Olen puolenvuoden aikana kärsinyt masennuksesta joka ajoittain on paisunut vakavaksikin.. Olen yrittänyt piristyä ja ajatella myönteisesti.
Tosin en pääse siitä mihinkään että tulevaisuuteni vaan on niin synkkä ja ei kiinnosta tippaakaan elää tätä kurjaa elämää, ei täällä samoissa piireissä jossa mikään ei koskaan muutu. Olen 19 vuotta, paskatöissä käyvä, itsenäisesti asuva, opiskelut loppusuoralla keskeyttänyt. Haluan olla jotain muuta kuin tämä arvoton tallaaja.
Mietin jatkuvasti vain että haluan paeta kaikkea haluan pois! Joskus mietin myös kuolemaa, mutta ehkä maiseman vaihto auttaisi... Haluaisin ulkomaille. Olen vain niin saamaton, en saa mitään aikaiseksi, en jaksa ponnistella.
Yksi asia elämässäni on hyvin, parisuhde. Toisaalta se myös hidastaa haaveistani ulkomailla asumisesta...
Mutta en vain saa mitään aikaan ja onko ulkomaille lähdössäkään mitään järkeä? Lähteekö tämä toivoton tunne koskaan pois?
Tunnen itseni niin arvottomaksi ja turhaksi, mutta sen tiedän että en kestä olla täällä ja elää tätä samaa paskaa joka päivä. Haluan muutosta, haluan piristyä ja nähdä maailmaa. Ehkä löytää sen oman juttuni maailmalta.. Mulla olisi säästöjä jonkun verran ja jos antaisin tämän kämpän pois ja myisin tavarani nii siitä vain reissuun. Onhan täällä suomessa kelan velkoja ja kaikenmaailmaan paskaa hoidettavana tietysti.
Tosin en pääse siitä mihinkään että tulevaisuuteni vaan on niin synkkä ja ei kiinnosta tippaakaan elää tätä kurjaa elämää, ei täällä samoissa piireissä jossa mikään ei koskaan muutu. Olen 19 vuotta, paskatöissä käyvä, itsenäisesti asuva, opiskelut loppusuoralla keskeyttänyt. Haluan olla jotain muuta kuin tämä arvoton tallaaja.
Mietin jatkuvasti vain että haluan paeta kaikkea haluan pois! Joskus mietin myös kuolemaa, mutta ehkä maiseman vaihto auttaisi... Haluaisin ulkomaille. Olen vain niin saamaton, en saa mitään aikaiseksi, en jaksa ponnistella.
Yksi asia elämässäni on hyvin, parisuhde. Toisaalta se myös hidastaa haaveistani ulkomailla asumisesta...
Mutta en vain saa mitään aikaan ja onko ulkomaille lähdössäkään mitään järkeä? Lähteekö tämä toivoton tunne koskaan pois?
Tunnen itseni niin arvottomaksi ja turhaksi, mutta sen tiedän että en kestä olla täällä ja elää tätä samaa paskaa joka päivä. Haluan muutosta, haluan piristyä ja nähdä maailmaa. Ehkä löytää sen oman juttuni maailmalta.. Mulla olisi säästöjä jonkun verran ja jos antaisin tämän kämpän pois ja myisin tavarani nii siitä vain reissuun. Onhan täällä suomessa kelan velkoja ja kaikenmaailmaan paskaa hoidettavana tietysti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun vain voisikin paeta..Totuus vaan on se että ne tunteet sun sisällä ei välttämättä pakenemalla katoa..Kuten ei munkaan..Toisin kuin sulla, mulla ei ole se parisuhdekkaan hyvä vaan ainasia riitoja ja vääntöjä on vähän väliä. Alkoholikin kuuluu suhteeseemme liikaa. Minulla on jo vuosia ollu sisälläni semmoinen möykky joka ilmoittelee itsestään aina välillä..Joskus se on pieni ja kuiva ja toisinaan iso ja märkivä paise joka ottaa kipeetä ihan fyysisesti! Ole onnellinen kuin sinulla on hyvä suhde! Siitä voi ammentaa sitä voimaa mitä tarvitset nyt ja tulevaisuudessa..Mieti rauhassa asioita äläkä tee hätiköityjä päätöksiä.