Kertokaa muutkin emännät mulle, että miten te kerkiätte kaikkeen mihin tarvitsee/haluatte? Minulla on alkanut loppua päivästä tunnit ja vuodesta viikot tämän rumban kanssa.
Ensinnäkin kun on lypsykarja, siinä on jo ihan kivasti hommia. On monta lasta, osa jo maailmalla mutta pari teini-ikäistä vielä kotonakin. On menevä mies, joka on maailmalla yli 50 päivää vuodessa kokonaan ja lukemattoman määrän vielä osapäiväisesti. Lomittaja on osan noista päivistä apuna, mutta nekin lomittajat vaihtuvat usein, ja niissäkin on niin monenlaista - joskus tuntuu että helpompi olisi tehdä yksin kuin aina uutta lomittajaa kouluttaa parin päivän takia. On appivanhemmat lähellä omassa talossaan - eivät vielä tarvitse paljon apua mutta kun tarvitsevat, sitä on oltava aina valmiina antamaan. On omat vanhemmat vähän kauempana, niistäkin on huolta vaikka sisarussarja on isompi hoitamaan kuin täällä miehen puolella. Itsekin haluaisi jotain harrastaa, hoitaa kuntoa ja tavata joskus ihmisiäkin, kouluttautuakin pitäisi ihan omaa alaakin ajatellen. Naapureitakin pitäisi ehtiä tavata, muutenkin kuin yhteisten koneiden tiimoilta pikaisesti pihamaalla. Lemmikkejäkin on kissa, koiria ja hevosia, pitäisi niihin joutaa paneutumaan enemmän, vaikka osa on toki lasten vastuilla enimmäkseen. Terveyskään ei enää ole ihan moitteeton, pientä remppaa olisi jo tiedossa, ikä kuitenkin alkaa vielä nelosella.
Ja viimeisin Äitienpäivän yllätys noihin äskeisiin kun lisätään, että minusta on tulossa MUMMO, niin mistä minä senkin olotilan itselleni kaivan, että lastenlapsille pullaa essu päällä hymissä suin leivon ja tuutulauluja pinnasängyn reunalla laulelen...APUA!
Ensinnäkin kun on lypsykarja, siinä on jo ihan kivasti hommia. On monta lasta, osa jo maailmalla mutta pari teini-ikäistä vielä kotonakin. On menevä mies, joka on maailmalla yli 50 päivää vuodessa kokonaan ja lukemattoman määrän vielä osapäiväisesti. Lomittaja on osan noista päivistä apuna, mutta nekin lomittajat vaihtuvat usein, ja niissäkin on niin monenlaista - joskus tuntuu että helpompi olisi tehdä yksin kuin aina uutta lomittajaa kouluttaa parin päivän takia. On appivanhemmat lähellä omassa talossaan - eivät vielä tarvitse paljon apua mutta kun tarvitsevat, sitä on oltava aina valmiina antamaan. On omat vanhemmat vähän kauempana, niistäkin on huolta vaikka sisarussarja on isompi hoitamaan kuin täällä miehen puolella. Itsekin haluaisi jotain harrastaa, hoitaa kuntoa ja tavata joskus ihmisiäkin, kouluttautuakin pitäisi ihan omaa alaakin ajatellen. Naapureitakin pitäisi ehtiä tavata, muutenkin kuin yhteisten koneiden tiimoilta pikaisesti pihamaalla. Lemmikkejäkin on kissa, koiria ja hevosia, pitäisi niihin joutaa paneutumaan enemmän, vaikka osa on toki lasten vastuilla enimmäkseen. Terveyskään ei enää ole ihan moitteeton, pientä remppaa olisi jo tiedossa, ikä kuitenkin alkaa vielä nelosella.
Ja viimeisin Äitienpäivän yllätys noihin äskeisiin kun lisätään, että minusta on tulossa MUMMO, niin mistä minä senkin olotilan itselleni kaivan, että lastenlapsille pullaa essu päällä hymissä suin leivon ja tuutulauluja pinnasängyn reunalla laulelen...APUA!
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ennen minäkin tein hullun lailla töitä maatilamme eteen. Mutta kun huomasin että yksinpä tein, ei isäntää kiinnostanut pitää paikkoja kunnossa - teki vaan välttämättömän. Siihen loppu kiireet.
