toivoisin tarot tai näkijän apua. Olen seurustellut 15vuotta miehen kanssa, välillä menee hyvin ja välillä ei niin hyvin, mutta se kai on ihan normaalia vaihtelua. Mieheni on ollut uskoton minulle ja minä hänelle, tästä johtuen luottamus ei ole palautunut koskaan välillemme täysin. Vuoden alusta kuitenkin pitkien keskustelun jälkeen, kuoppasimme vanhat asiat ja sovimme aloittavamme puhtaalta pöydältä. Paljastui kuitenkin että mieheni haki seuraa senssipalstoilta ja oli jättänyt sinne ilmoituksen, syytä kysyessä hän sanoi että uteliaisuudesta vain laittoi ilmoituksen. Olen kuitenkin loukkaantunut tästä, hän ei suostunut anteeksi pyytämään, sanoi vain että oli vähän utelias. Itseäni ahdistaa ja masentaa näinkö tämä jatkuu taas tulevaisuudessa. Miltä siis tulevaisuus näyttää, jatkaako suhdetta vai onko vastaavia "yllätyksiä" vielä tulossa jos uskallan suhteeseen vielä yrittää luottaa? Auttakaa näkijä hyvä, olen surullinen ja pettynyt :(
surullinen :(
surullinen. :(
6200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tällä miehellä on jatkuvasti haku päällä. Sinä olet kuin marionetti, jonka lankoja mies vetelee mielensä mukaan. Ei hän sinua rakasta tippaakaan, vaan tulee, jos ei muualta saa. Sinä et ole hänelle mikään, etkä kukaan. Hän ei arvosta sinua sen enempää kumppanina kuin naisenakaan. Puhua ja manipuloida hän osaa. Olet pelkkä helppo nakki, et muuta. Heitä menemään koko mies! Ja lakkaa etsimästä vikoja itsestäsi! Olet arvokas ihminen, etkä ansaitse tuollaista kohtelua! Näen sinun kohtaavan uuden miehen alkusyksystä. Hän onkin jotain ihan ihmeellistä elämässäsi. Usko pois!
vastauksesta..totta taitaa olla vaikka ei miellyttävää :( Oletko oikea näkijä? En haluaisi luovuttaa ja jättää kaikkea yhteistä, vaikka tunnen voivani huonosti hänen kanssaan, rakastan häntä kuitenkin yhä. Toivon parempaa tulevaisuutta meille, vaikka pelkään ettei mikään muutu koskaan. Haluan luottamusta ja hellyyttä joka suhteestamme puuttuu, tietyti toivon että saisimme sen välillemme. Välillä mietin onko helpompi luovuttaa, se on vain niin vaikeaa pitkän suhteen ja yhdessäolon jälkeen ja yhä toivon josko saisimme suhteestamme vielä toimivan kun emme vain luovuttaisi liian vähällä. Hyviä hetkiäkin kun on kuitenkin ollut. Ei hän minua kyllä arvosta, sen tiedän ja olen kokenut, ja naisena en ole hänelle mikään erityinen, se masentaa, kyllä hän sanoi kuitenkin rakastavansa minua, eikä halua minulle mitään pahaa kuulema. Vaikea tilanne. :( En todella tiedä kuinka toimia.
En voi olla sinulle vastaamatta. Niin samanlaiselta tilanteesi kuulostaa kuin omani vielä jokin aika sitten. Me myös olimme olleet yhdessä kauan, vielä pari vuotta kauemmin kuin te nyt. Voin myös suhteessa huonosti, vaikka meilläkin hyviä hetkiä oli. Uskottomuutta sen sijaan ei ollut. Eli se suhteessamme oli paremmin. Mies oli vain muuten itsekäs, jopa narsistinen mielestäni.Hakkasin päätäni seinään, enkä halunnut luovuttaa. Odotin että asiat korjaantuisivat, mies muuttuisi, sellaiseksi jollainen oli kun hänen aikanaan tutustuin.Mutta eihän hän miksikään muuttunut, korkeintaan menee entistä huonommin. Nyt erostamme on n. vuosi. Alku oli kauheaa, ajattelin etten ikinä enää naura enkä voi olla onnellinen. Vaikka onnellinenhan en ollut suhteessakaan. Kokonaan yli en ole päässyt varmaan vieläkään, mutta nyt minulla ainakin on mahdollisuus parempaan. -Sinä olet antanut miehellesi monta uutta tilaisuutta. Pitkän keskustelun jälkeen yhdessä sovitte uudesta alusta, jonka hän siis heti tilaisuuden tullen yksipuolisesti romutti. Annan sinulle ystävän neuvon, lähde suhteesta.Jatkaessasi suhdetta saat itsellesi vain lisää pahaa mieltä ja vuodet kuluvat hukkaan. Itseäni harmittaa nyt tässä tilanteessa, että liian kauan roikuin huonossa suhteessa, aiemmin olisi pitänyt ymmärtää erota. Aluksi on vaikeaa, se yksinjäämisen tunne on kauhea, kun on pitkään yhdessä oltu ja kun kuitenkin toisesta välittää, ikävöi. Mutta kun alusta selviää, alkaa helpottaa ja sen jälkeen on mahdollisuus rakentaa itselleen uusi ja parempi elämä.Voimia!
