En tajua, miksi ihmiset höyryävät tästä kumpi on parempi sekarotuinen vai puhdasrotuinen? Mitä väliä sillä on, jos koira on terve, hyväluontoinen ja miellyttää vielä silmääkin? Koira se silti on, oli puhdasrotuinen tai ei. Yhtä hyvä ystävä se kuitenkin on. Itselläni on aina ollut sekarotuisia koiria, mutta ei siksi että en pitäisi rotukoirista. Tielleni osunut koira, johon olen ihastunut, on vain aina sattunut olemaan sekarotuinen. :) Ja no, sekarotuisissa on se puoli tosin sitten, etteivät jollekin tietylle rodulle ominaiset sairaudet periydy, mutta en silti tarkoita etteikö sekarotuinenkin voisi olla sairas. Minun sekarotuiseni ovat ainakin olleet erittäin terveitä, mutta niin ovat monet ystävieni puhdasrotuisetkin. Inhottavaa kyllä toisinaan se, että monia rotukoiria on jalostettu liikaa, mikä tekee niistä sairaita. : (
Koira on aina rakas ystävä huolimatta näöstä tai koosta. : )
Koira on aina rakas ystävä huolimatta näöstä tai koosta. : )
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin minustakin ihmiset eivät saisi miettiä kumpi on parempi, kaikki koirat ovat yhtä hyviä, mutta itse tulen luultavasti aina omistamaan puhdasrotuisia koiria, ei siksi ettenkö pitäisi sekarotuisista, mutta puhdasrotuisista tiedän ennalta paremmin niiden luonteen ja käyttäytymisen. (:
Sekarotuisista kun sanotaan että ne ovat terveempiä kuin puhtaat, niin mistä sen voi tietää jos koiralle ei tehdä mitään tutkimuksia, kuten puhdasrotuisille? Sairaudet voivat olla myös oireettomia, jotka ilmaantuvat esim. myöhemmin. En nyt sano että jokainen seropi olisi sairas, ei tietenkään, kunhan sanoin vaan. :)
Voi sekarotuisenkin luonteen ja koon määritellä hyvin sen vanhemmista. Ja kyllä sekarotuisiakin koiria tutkitaan, tai kyllä minä ainakin seropini käyn tutkituttamassa aina säännöllisesti...
Harvemmin sekarotuisia on jalostettu sairaaksi, toisin kuin näitä ns. puhdasrotuisia. Mutta toisilla on jotain komplekseja, ja vaahtoavat papereittensa kanssa, sekarotuisia ei ehkä oteta naapureille näytiksi vaan ihan muuta varten, toisin kuin rotukoiria sukutauluineen.
Näissä jutuissa tarkoitetaan yleensä näitä lonkka-, kyynär,- ja silmätutkimuksia. Eli, niitä, joissa esiintyy niitä perinnöllisiä sairauksia, joita halutaan jalostuksella kitkeä. On hienoa, jos olet käyttänyt näissä. Itse en ole katsonut aiheelliseksi, koska en ole missään vaiheessa aikonut monirotuistani pennuttaa, joten täysin rahanhukkaa olisi ollut. Myöhemmin on tullut muiden tutkimusten vuoksi esille, että koirallani on täysin sököt polvet. Mutta koska tuolla tiedolla ei ole ollut merkitystä, niin se on toisarvoinen. Elämä jatkuu kuin ennenkin :)
Jos tarkoitat ihan muita tutkimuksia, meillä esimerkiksi jos ei ole tullut eläinlääkärin tarvetta vuoteen, niin Sitten viedään ihan asia tehden sinne. Perusverikokeet ja yleisilme, lääkäri näkee koirasta jo paljon silloinkin. Mutta en näe järkeväksi altistaa ihan kaikille kuten ylimääräisille röntgeneille koiraani. Ja sama koskee niin paperillista että paperitonta. Lukuunottamatta noita rotukoirien omia tutkimuksia, niissä käytän, ihan jo rodun vuoksi, vaikka ei jalostussuunnitelmia olekaan. Ja sitäpaitsi, kasvattaja maksaa puolet niistä. Koska tietoa tarvitsee nimenomaan kasvattaja laajasti.
saako sekarotuisesta alennusta kuten paperillisesta, jos siltä ei laskeudu kives, tai on napatyrä, tai on purentavika tai häntämutka? vai myydäänkö sekarotuiset aina "täyteen hintaan"?
Maksaako kasvattaja, jos pennussa ilmenee vikaa?
koiran ostaja/omistaja voi olla sellainen, ettei mikään raha korvaa rakasta koiraa. Rakas koira voi olla rekisteröity rotukoira tai eri rotujen coctail. Kaikki ei ole mitattavissa rahassa, usko pois.
Niin oikeassa. Itse kyllä hankin koiran nykyään aina kasvattajilta paperillisina. Sen vuoksi, että prosessi on silloin paljon helpompi. Olen laiska ihminen, ja haluan hoitaa koiran etsinnän mahdollisimman helposti. Ja kiitos internetin ja kennelliiton, sekä pentuvälitysten, Ei koiranhankinta ollut taaskaan loppujen lopuksi vaikeaa. Kuukausia meni rodunvalintaan, ja sitten jonotellaan ja odotellaan. Koska jonottelimme edelleen, kun koiranhankinta tuli hiukan tarpeellisemmaksi ja akuutimmaksi, meillä olikin jo valmiiksi pohdittu lista, jonka kävimme uudestaan läpi. Kuukauden päästä tuosta päätöksestä olikin jo uusi koiramme meillä. En varmasti olisi löytänyt meidän tarpeisiimme vastaavaa monirotuista samassa ajassa. Edelleen jonottelemme sitä ensimmäistä toivetta. Mutta nyt meillä on taas aikaa ja mahdollisuus jonottaakin, eikä tarvitse tinkiä mistään.
Mutta nyt meillä on sohvanvaltaajana ihana ja rakas vanha monirotuinen. On ollut aina ihan samalla viivalla rotukoirien kanssa, samoilla huolenpidoilla. En mene sanomaan, etteikö meillekin vielä monirotuinen tulisi, mutta nyt se ei ole toivottavasti 15-vuoteen ajankohtaista. Tuossa ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä :)
Raha ei ole ohjannut meillä yhdenkään koiranhankintaa. Eikä ohjaa muutenkaan, esim. hoitopäätöksiä tms. Raha on perheen suhteen aika toisarvoinen seikka.