Korkea aika priorisoida tekemisesi.Eli harkitset tarkkaan ,mitkä asiat on tarpeellisista tehdä, ja mitkä välttämätä haluat tehdä.Muut tarpeettomat jutut heität hiiteen.
Jos olet vielä sellainen itsekriittinen luonne, jolla pitää kaiken olla tiptop,voi burnaut-olla lähellä.
Seuraavan kerran kun lomittaja tulee sinulle,korkkaa olutpullo, ja nosta kantapäät kattoa kohti.
Mieti,Mieti kaikessa rauhassa kiirettömän aikataulun itsellesi.
Tässä sulle aluksi neuvoa.Jatkoa seuraa jos tarvitset.
Isännän ajatus jäi mietityttämään, mitähän heittäisin "hiiteen"? Karjan, perheen, suvun vai omasta itsestä huolehtimisen? Talo vanha ja sokkeloinen, neliöitä reilu 200, ikkunoita 24, huoneita kymmenkunta, eikä tosiaan tiptop (perheen mukaan). Päinvastoin - kerran viikossa imurointi on normi, kahdesti jo luksusta tässä talossa. Ikkunat pesi ekan kerran siivooja tänä keväänä, ennemmin olleet pesemättä ellen ehdi. Kukkapenkit hävitetty kaikki vuosien saatossa, nurmikkoa en ole leikannut 10 vuoteen kun lapset on sen ajoleikkurilla mielellään tehneet, lehdet haravoi appivanhemmat (eivät kärsi katsella niitä maassakaan) ja leipomaan en ole sortunut kuin hätätilassa. Mihin kaikki aika juoksee? Osaan kyllä olla mitään tekemättä, ja varmaan monesti olenkin kun tätä kokonaisuutta katselee.
Vanha kansa sanoo, että "ahkera äiti kasvattaa laiskoja lapsia". Minusta meillä on päinvastoin, ainakin sitten kun kotoa on lähteneet ovat maailmalla pärjänneet. Siis laiskalla äidillä on ahkeria lapsia.
Itse juuri kerroit kuinka työntäyteisiä päiväsi ovat.Jos koet sen ongelmaksi,kuten tulkitsin, on aika tehdä ongelmalle jotain.
Karjasta tulee liikevaihto,joten sen hoidosta ei voine paljoa tinkiä. Ehkä työmenetelmiä voi kehittää tehokkaammaksi?Tilasokeus iskee herkästi.Tutustu vaikka agronetin kautta erilaisiin käytäntöihin tilan töissä.
Kotityöt ja muutkin jaatte varmaankin perheen kesken.Pitämällä lapset työn touhussa mukana pienestä pitäen teet samalla arvokasta kasvatustyötä heidän tulevaisuutta silmälläpitäen."Nuorena vitsa väännettävä"
Nuo luottamustehtävät miehelläsi ovat vain useinmiten keino luistaa tilantöistä, Eikä niistä tule sitä palkkaa,millä tilaa pyöritetään. Laita ukko töihin.
Se että sinusta on tulossa MUMMU on aihe kajauttaa HURRAA huuto ilmoille.Olet saavuttanut elämän tarkoituksen---Sukusi jatkuu.
Otappas lomaa, ja lähdetään johonkin kylpylään.Drinkkilasin ääressä kerron sitten lisää.
että kuinkas viinalla käyvä olet? Siis tämä "neuvonantaja". Pahasti kuulostaa siltä että ei sulla itelläkään juuri hommat kiinnosta. Akallasko ja penskoilla sinä omat työso teetät?
miksi maanviljelijät haalivat itselleen työtä liikaa.Oravan pyörä se joka pyörittää nyt maaseutuakin .Kun on paljon velkaa niin pitää painaa paljon töitäkin.Mutta ei niitä tunteja ole enempääkuin 24 teidänkään vuorokaudessa.Pysähdy ja mieti mikä on tärkeintä ja heitä loput tekemättä.
yleensäkään lähteä emännäksi maatilalle? Tarkoitan tässä emäntää joka hoitaa karjaa muun työn ohessa. Tai nykyään näitä perinteisiä maatilan emäntiä onkin harvakseltaan, tai voisi sanoa, että se on todellinen harvinaisuus jos on.
