Oon maseentunu,yksinäinen ja epäsuorasti itsetuhoinen ja tullu siihen tulokseen että yksin on parempi olla koska ketää ei vois vähempää kiinnostaa esim. miten mull menee mitä kuuluu ja jne. ei oo ollu ketää pitkään aikaa jolle puhua kunnolla ja ketää jolle vois huolet purkaa, oon yrittäny keinoilla jos toisilla saada ystäviä mut eipä oo onnistunu eikä näköjää tuukkaa onnistumaa.
en kaipaa enkä halua ammatti apua enkä halua kenenkää mahdollisia piristys sanoja enkä kerää sääli pisteitä,kunhan vaa purkaan mieltäni, oon aatellu ett jos kuolen nii kuolen ainaki nuorena mä oon jo 19 vuotias joka meinaa ett mun nuoruus meni jo eikä sitä saa takas ja tota menetettyä aikaa ku ajattelee nii se tekee pahaa ja masentaa vaa enemmän ja enemmän.
en kaipaa enkä halua ammatti apua enkä halua kenenkää mahdollisia piristys sanoja enkä kerää sääli pisteitä,kunhan vaa purkaan mieltäni, oon aatellu ett jos kuolen nii kuolen ainaki nuorena mä oon jo 19 vuotias joka meinaa ett mun nuoruus meni jo eikä sitä saa takas ja tota menetettyä aikaa ku ajattelee nii se tekee pahaa ja masentaa vaa enemmän ja enemmän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sama juttu
mulla on olevinaan ystäviä mutta vaikka mitä tekis ei ne tuu ikinä ymmärtään mua
mutta mä oon enemmän ilonen että nuoruus meni, nyt voi olla jtn muuta ... no huono peruste. en keksi muutakaan
älä silti kuole
ja hei eihän 19 tarkota sitä että nuoruus meni, sä voit alkaa viettään sitä vaikka nyt jos onnistuu
Oon ite ajatellu noin miten just sanoit mut eipä enää toimi..kai menetti tehonsa enpä tiiä, mut ku ajattelee mitä muu nuoriso tai mitä muut nuoret teki ku oli 15-18 vuotiait enkä meinaa mitää ilkivaltaa ryyppäämist sun muut vaa ihan hauskan pitoo: hengailuu biletyst jne. sillo ku muu nuoriso piti hauskaa ni mä viiltelin itteeni saadakseen paremman olon ja ajattelin itsemurhaa jota on jo 4 kertaa kokeiltu.
oon jääny kaikest ulkopuolelle ja kaikki on menetetty eikä millää oo enää pahemmin mitää välii joten..ei voi mitää mikää ei enää auta, mä luulen ett tää on varmaa taas näit masennus jaksoja jotka menee itestää ohi...muutaman viiltelyn jälkee tietysti.
(Ketään ei huomaa mua, mä oon näkymätön...mua ei oo olemassa mä oon periaattees jo kuollu.)
sillä ajatuksella että ei siinä "nuoruudessa" oikeasti ole mitään siistiä. Sitä arvostetaan koska ihmisillä on taipumus haluta olla samanlainen kuin muut, ja sen tuhlaaminen masennuttaa koska se on muille niin universaaleja kokemuksia täynnä (vrt. armeija). Todellisuudessa, jos järkeviä ollaan, lapsesta suoraan aikuiseksi on se paras reitti - ja ennen vanhaanhan tämä oli nimenomaan normi, ei silloin nuorista lojuneet missään maitolaitureilla sammuneina kuin ne toivottomat tapaukset.
Tietty nykypäivänä fiksun reitin valinnassa on riskinä se että se aikuisuus voi sitten olla vaikeuksia ja paskaa täynnä samoista syistä mitkä johtivat nuoruuden hukkaamiseen, jos niitä ei onnistu korjaamaan.
Mua masentaa se ett ku mä pääsen himaa esim töist tai jotai nii mull ei oo pahemmin mitää tekemist ja on niin yksinäinen olo enkä haluis harrastaa mitää ja varsinki lomilla taikka viikonloppusi näkee just muit ihmisii joill on seuraa ja tekemist eikä mull oo mitää enkä haluis hankkii lemmikkii tai muuta sellast ku en pysty pitää ittestäni kunnol huolta nii miks sit pystyisin jostai toisest? se on taas sit eri asia jos mull olis joku sillon voisin ryhdistäytyä ja olla "normaali".
