"Oletko 50-,60-tai 70-luvun lapsi...
Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?
1. Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia mainitsemattakaan turvatyynyjä.
2. Takapenkillä oli HAUSKAA eikä mitenkään VAARALLISTA.
3. Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisella tai muilla myrkyllisillä ja vähintään arveluttavilla maaleilla lakattuja.
4. Ei ollut lapsiturvalukkoja pistorasioissa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallisissa kodinpuhdistusaineissa.
5. Voitiin ajaa fillarilla jopa ILMAN kypärää.
6. Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista.
7. Rakenneltiin "mäkkäreitä". Ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälissä mäkeä todeta säästäneensä jarruissa....muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua...
8. Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä.
Ei ollut kännyköitä.
Kukaan ei tiennyt missä pörrättiin.
USKOMATONTA!
9. Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.
10. Meillä oli naarmuja...murtuneita luita, katkenneita hampaita - mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen, vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen. ME ITSE VAIN.
11. Me voitiin mutustella MAKEITA ja VOIleipiä syödä, oikeita SOKERIjuomia juoda, eikä meillä ollut mitään paino-ongelmia - koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia!
12. Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa limumme, juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta ilman, että joku olisi siihen kuollut.
13. Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo64-, X-Box- ja muita videopelejä, 99 kaapelikanavaa, videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, ei tietokoneita eikä Chatroomeja internetissä...
14. Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin, mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.
15. Niin, ULKONA, kamalassa maailmassa!
IHAN ILMAN VAHTEJA!!!
Kuinka se oli mahdollista?
Pelattiin futista yhteen maaliin, ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut.
16. Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Ketään ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dyslexiaa, keskittymispulmia tai hyperaktiivisuutta. Kouluvuosi vain kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.
17.Meillä oli vapautta, vapaa-aikaa, takaiskuja, menestyksiä, tekemistä...ja me opimme niiden kautta toimimaan.
Jokerikysymys:
MITEN OLEMME PYSTYNEET PITÄMÄÄN ITSEMME
ELOSSA NÄINKIN KAUAN???
Ja ennenkaikkea:
KUINKA PYSTYIMME KEHITTÄMÄÄN
PERSOONALLISUUTTAMME???
Kuulutko myös näihin ikäluokkiin 50-, 60-, 70-?
Kerro tästä lapsillesi (ja lastenlapsillesi)!
Varmasti sanovat elämämme olleen yksitoikkoista mutta
P-KELE ME OLTIIN ONNELLISIA!!!
Vai kuinka?"
Lähde: saviruukun palaset sivuilta
Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?
1. Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia mainitsemattakaan turvatyynyjä.
2. Takapenkillä oli HAUSKAA eikä mitenkään VAARALLISTA.
3. Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisella tai muilla myrkyllisillä ja vähintään arveluttavilla maaleilla lakattuja.
4. Ei ollut lapsiturvalukkoja pistorasioissa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallisissa kodinpuhdistusaineissa.
5. Voitiin ajaa fillarilla jopa ILMAN kypärää.
6. Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista.
7. Rakenneltiin "mäkkäreitä". Ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälissä mäkeä todeta säästäneensä jarruissa....muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua...
8. Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä.
Ei ollut kännyköitä.
Kukaan ei tiennyt missä pörrättiin.
USKOMATONTA!
9. Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.
10. Meillä oli naarmuja...murtuneita luita, katkenneita hampaita - mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen, vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen. ME ITSE VAIN.
11. Me voitiin mutustella MAKEITA ja VOIleipiä syödä, oikeita SOKERIjuomia juoda, eikä meillä ollut mitään paino-ongelmia - koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia!
12. Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa limumme, juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta ilman, että joku olisi siihen kuollut.
13. Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo64-, X-Box- ja muita videopelejä, 99 kaapelikanavaa, videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, ei tietokoneita eikä Chatroomeja internetissä...
14. Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin, mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.
15. Niin, ULKONA, kamalassa maailmassa!
IHAN ILMAN VAHTEJA!!!
Kuinka se oli mahdollista?
Pelattiin futista yhteen maaliin, ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut.
16. Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Ketään ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dyslexiaa, keskittymispulmia tai hyperaktiivisuutta. Kouluvuosi vain kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.
