamppuköyttä tai niskalaukausta saunantakaa.
Narsisti pomot, johtajat
Einari Epätoivo
2182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla oli, onneksi työsuhde oli määräaikainen ja pääsin siitä helpolla eroon. En olisi jäänyt, jos olisi jatkoa tarjottu. Ennemmin vaikka työkkäriltä karenssi.
Johtaja on oikein tohtoriksi asti koulutettu naishenkilö. Juoksin itseni kipeäksi asioilla kaupungilla, postissa, keittelin kahvit vierailijoilla ja palavereihin, kävin ratkomassa muiden atk-ongelmia. Jos jätin kesken jonkun vähemmän kiireellisen homman mennäkseni auttaamaan jotakuta akuuttitilanteessa, niin hänen mukaansa laiminlöin töitäni. Nimittäin, kun hän sattui kulkemaan huoneen ohi ja näki etten ollut paikalla.
Eihän tuollaisella aputyöllä työllä arvoa ole noin oppineen ihmisen mukaan. Vain he korkeasti koulutut, viisaita ajattelevat, pitävät firman pystyssä, eivätkä he tee virheitä. Valitettavasti olinkin ainoa "alempiarvoinen" koko talossa, ja joiduin yleiseksi syntipukiksi aina kun oli jotain vialla.
Hän myös rakastaa omaa ääntään, puhui ja puhui, haukkuu pystyyn eikä antanut suunvuoroa sanomaan, että olin poissaollessani vaikka vessassa käymässä. Ja näkyi, kuinka hän hehkui onnesta, kun eräs poislähtevä työntekijä läksiäispäivänä kehui häntä. Valitettavasti hänkin oli jäänyt tämän pomon lumoihin, vaikka kertoikin minulle lähtemisensä syyksi sen, että oli ollut jo vuosia vain määräaikaisena. Olisi kuulemma saanut vakipaikan ja palkankorotuksen, jos olisi perunut irtisanoutumisensa.
Minä kun en alentunut hänen suuruuttaan ihailemaan ja kehumaan, sain tuntea sen nahoissani. Vittuili vielä työtodistuksessakin, antoi ymmärtää, etten selvinnyt hommistani ilman apua ja opastaja.
Taitaa olla niin, korkeasti koulutetut naisjohtajat ovat narsisteja. Ei nimittäin ollut ensimmäinen vittuileva naispomo. Heillähän on kunnianhimoa, joka ajaa eteenpäin ja työmotivaatio pysyy yllä, kun on alempiarvoisia sekä perseennuolijoita ympärillä. Kyseisessä työpaikassa onkin vähän väliä toimistosihteerin paikka avoinna. Ei taida moni muukaan viihtyä siellä, eli sama peli jatkuu. Vilkaisin juuri netistä henkilöstöä, onpa porukaa (myös niitä akateemisia) vaihtunut menneen 2 vuoden kuluessa! Mahtaako arvon johtaja uhrata ajatustakaan sille, miksi niin käy.
Aina, kun oli joku palaveri, koulutus ym. KOKO henkilökuntaa koskeva tilaisuus, niin minä olin aina se joka jäi päivystämään puhelinkeskusta. Ei se montaa kertaa päivässä soinut, ja nekin puhelut olisi voinut kääntää toisessa toimipaikassaa vastattavaksi. Jäin pihalle tiimivalmennuksestakin, nähtävästi en sitten siihen kuulunut, mutta töitä piti tehdä kuin kuuluisi.
Kovaa syrjintää eli työpaikkakiusaamiseksihan tuota nykyaikana nimetetään. Kaipa tuo nautti, kun sai pompottaa mielensä mukaan. Tämä akka vielä kouluttaa johtajia, toivottavasti tekemään toisin kuin itse tekee. Jos joku päivä iskee rahapula niin voisin takautuvasti vaatia korvauksia henkisistä kärsimuksistä. Tekisi hyvää ko. firmalle päästä paikkakunnalla lehtiotsikoihin tästä aiheesta.