Olemme seurustelleet kohta neljä vuotta poikaystäväni kanssa. Kihloista on ollut aikasemmin puhetta mutta jätettiin homma sikseen, koska aika ei ollut silloin sopiva. Nyt olemme puhuneet kihloista ja alustavasti sopineet kesällä menevämme kihloihin, juhannuskihlat:)
Kuitenkin kun mainitsin yks päivä miehelleni että milloi mentäisiin katsomaan sormuksia niin mies vaan sanoi että "mikäs kiire niitä on vielä katsoa".. Eikö mies haluakaan mennä?
Tuntuu että koko kihlajutusta puhuminen saa hänet kovin vaivautuneeksi. Pitääkö minun nyt antaa aikaa hänelle sulatella asiaa. Mitä miestäni tunnen niin juhannus menee ohi, eikä mies ole varmasti edes tehnyt elettäkään sormuksista.
Haluaisin varmuutta tulevaisuudesta,lupausta jostain isommasta! Sillon kuin sovittiin tuo kesä ajankohdaksi, hän vielä sanoi, että saattaa jopa aiemminkin kosia minua... En kuitenkaan halua häntä painostaa mihinkään, kummankin halustahan sitä kihlohin mennään.
Vai onko kaikki opiskelupaineet jne. tehneet tuon, että ei haluta puhua sormuksista vielä. (siis, että kesäänhän on vielä reilusti aikaa).
Otappa taas selvää miehestä. Olisko jollain kommentoitavaa tähän?
Kuitenkin kun mainitsin yks päivä miehelleni että milloi mentäisiin katsomaan sormuksia niin mies vaan sanoi että "mikäs kiire niitä on vielä katsoa".. Eikö mies haluakaan mennä?
Tuntuu että koko kihlajutusta puhuminen saa hänet kovin vaivautuneeksi. Pitääkö minun nyt antaa aikaa hänelle sulatella asiaa. Mitä miestäni tunnen niin juhannus menee ohi, eikä mies ole varmasti edes tehnyt elettäkään sormuksista.
Haluaisin varmuutta tulevaisuudesta,lupausta jostain isommasta! Sillon kuin sovittiin tuo kesä ajankohdaksi, hän vielä sanoi, että saattaa jopa aiemminkin kosia minua... En kuitenkaan halua häntä painostaa mihinkään, kummankin halustahan sitä kihlohin mennään.
Vai onko kaikki opiskelupaineet jne. tehneet tuon, että ei haluta puhua sormuksista vielä. (siis, että kesäänhän on vielä reilusti aikaa).
Otappa taas selvää miehestä. Olisko jollain kommentoitavaa tähän?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olette siis sopineet jo menevänne kihloihin. Toisin sanoen olette sopineet "ensi juhannuksena sovitaan, että mennään joskus naimisiin". Minusta te olette siis jo sopineet, että menette joskus naimisiin. Olette siis kihloissa!
Jos poikaystäväsi ei vielä haluakaan kihloihin, avioliittoon lupautuminen on hänelle selvästi liian iso asia. Minusta on vain hyvä, että hän miettii kihlautumista kunnolla. Se on kuitenkin lupaus, jonka pitäisi kestää koko loppuelämä.
Olen samaa mieltä kuin Mikkis: te olette jo periaatteessa kihloissa, koska olette sopineet avioliittolupauksen antamisesta. Eli eihän tuossa enää periaatteessa mitään kosintaa tarvita, koska olette jo yhdessä asiasta sopineet.
Mutta jos miehesi on kuitenkin sitä mieltä, että hän aikoo vielä kosia sinua, vaikka olettekin jo asiasta sopineet, niin anna nyt ihmeessä hänelle aikaa! Ehkä hän haluaa yllättää sinut kosinnalla, ja on sen vuoksi vaivautunut, kun puhut sormuksista. Voihan ne sormukset ostaa sitten vasta kosinnan jälkeen, niinhän se yleensäkin menee.
Älä nyt painosta miestäsi enempää. Eiköhän hän ota asian puheeksi sitten, kun kokee naimisiinmenon ajankohtaiseksi. Ja muista, ettei se kihlaus loppujen lopuksi muuta mitään tai "tuo suurempaa varmuutta tulevaisuudesta". Sitoutuminen lähtee ihmisestä itsestään. Jos siis miehesi ei ole mitenkään osoittanut, että olisi tyytymätön suhteeseenne tai ettei hän haluaisi enää asua kanssasi, niin eiköhän hän ole sitoutunut sinuun. Kyllä se kosintakin sieltä tulee, kun vain jaksat rauhassa odottaa.
Kuinka kauan miehesi on ollut vastahakoinen puhumaan asiasta? Jospa hän on jo käynyt sormukset hakemassa, kun kerran vihjasi, että saattaa kosia aiemmin. Ehkä hän vain odottaa sitä oikeaa hetkeä.
Tai sitten hän on ahdistunut, jos puhut koko ajan kihloista ja naimisiinmenosta. Tarkemmin en osaa sanoa, en tunne miestäsi, kai. =D
No viime kerran kun asiaa kysyin häneltä niin vähän kierteli ja kaarteli, muutenkin kyllä oli sillä hetkellä molemmilla stressiä mm. koulusta ja töistä.
Tuskin hän vielä on sormuksia hakemassa, sen verran mitä hänet tunnen niin ei.. :)
Naimisiinmenosta en niin hänelle vielä ole puhunut, siis kihloista vain kysellyt milloin sormuksia mentäisiin katseleen jne.
Tottakai kihlaus on ehdottomasti lupaus isommasta, lupaus sitoutua toiseen ja alkaa suunnittelemaan naimisiinmenoa.
Olemme siis "suunnitelleet" häitä ja omaa taloa, lapsiakin joskus. Nyt vain on tuo kihlaus ajankohtainen, muut tulevat luonnollisestu perässä myöhemmin :) kiitoksia kaikille kommenteista, eli en hätiköi vaan annan toiselle aikaa miettiä asioita rauhassa, onhan kuitenkin niin isosta asiasta kysymys!
Tottakai olisis kiva kuulla vielä muidenkin kommentteja! :)
Mekin olemme poikaystäväni kanssa puhuneet jo aikoja aikoja sitten kihlauksesta, mutta vielä sen aika ei ole tullut. Mä oon sen verran vanhanaikainen, että haluan kuitenkin miehen kosivan, joten pitänee vaan jaksaa odotella.
Aika ajoin sitten muistuttelen miestäni asiasta (vihjailen kihloista) ja kerron kuinka joku kaveri tai tuttu on juuri kihlautunut. Sitten oon taas jonkun aikaa hiljaa siitä asiasta ja annan miehelle aikaa mietiskellä ja kerätä rohkeutta sitä oikeaa hetkeä varten. Onhan se miehellekin varmasti iso asia ja saattaahan kosimistilanne vähän jännittääkin!
Muakin joskus mietityttää että jos poikaystävä ei haluakaan olla mun kanssa loppuelämäänsä, kun ei niitä kihloja olla vielä vaihdettu vaikka asiasta joskus puhuttu onkin. Tiedän kuitenkin että haluaa. Pitää vain jaksaa odotella! :)
Tsemppiä sinnekin suuntaan!