17.Meillä oli vapautta, vapaa-aikaa, takaiskuja, menestyksiä, tekemistä...ja me opimme niiden kautta toimimaan.
Jokerikysymys:
MITEN OLEMME PYSTYNEET PITÄMÄÄN ITSEMME
ELOSSA NÄINKIN KAUAN???
Ja ennenkaikkea:
KUINKA PYSTYIMME KEHITTÄMÄÄN
PERSOONALLISUUTTAMME???
Kuulutko myös näihin ikäluokkiin 50-, 60-, 70-?
Kerro tästä lapsillesi (ja lastenlapsillesi)!
Varmasti sanovat elämämme olleen yksitoikkoista mutta
P-KELE ME OLTIIN ONNELLISIA!!!
Vai kuinka?"
Lähde: saviruukun palaset sivuilta
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kalassa käytiin vuotavalla veneellä ilman pelastuliivejä, säällä kuin säällä ja mitä parempi myrsky niin sen mukavampi oli!
Ei pesty käsiä juuri koskaan, vaan tultiin onkimatojen kaivuusta suoraan ruokapöytään!
Ajan mukaan rakennettiin lingot narusta ja nahanpalasta ja niillä hajosi ikkunat kivasti.
Tosin yksi mukana ollut sai kiven päähänsä ja verta tuli hieman !
Rakennettiin pommeja tulitikun rikistä, haulikon ruudista, markkinakiinareista ja tykinlaukauksista!
Mopoja virittettiin ja niillä keulittiin ilman kypärää , itselle tuli mopo parikertaa päälle yhdellä pyörällä ajon jälkeen ja veli ajoi taksin kylkeen niin että rojahti!
Ihme ettei mennyt edes luita poikki!
Pari kertaa käytiin hyppäämässä riihivaaran hyppyrimäestä ihan kylmiltään ja tavallisin suksin!
Tosin viimeisen hypyn jälkeen ranne murtui ja se piti kipsata!
MITEN OLEMME PYSTYNEET PITÄMÄÄN ITSEMME
ELOSSA NÄINKIN KAUAN???
60 luvun alussa syntyneet sai nykypäivään verrattuna sellaisen kasvatuksen, että sillä pärjää!
En erittele sitä sen kummemmin!
Ja ennenkaikkea:
KUINKA PYSTYIMME KEHITTÄMÄÄN
PERSOONALLISUUTTAMME???
Turvallinen ja huumoripitoinen koti ja sen ympäristö muokkasi ainakin minut selvityjäksi !
Kuulutko myös näihin ikäluokkiin 50-, 60-, 70-?
Jep, synnyin 1961!
[Ps. mulla on projektina tällä haavaa 1961 mallin pappatunturi, se joka kulki aikoinaan seittemääkymppiä ]
Hakattiin halakoja ja propsia metässä vähä toisillakymmenillä yksin moottorisaha ja kirves kaverina.
Ajettiin mopoilla ja moottoripyörillä yötä myöten tuhatta ja sataa, eikä kypäristä tietookaan. Joskus tuli mustelmia ja luita murtu, mutta ei mitään vakavampaa. Hevosen selässä pikkupentuna täyttä laukkaa ilman ohjaksia tai muita rensseleitä.
Tehtiin kiljua kusiaispesissä ja lämpimiltään juotiin. Ei ollu aikaa jäähdyttää. Perskat syötiin, eihän sitä hyviä aineita hukkaan heitetty.
Nii ja tosiaan mopolla ajettiin lumipenkkaan, että kuka pisimmälle lentää ohjaustangon yli. Oikein kisat käytiin siinä lajissa.
Käytiin koulumatkalla uimassa huhtikuun lopulla purossa. Kahen kilometrin matkalla tuppas yleensä menemään semmonen nelisen tuntia. Viikonloppuna ensijäille kaverin kanssa pyörillä ja kumpikin tiputtiin jäihin samalla reissulla, mutta kaveria ei jätetty ja selvittiin.
Joskus tietenkin tapeltiin, mutta se oli reilua meininkiä. Jos toinen tippu, niin sitä ei hakattu eikä potkittu maassa niinku nykyajan mamikset.
Olishan näitä muisteluksia vaikka millä mitalla, mutta seuraavalla kerralla sitten.