kauniista sanoistasi sinulle kohtalotoveri. Tuntuu että päätä hakkaan seinään, mutta toivon parempaa. Mies ei kuitenkaan ole väkivaltainen tai alkoholisti, joka olisi mielelleni helpompi syy erota, olisi joku ns. todellinen syy. Olen erään "näkijän" luona käynyt ja hän kertoi suhteemme muuttuvan kyllä ihan hyväksi, ilman riitoja emme kuitenkaan eläisi, mutta yhdessä pystyisimme kuitenkin elämään, se antoi toivoa ja uskoa että tämä suhde toimisi vielä joskus. Tuntuu vain välillä etten jaksaisi pettymyksiä aina uudelleen, ja pelko on kokoajan läsnä. Hän saa kyllä huonoimmat puoleni esiin, joskus ihmettelen miten näin onkin, sillä olen ihan inhottava mielestäni hänen kanssaan, ja ahdistunut, ja välttelen ihmisiä ja seuraa. Yksinollessani taas olen seurallinen ja iloinenkin, mutta tämä on jotain omaa kuvitustani varmaan. Kiitos vastauksista, ja luen niitä yhä jos joku haluaa kirjoittaa/kommentoida tätä.
Onnea Sinulle Uuteen Elämään ja hienoa että olet päässyt uuteen alkuun, se vaatii voimia niin paljon.
t. surullinen
Vastaan vielä sinulle. Mielestäni jo se on hyvä syy lähteä suhteesta että koet itse persoonallisuutesi muuttuneen hänen kanssaan. Niin minullekkin kävi. Olen aina ollut luonteeltani rauhaa rakastava ja sopeutuvainen. Mutta hän muutti minut pahan sisuiseksi ämmäksi :D ja riidan haluiseksi, josta yhä edelleen pyrin eroon. Ei minunkaan exäni ollut alkoholisti tai väkivaltainen eikä edes uskoton. Eli mitään ns. "todellista" syytä ei ollut eroon. Mutta juuri se pahaolo, kun koin tulevani alistetuksi. Ja jouduin puoliani pitämään etten aivan olisi ollut toisen mielivallan alla. Kuten kerroin meilläkin oli hyvät hetket, mutta ne eivät kuitenkaan riittäneet, että olisin ollut suhteessa onnellinen. -Päätös on vaikea, tiedän sen, kun itse kuitenkin rakastaa ja on vahvoja tunteita. Mutta myös ne toisen teot puhuvat puolestaan sinulle. Itse asiassa ne kertovat enemmän kuin sanat.Edelleen annan sinulle saman neuvon, yritä kerätä voimia ja lähteä. En tiedä noista ennustajistakaan, yksi sanoo yhtä toinen toista. Tuntuu, että jotkut toiveita lukevat. Minullekkin on ennustettu miehen pyrkivän luokseni vielä ja että yrittäisimme yhdessä. Tosi asia on että en huolisi. Miksi tässä vaiheessa kun olen voiton puolelle päässyt.Miehen pitäisi uudesti syntyä, muuten en hänen muuttumiseensa usko. Hän myös sai jo liiankin monta tilaisuutta muuttaa tapansa. Sinä päätät. Voimia sinulle edelleen oikean päätöksen tekoon.
vastauksestasi. Järkeä kyllä puhut, itsekin tiedän sen että ehkä olisi viisaampi vain lähteä, jokin outo voima pitää minua silti kiinni yhä hänessä, ehkä toivo tai illuusio paremmasta, onnellisesta yhteisestä tulevaisuudesta. Suru on kuitenkin myös läsnä, enkä koe iloa suhteessa juurikaan. Harmittaa kun on näin heikko ja tahdoton. Täytyy vielä kerätä voimia päätökseen.
Olisiko palstalla rehellistä tulevaisuuteen näkevää joka voisi valaista yhtään asian tiimoilta vielä minua, jatkaako vai unohtaa?
ja kiitos vielä sinulle kun vastasit.