Johan selvis. Tuossa aavistelinkin ettei tämä "isanta" ole kuin häntäheikki. Emäntä10:in kirjotksista jotain rivien välistä luinkin. Noo, meitä on moneksi.........................................!
Kannattaako yleensäkään lähteä emännäksi kellekkään duunarille tai virkamiehelle, eikö se kannata mennä emännäksi ihan oikealle rahaporvarille, jos asiaa noin ajattelee ????
Onko naimisiinmeno pelkästään kannattavuuskysymys, eli kauppa missä käydään kauppaa pillusta.
Paikka on haasteellinen.Ahkera ja pitkäjänteinen työ on palkitsevaa.
Arvostan emäntiä,ja siksipä haluankin "tukea" heitä omalta vaatimattomalta osaltani....
sitten tukisit omalta osaltas tekemällä töitä etkä vouhkaamalla täällä? kun se emäntä arvostaa just sitä työtä tekevää isäntää,ei sitä juopottelijaa.
Kauan isanta jos juopottelee
mikään juoppo ole tiemmä, jos korkkaa olutpullon ja kaksikin - muttei enempää. Ainakin karjatillallisen näkökulmasta voin kertoa, että voi juoda, mutta aamulla on lähdettävä töihin. Siis huvit sen mukaan! Aamunavetalla on kumman raitistava vaikutus; ja hyvä niin.
Mutta tuohon kysymykseen: ei ole oikein tyhjentävää vastausta. Oma ikäni alkaa jo viitosella, joten priorisointia on pakko tehdä: karsitaan kaikki ylimääräinen työ. Olen vähentänyt lehmälukua, on siirrytty pelkkään nurmiviljelyyn, nuoriso osallistuu myös kotitöihin ja kukaan ei sotke, jos ei siivoakaan,
en leivo (vaikka siitä pidänkin) paljon, en manklaa, en silitä ja akkunatkin ovat vielä talven jäljiltä. Yhteiset riennot on karsittu vähiin. Valmisruokaa syödään, mutta ei se kauaa vie, jos kuorii perunat ja paistaa jotakin lihaista ja tekee kiisselin. Vanhan polven auttamisessa menee kyllä aikaa, mutta se nyt kúuluu elämään. Lapsenlapset óvat ilo, mutta eihän niitä hoitaa tarvitse. Onhan niillä vanhemmat.
on kadonnu? Ei kuulu nasevaa kommenttia?!
Kirmaista kesälaitumille
Muamuija - teitpä hyvän avauksen. Minäkin olen tasapainoillut ja kipuillut näiden asioiden kimpussa. Ja taitaa olla tuttua huttua muillekin kuin maaseudun naisille. Oli nainen tai mies ja missä työssä vain (tai työttömänä - siinä lienee taas omat kipunsa, mistä me ylityöllistetyt emme tiedä mitään), fakta on, että moneen pitäisi revetä.
Aivan ensiksi pitää heittää pois muiden antamat shapluunat. On todellisia odotuksia ja oletuksia miten olla kelpo emäntä ja on myös kuviteltuja päänsisäisiä malleja. Romukoppaan sellaiset. Tilat ja tilanteet on erilaisia. Ihmiset on erilaisia. Minä olen tällainen emäntä ja teen näitä juttuja - toinen on aivan toisenlainen ja saa ollakin.
Velvoitteet on tietenkin hoidettava. Työ kannattaa tehdä hyvin, mutta usein siinäkin kannattaa miettiä keinoja helpottamiseen ja yksinkertaistamiseen. Onko lisääminen ja laajentaminen todellakin aina perusteltua?
Perhe ja koti on tietenkin hoidettava. Ja hyvin. Lisäisin, että riittävän hyvin on usein tarpeeksi. Itse leivottu pulla on hyvää, mutta ei suinkaan tarpeellista. Alusta asti itse tehty kotiruoka on mahtava juttu, mutta aina ei ehdi tai jaksa tai huvita. Kiitos valmisruokien perhe tulee silti ruokittua. Minä ainakin tunnustan oikaisevani ja usein. Ei olla silti nälkää nähty.
Pakollisten juttujen jälkeen on tärkeä pysähtymisen paikka. Valtavasta vaihtoehtojen tulvasta on osattava valita ne omat jutut.
