Mie oon tehny masennustestin niin miljoona kertaa netissä eri versioina että mie oon jo menny sekasin sen vastauksissa. En mie enää tiedä mikä mun vastauksista on oikeesti totta ja minkä vastaan vain tottumuksesta. Ehkä mä olen voinu parantua tässä kun laitan aina ne samat? No joo kanttis varmaan hakea apua, ei kai se nyt hyväkään merkki ole jos sen niin monesti tekkee.
Mulla on kavereita, mutta ne on ihan erilaisia ku minä. Mie olen aina halunnu ystävän joka on oikeasti samalla aaltopituudella, jonka kans vois jutella ja jolle vois oikeesti kertoa että mulla ei oo kaikki hyvin. Mä olen herkkä ja yksinään viihtyvä, hiljainen ja ujo, mun kaverit on iloisia ja rupattelevia eikä voi sietää hiljaisia hetkiä. Mulle tekee kyllä paljon hyvää olla niiden kaveri siinä mielessä että tässäpä rohkaistun, mutta tarttis yhen jonka kanssa olla aidosti oma itsensä... Lisäksi joskus niiden kanssa on vain niin hankala puhua yhtään mistään ko ne haluis vaan viettää hauskaa aikaa ja mie olen tämmönen masentunu susi. Eikä kukaan ees huomaa.
Kateus. Mun parhaalla kaverilla on kaikki. Se on toteuttanu suuriman osan mun unelmista. Sillä on kymmeniä ystäviä jotka kaikki välittää siitä aidosti. Se on kaunis ja suosittu ja kaikki aina ihastuu siihen. Nykyään mie olen siitä riippuvainen, ihan yksin ilman, ja sille kaikki on parhaita kavereita. Ennen mie olin hyvä koulussa, nyt se suoriutuu ihan kaikesta monta kertaa paremmin kuin minä. Ja silti minä olen joka päivä koulussa enkä ole myöhästynyt kertaakaan, en ole ollu tänä vuonna päivääkään pois. Muutama viikko jäljellä... Mulla on vaan vahva tunne, että jos nyt alotan lintsaamisen, joudun tekemään niin koko loppuvuoden...
Miksen mä puhu?
mä en kerro mun ajatuksia kenellekään ja se ahistaa mua kauheesti.
Hehe viime masennusjakson aikana mie kirjotin kauheesti runoja.
mikä paljastusten lista tästä tuli...
Mie ajattelen itsemurhaa joka päivä vaikka luulin että pääsin jo siitä ajasta.
mie haluan poikaystävän. Musta tuntuu että asiat vois lähteä rullaamaan jos joku vain sanois välittävänsä minusta. Tai kehuis. Vähäsen.
Minusta ei uskois kukaan ikinä tätä: mie kiroilen. rajusti. ainaki mulle rajusti. mielessä. joskus ääneen. mutten vaan tee sitä muiden kuullen.
joskus mä luulen olevani kaunis. ja viisaskin vielä. miksei kukaan sitten kehu minua?
Mulla on kavereita, mutta ne on ihan erilaisia ku minä. Mie olen aina halunnu ystävän joka on oikeasti samalla aaltopituudella, jonka kans vois jutella ja jolle vois oikeesti kertoa että mulla ei oo kaikki hyvin. Mä olen herkkä ja yksinään viihtyvä, hiljainen ja ujo, mun kaverit on iloisia ja rupattelevia eikä voi sietää hiljaisia hetkiä. Mulle tekee kyllä paljon hyvää olla niiden kaveri siinä mielessä että tässäpä rohkaistun, mutta tarttis yhen jonka kanssa olla aidosti oma itsensä... Lisäksi joskus niiden kanssa on vain niin hankala puhua yhtään mistään ko ne haluis vaan viettää hauskaa aikaa ja mie olen tämmönen masentunu susi. Eikä kukaan ees huomaa.
Kateus. Mun parhaalla kaverilla on kaikki. Se on toteuttanu suuriman osan mun unelmista. Sillä on kymmeniä ystäviä jotka kaikki välittää siitä aidosti. Se on kaunis ja suosittu ja kaikki aina ihastuu siihen. Nykyään mie olen siitä riippuvainen, ihan yksin ilman, ja sille kaikki on parhaita kavereita. Ennen mie olin hyvä koulussa, nyt se suoriutuu ihan kaikesta monta kertaa paremmin kuin minä. Ja silti minä olen joka päivä koulussa enkä ole myöhästynyt kertaakaan, en ole ollu tänä vuonna päivääkään pois. Muutama viikko jäljellä... Mulla on vaan vahva tunne, että jos nyt alotan lintsaamisen, joudun tekemään niin koko loppuvuoden...
Miksen mä puhu?
mä en kerro mun ajatuksia kenellekään ja se ahistaa mua kauheesti.
Hehe viime masennusjakson aikana mie kirjotin kauheesti runoja.
mikä paljastusten lista tästä tuli...
Mie ajattelen itsemurhaa joka päivä vaikka luulin että pääsin jo siitä ajasta.
mie haluan poikaystävän. Musta tuntuu että asiat vois lähteä rullaamaan jos joku vain sanois välittävänsä minusta. Tai kehuis. Vähäsen.
Minusta ei uskois kukaan ikinä tätä: mie kiroilen. rajusti. ainaki mulle rajusti. mielessä. joskus ääneen. mutten vaan tee sitä muiden kuullen.
joskus mä luulen olevani kaunis. ja viisaskin vielä. miksei kukaan sitten kehu minua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä harrastat? Meillä monella on riittämättömyyden tunteita, ihan päivittäin. Tuntuu, ettei pärjää, osaa ja kaikilla muilla menee paremmin. Minua auttoi, että löysin harrastuksia, joista pidän ja joissa olen aikaa myöten kehittynyt. Harrastusten parissa olen myös tavannut toisenlaisia ihmisiä.
Sinussa on varmasti paljon kaunista ja hyvää. Kun et tuo itseäsi esille (se on vaikeaa minullekin), jäät helposti toisten varjoon. Se ei tarkoita, että olisit muita huonompi. Päin vastoin! :)
Tsemiä opintoihin!
Ps. Täällä olis kirjeenvaihtoilmoituksia, jos sellainen kiinnostaa:
http://koti.mbnet.fi/~raijae/kirjeenvaihto/kirjeet_16-25.html