Mä oon ollu jo vuosia ilman ystäviä, jos mulla olis nii mull ei olis tälläsii ongelmii taikka huolia mut syy siihen miks mull ei oo ketää eikä tuukkaa olemaa nii on mä, mä osaan aina pilaa kaiken mikään mulla ei onnistu mä olen epäonnistuja enkä oo mitää eikä musta tuu mitään, mulla ei oo ees unelmia taikka haaveita esim. ett oisin rikas taikka olis ysäviä tai ett oisin joku kuuluisa sillä ne on turhia eikä niit voi toteutta, mull oli ennen sellanen haave ja tavoite ett mull olis ystäviä ja ett mä oisin jotai mut mä en enää jaksanu kuvitella sellast mitä on joillaki olemassa mutta ei mun kohalla ja oli aika luopuu niist.
Syy viiltelyyn ja itsetuhoisuuteen on se ett mun on pitäny keksii joku keino purkaa mun huolet,ongelmat ja surut jotenki tosin emmä missään hengenvaarassa ole ellen mä haluu, tää ei siis meinaa sitä ett viiltelen itteeni "säännöllisesti" vaa ihan siis sillonku mä oon ns. "Masennuksen ääripäässä" elikkä aika harvoin sill yleensä mulla toi masis menee ohi muutamassa viikossa.
sittenhän sua ei kukaan huolikaan koskaan, koska naisen pitää tässä yhteiskunnassa näyttää aina hyvältä.
Masturboi vaikka, se ajaa muuten saman asian muttei jätä jälkiä.
Kuten sanoin nii viiltelen "masennusken ääripäässä" enkä muulloin kyll mä tiiän missä mennää..harmi vaa, muutenki kukaa ei tuu mua huolii joten emmä kauheesti välitä näkyyks mun arvet vai ei mielummin kyll näyttelen niit nii saisin hieman huomiota mut emmä meinaa sillee ett ku oon viillelly nii mä meen esim junassa tai dösäs tai vaikka kirjastos ett "hei kato mun käsivarsii oon viillelly itteeni" kyll ne piilossa pysyy.
Toi ku sä kirjotit ett "Koska naisen pitää tässä yhteiskunnassa näyttää aina hyvältä." nii en tiiä mist sait kuvan ett oon nainen, mä oon kyll mies puolinen mut ei toi haittaa kyll mä ymmärrän, luulit varmaa ett ykskää jätkä ei viitsi "avautuu" julkisil palstoil tai vinkua mut mä oon pitäny kaiken koulukiusaamisesta ja muust mielessäni pitkää ett nyt oli pakko "päästellä höyryjä".
En tiiä voiko masennuksee olla riippuvainen tai jotai sill yleensä ku mua ei masenna nii sit se vituttaa ja sit taas ku masentaa nii se on ihan helvetin mahtavaa, varmaa sen takii ku pääsee purkaa pahaa oloaan keinolla jos toisella, en oo varmaa sitä on aika vaikee kuvaill mut ton paremmin en kai osaa.
Oon aatelu ett mä en ikinä tuu saamaan naista mun elämää olin sitten minkälainen tahansa nii mä oon kumminki mies ja kaipaan itselleni kumppania, joka päivä ku näkee noit saman ikäsii pareja jotka on ilosen ja onnelisen näkösii ja niil menee ehdottomasti hyvin tuoll ulkona nii se pistää miettimää ett miks ei mull oo nais ystävää vaik miten on koitettu ja mitä kaikkee tuun missaamaa mut sehän on ihan itsestään selvää miks oon yksin eikä mull oo ketää eikä tuukkaa olemaan se johtuu ihan omasta itsestäni eikä kukaan ei haluu olla sellasen luuserin kanssa (kuten mä) josta ei ikinä tuu mikää ja joka on itsetuhoinen itsesäälissä rypevä mitätön epäonnistujaa, masentaa vaa nähä muita saman ikäsii joill menee hyvin.
Oon taas alkanu aatella itsaria en sen takii ett ku mull ei oo naista enkä sellasta tuu saamaan vaa pelkästään ihan masennuksen takii tuskin tuun toteuttamaan itsaria mut ei sitä koskaa tiiä se on ainaki varma ett viiltelyä tuun tekemää saadakseen huomioo, vois vaikk viillellä ranteen verille ja arville jos vaikk joku näkis nii vois saada huomioo jonkin verran muutenki kännissä ranteen tai muuten vaa itsensä viiltely on selvästi helpompaa ku ei tunne pahemmin mitää ja sit jos sen tekee viel esim pimees nii ei nää niit jälkii rantees ja luulee ett se terä on tylsä nii viiltää vaa syvemmält ranteest ja kaikki on ohi ehkä muutamas minuutis...toivottavasti.