Puutarha? Minulla ei ole kasvimaata ja hoidettava pihaosuus on pieni. Se yritetään pitää siistinä ja kivana, mutta hyvin helppohoitoisena. Minä menen mieluummin metsään katselemaan vaikka puolukan kukkia, kuin laitan omalle pihalleni suuren määrän hoidettavia kesäkukkia. Joku toinen tykkää kuopimisesta ja hänen kannattaa järjestää sitä itselleen.
Käsityöt? Perinteinen maalaisemäntä tekee vaikka mitä, mutta minä en. Joskus kudon sukkia, mutta se jumittaa niskaa, joka on usein muutoinkin kipeä. Viisaampaa ja terveellisempää on ostaa sukat vaikka myyjäisistä.
Järjestötoiminta? Olen takavuosina ollut jonkin verran aktiivinen ja se oli mukavaakin, mutta nyt olen karistanut lähes kaikki sidonnaisuudet. Työ sitoo ja perhe sitoo - en halua sitovia harrastuksia, joihin on pakko tai puolipakko mennä. Vihoviimeisintä on mennä jonnekin järjestämään kahvitusta ym vastaavaa. En halua tehdä sellaista, miksi siis tekisin.
Aloittajaemäntään verrattuna tunnen oloni ihan luksukseksi. Ihan pakollisten jälkeen minulle jää aikaa ja sen ajan kanssa olen oppinut olemaan tarkka ja itsekäs. Olen karsinut sellaiset jutut, joista en välitä. Jäljelle jäi mm. luonto, lukeminen, mietiskely, ukon kanssa leikkiminen ja ystävien tapailu. Itsekästäkö? Kenties, mutta näin minä jaksan pakollisen pyörityksen eikä minusta tule katkeroitunutta marttyyriä.
Jaksamista kaikille!
Kyyninen tarkkailija, vaihtaa nimimerkkiä. Vaikkapa posiitivinen tarkkailija,olis osuvampi.
No nimimerkkiin on syynsä ja perusteensa, jotka eivät tässä kirjoituksessa ehkä ilmenneet. Olen tämän joskus valinnut ja pysyn samassa, vaikka olotila voikin nyt olla toinen. Joskus on pinnalla toinen syrjä ja joskus taas aivan joku muu. Tai peräti kankku. Niin se menee.
Menneitä olotiloja.Tuon edellisen tekstin perusteella vaan esitin.
Oli niin hyvin kirjoitettu.
Eikö teillä ole niitä toukotöitä? Ei tosiaan järin paljoa ole puuhaa kun joutaa samat ihmiset netissä illan istuu...
Kiitos "kyyniselle tarkkailijalle", ja kaikille muillekin vastanneille! En mitään heurekelämystä ole noista kokenut, mutta olempahan jotain vahvistusta saanut. Tänään tehtiin kuuden hengen voimin töitä, tuntui että saatiin kevättyöt alkuun kun on umpilehmät ulkona tarhassa, ensimmäiset laitumet lannoitettu ja urakoitsija kuskaa läpi yön lietettä pelloille. Eilen naapurissa oli hevosen kanssa surua, tytär kävi valitsemassa sekarotuisen koiranpennun kasvatikseen ja yksi tunnetusti törppö kyläläinen ylitti kaikki entiset saavutuksensa koettamalla vierittää kortitta ajamansa kolarin vaimonsa ajamaksi (vaimo oli kotona monen kilometrin päässä) joten elämä jatkuu, ja ehkä jotain muuttuu. Olen päättänyt ainakin nukkua enemmän (mitähän varten minä sitten olen edelleen koneella...), laihduttaa edelliselle kymmenluvulle ( siis kilojen..) ja lisätä liikuntaa (eilen poljin 14 km ja voimaa oli sen jälkeen vielä pihojen siivoiluunkin). Jos jotain karsisin, se olisi paperihommista, mutta valitettavasti minulle on niihin koulutus, ja puolisolla vielä vähemmän niihin intoa, joten jonkunhan ne on tehtävä. Järjestötoiminnassa en ole mukana kuin yhdessä, siinäkin vain voimieni mukaan, sillä yhdessä "menijässä" perheessä on riittävästi. Puolison luottamustehtävät tuovat sitäpaitsi ihan säännöllistä tuloa, päinvastoin kuin varmasti joillakin se on pääasiassa "ajanhukkaa". Pitäisi vaan olla se sijainen eli joku palkallinen miehen menopäiville, niin olisi sitten tasaisempaa tämä työnteko. Tähänastiset kokeilut palkallisista menneet ihan kiville, siksi opittu luottamaan tyohon lapsityövoimaan. Mutta rajansa siinäkin, onhan niiden muutakin ehdittävä tehdä kuin töitä.
Lisää kommentteja saa tulla! Virkistystä se on ollut tämäkin, samoin muutkin nettikeskustelut. Apropos - yksi neuvo täällä EI ollut mielestäni toteutuskelpoinen - en millään keksi miten päivieni riittävyyttä parantaisi kylpyläloma ja drinkien naukkailu ventovieraan "Isännän" kanssa? Jos jollain on sellaisesta parannuskeinosta kokemusta, kertokoon täälläkin. Minä epäilen, että sillä konstilla pääsisin tosi nopeasti eroon niin miehestä, suvusta kuin karjastakin. Ei jäisi kuin korkeintaan entistäkin pahempi ahdistus jäljelle! (Itseasiassa yksi tuttu vaihtoi tuolla konstin parsinavetan pihatoksi, mutta tuli myös puolisoksi kunnon miehen tilalle juoppo...)
Jos on jo aamu-viidestä rehastu töissä, niin saanee sitä iltapuolella ennen nukkumanmenoa koneella pistäytyä? Ei kaikki pellot ole vielä työkunnossa, ja voihan jossain vaikka sataa vettäkin tällä hetkellä. Ei piä olla nuin ällee...
No sinullapa on kiva asenne. Jos piikkisi oli minulle niin ei siinä mitään - otetaan vastaan. Enpä ala ehtimistäni sen kummemmin selittelemään. Sanon kuitenkin näin, että jos on mielenkiintoinen keskustelu tosielämässä tai nettimaailmassa, niin mieluusti juttelen. Joskus ehtii paremmin, joskus huonommin.
Ennenkuin kokeilee.Toisilla tilanne paranee, toisilla ei.
Sit kiikkutuolissa ollessa ei tarvitse katua tekemätöntä
Luin aloituksen ja jatkokommenttisi uudelleen ja kyllähän sinä melkoisessa paikassa olet. Ilmeisesti olet osannut karsia tai sivuuttaa aivan turhat tekemiset.
Isännän maailmalla huitelu on tietysti monipiippuinen juttu. Itse en kyllä pystyisi moiseen kuvioon. Jos olisin töiden kanssa ehtimisen ja jaksamisen äärirajoilla, ei mitenkään voisi onnistua, että toinen on paljon pois. Vaikka tärkeitä ja vaativia tekemisiä nekin varmasti ovat, mutta silti. Joku ratkaisu pitäisi löytyä. Pätevä sijainen? Aina sama henkilö. Helpommin sanottu kuin tehty.
Jotkut ulkoistavat kirjalliset työt ja ehkä se joillekin sopii. Meillä ei tule kysymykseenkään. Olemme molemmat sitä mieltä, että itse tekemällä kirjanpidon, veroilmoituksen , viljelysuunnitelmat ym EU:n vaatiman paperityön pysyy myös paremmin selvillä oman tilan asioista. Minä teen ja ukkokin tietää asiat. Yhdessä suunnitellaan mitä on suunniteltava.
Koen sekä suureksi rikkaudeksi että vaikeudeksi tämän maalaiselämän kuvion, missä työ ja vapaa-aika sekoittuvat kaiken aikaa. Kun asiat sujuvat hyvin työkin menee joskus siinä ohessa vaan. Ja asioiden takutessa se ns oma aikakin tuntuu työltä. Ikäänkuin aina olisi työssä, vaikka ei olekaan.
Yöllä muuten tuli reipas ukkoskuuro pyytämättä ja yllättäen. Niin taas meni tämän päivän suunnitelmat nurin.
mitään parane. Kokeiltu on ja ois pitäny uskoa jo etukäteen itteään. puheet suuret oli mutta kyvyt pienet! Kesti hetken,kesti kaksi, eikä sitte pitempään. Yritä nyt sitte ite siinä!
Jep, voisi kai todeta, että suo siellä vetelä täällä ...
Itse ihmettelen aina tuota, että tekemistä pitää haalia enemmän kuin mitä jaksaa. No meilläkin ikävä kyllä isäntä on vähän tuollainen haalijatyyppi, joka haluaa tehdä kaikenlaista. Eikä se sitten tajua, että kun minä en jaksa, että sillä on kaikenlaisia menoja, niin ei sillä ole mitään oikeutta niitä myöskään haalia. No, ei siihen monta keskustelua tarvittu, että mies lupasi karsia luottamustehtävät minimiin. Paitsi kerran sitten otti vastaan ihan turhan asian puheenjohtajuuden, kun ei vaan osannut kieltäytyä. Ja minä olen edelleen parin vuoden jälkeen sille siitä vihainen, että otti sen, vaikka oli sovittu, että mitään uusia ei oteta.
Mutta näin minä ajattelen sinunkin kohdallasi, että jos sinä uuvut kotona, niin ei miehellä enää ole sellaista vaihtoehtoa, että juoksee luottamustoimissa, vaan kyllä niistä on luovuttava ja osallistuttava töihin kotona.
Ja nuo hevoset ja lemmikit on joo lapsille mieleisiä. Mutta ne nyt vaan teettävät työtä, eivätkä lemmikit kuulu niihin pakollisiin töihin, joita tässä ketjussa on lueteltu. Se nyt vaan on niin, ettei lapset (tai aikuisetkaan) voi saada kaikkea mitä haluavat.
Ja sitten en tiedä, millaista elämää teillä eletään. Mutta sen mitä olen täällä meidän kylillä huomanut, niin ne, jotka eivät saa tilanpitoaan kannattamaan, tuhlaavat aikaa ihan käsittämättömiin asioihin: kylällä juostaan toimittamassa asioita kolmekin kertaa päivässä. Auto suhaa päivät pitkät kylätietä edestakaisin. Eikä kyse ole vain satunnaisista tapauksista, vaan tuo toiminta on ihan päivittäistä. Selvähän se on, ettei tuollainan ole tuottavaa puhumattakaan kuinka paljon siihen palaa aikaa, joka sitten on pois muista töistä. Tai sitten rampataan kyläilemässä vähän joka toinen ilta, käydään kaikki kaupungin kesätapahtumat läpi, jne. Tietenkin ystävien tapaaminen on arvokasta ja rentouttavaa. Vaan kohtuus siinäkin on tunnettava.
Kovin raskas asenne kirjoittajalla. Eniten riipaisi tuo lemmikkien hankinta lapsilla. Itse olen sitä mieltä, että vastuu eläimestä kasvattaa lasta. Nousisiko 13-vuotias ympäri viikon kesät talvet seitsemältä, ellei sillä olisi vastuuta omasta hevosesta? Miten saisi 15-vuotiaan pojan pois tietokoneen äärestä, ellei sillä olisi omaa koiraa, jota täytyy ruokkia ja lenkittää, hoitaa madotukset, kynnen leikkuut ja tapakoulutus? Toki yökyläilyjen leirien ja sairauksien ym. aikan aikuiset auttavat ja sijaistavat, mutta ensisjaisesti lapsi huolehtii eläimestä kykyjensä mukaan.
Monta asiaan opitaan eläinten kanssa ihan opettamatta, asioita jotka muuten voisi jäädä koko iäksi oppimatta.
Toinen on tuo luottamustoimien hoito. Yleensähän aina niistä halukkaista on pulaa, ja ne jotka ovat innokkaita, eivät välttämättä aja yhteistä vaan omaa etuaan. Jos valittaisiin vain niitä, jotka parhaiten joutavat, olisiko se edustava otos päätösten kohteina olevista henkilöistä? Ja toisekseen - usein tehtävät kehittyvät vuosien saatossa. Kun yhteen asiaan lupautuu, tietääkö silloin mihin kaikkeen voi asian tiimoilta joutua? Pitäisikö perheen kieltää kaiken varalta, koska ei voi tietää, jos vaikka myöhemmin vuosien päästä ei enää jaksakaan, muuttuneen terveystilanteen tai luottamustehtävän muuttumisen vuoksi? Mistä tulevaisuuden luottamusmiehet ja -naiset oikein otettaisiin?
Kyllä ne roolit siellä makuuhuoneen puolella, ovat niitä jotka antaa eniten ...
jos vaan potenssi kestää eikä laakase muutaman minsan jälkeen. miten lie roolittajalla?
No eipä ole tähän mennessä moitittu, joten oletan homman olevan kunnossa ...
Mites teillä, kestääkö vertailun ????
Penteleen jullit - aloittakaa oma ketju, missä voitte vertailla potenssianne. Sitäpaitsi juttunne on aivan turhaa spekulointia. Vällyjen alle ei ehditä eikä varsinkaan jakseta, jos on liikaa niitä hommia. Minä ainakin olen sellainen otus, että ne hommat kiinnostaa pelkästään silloin, kun elämässä on hieman väljyyttä. Muuten ei vaan pysty eikä jaksa haluta.
Mittarina.Jos on töiden kanssa niin ahtaalla, ettei jaksa edes ajatella seksiä, onko silloin liikaa töitä?
Elämään kuuluu mielestäni nautintoja väliin. Ei sen pidä olla pelkkää puurtamista.
jos ei ole kerenny moittia,on ollu niin pikasta???!!!!!!!!
Kyyninen tarkkailija oikeassa, lopetan omasta puolestani aihetta todella kaukaa sivuavan sivujuonen. Aihe jatkukoon asiallisena. Pydän anteeksi tarkkailijalta, en vain malttanut olla viisastelematta......Sitä kun monenlaista luuloa joskus miehillä itsestään tuppaa olemaan.
Joo, vaikuttaa vähän siltä, että et ole oikein tyytyväinen niin suorituksiin, mitä miehiltä on sattunut kohdalle näissä seksikokemuksissa ...
Onko otanta kovinkin suppea, kun johtopäätökset on noin yksiviivaiset ????
Kannattaa vähentää hommia, jos väsyy niin paljon, ettei seksi enää kiinnosta.
Kunhan härnäsin sinua. Elä ota itseesi :).
Mikäli oikein ymmärsin, niin myönteisiä kokemuksia löytyy ...
Hyvä, hyvä, täytyyhän sitä elämästä nauttiakkin.
Hyvää kesää sinnekkin.
Komenna se ukkos navettahommiin ja käske lopettaa ne turhat juoksut maailmalla. Tiedä vielä minkä perässä juoksee ...
Minä tiedän minkä perässä juoksee. Koskaan ei ole ollut syytä epäillä. Jos aihetta olisi, siitä olisi vastuussa sen osapuolet, en minä. Navetalla on aina ehtiessään, samoin muutenkin töitä tekee niin paljon kuin ehtii ja jaksaa, mutta nuo tehtävät seuraavat kotiinkin puhelimessa ja tietokoneella. Miehen vaihtamisesta ei parane, eikä menojen kieltämisestä - niin äkäistä ukkoa ei kestä kukaan mikä siitä tulee, jos on liian kauan kotona. Tasapaino asioihin löytyy hakemalla, ei sanelemalla. Ei minua kukaan pakota itseäni uuvuttamaan, mutta en minäkään määräile toista muuttamaan elämäänsä. Jos ei mitä itse älyä, eikä puhumisestakaan tokene, se tulee vastaan joskus myöhemmin, jossain muussa muodossa. Aika näyttää miksi elämä menee. Kevättyöstressi on ainakin nyt kaikilla, ikään, sukupuoleen ja palkkausasemaan katsomatta. Ja hemmetinmoinen hiki tässä helteessä!
Nyt on Muamuijasta tullut pienen tytön mummo! Tavattu ei olla vielä, mutta eiköhän lähipäivinä kohdata. "Ukki" tavanomaisesti matkoilla, joten en ole vielä päässyt "Ukin viereen nukkumaan", sekin tilanne uutta tässä kohonneessa asemassa. Kännykässä on pienestä nykerönenästä laitoksella otettu kuva, sitä pitää aina toisinaan vilkaista!
Kostuu sokeri suussa?
Lapsenlapset on ihania. Kyllä ukin vieressä on hyvä nukkua.