Olen 60-lukulainen maalainen ja varmasti säästynyt monelta harmilta, tapaturmalta ja muulta epäonnelta varovaisen luonteeni ansiosta ja siitä, että kotona opetettiin elämään turhia ryntäilemättä. Kun ei ryhdytty vouhotuksiin, ei ollut riskejä. Ei riekuttu elämyksiä kokemassa, vaan elettiin tavallista hidasta maalaiselämää. Onhan se nähty luostareissa miten pitkäikäisiä niiden asukkaat ovat lähes 100-vuotiaita. Luonnollinen hidas elämänrytmi, niukahko ruoka ja henkinen tai hengellinen kantti, se pitää hengissä, ei elämysbongaus.
-70 luvun lapsi ja 80 luvun nuori olen,,, ja kun luin tuon ....Voi helevetti,,,,ilmankos tulee tänäpäivänä
mieleeen:eikö aika entinen koskaan palaa.
ihan tuli tippa linssiin...
PERKELE,,,ME PENNUT (TAI NUORET) OLTIIN ONNELLISIA........silloin.
Tämä oli sen verran "nyt kolahti"juttu ,että kävin siteeramassa tuonne nurmeksen ja joensuun foorumille
tämän saman jutun. Toivottovasti eivät käsitä väärin:Taas ne Lieksalaiset hyppii silmille...mutta tuohon
vuosikymmeneen joensuu ja nurmes sijoittuu niin läheisesti meikäläisen osalta,että myös sieltä löytyy
"olen samaa mieltä"porukaa.
Kaikki mitä on keksitty muka ihmisen ja veronkaksajan suojelemiseksi, on kasvattanut pyrökratiaa ja virkamiehille hyväpalkkaisia kyttäysvirkoja, jotka tuottavat vain mielipahaa tavallisille tallaajille. Kiitos siitä huolenpidosta kuuluu eduskunnalle ja lain laatioille. Suurin osa lautakunnista on valittu täysin ammattitaidottomista ihmisistä jotka nähtävästi nauttivat siitä kun löytävät jonkun pykälän millä voivat kiusata ihmisiä. Rakennus puoli on osottautunut järjettömillä määräyksillään melkoiseksi kiusankappaleeksi.
Karsta, "lähtönopeus" n. 160 km/h.
Murtumat:
- kallossa
- selkärangassa
- kylkiluissa
- jaloissa
- käsissä
Kuolema silmänräpäyksessä
Ikä 23 v
------
Tommi, putosi männystä kiveen n. 10 m korkeudelta.
Kallonmurtuma, kuoli tajuihinsa tulematta.
Ikä 8 v
------
Jappe kiipesi kaverinsa kanssa metalliseen sähköpylvääseen ja ojensi käden kohti johdinta (yhteen johtoon tarttuminenhan ei tee mitään, vai mitä).
N. 40 sentin päästä iskenyt valokaari tappoi heti.
Putosi pylväästä.
Kaveri sai vaikeita palovammoja, mutta pääsi alas omin voimin ja selvisi hengissä.
Jappen ikä 14 v
-------
Karttu, mopolla sähkölinjan harusvaijeriin. Kuoli matkalla sairaalaan.
Ikä 15 v
-------
Jumppa, sukelsi veden alla olleeseen tolppaan ja jäi veden alle muutamaksi minuutiksi. Sai aivovamman ja menehtyi myöhemmin komplikaatioihin.
Ikä 17 v
------
Käkä, sukelsi pää edellä liian matalassa vedessä. Halvaantui.
Ikä 14 v
... eipä näissä paljon ole kehumista!
-----
Mikko Alatalo - Isänmaan Toivot 1982
70 - luvulla koulunpenkillä istuttiin ja opettajaa kunnioitettiin niin pitkään kun ilettiin. Ei haistateltu opettajille -vaikka osa niistä olikin ihan ahterista. Koulun jälkeen kotiin- kotityöt ja sitten vasta huvituksiin niihin joihin oli ja muistan ikuisesti kuinka oma isä haki tyttärensä kotio kyliltä ei auttanut itku ja marina. Kapinoitiinkin jokainen sukupolvi omalla tavallaan- vaan ihmisiä meistä tuli kukin oman kuvansa näkösiä. Pentuna saatiin karkkirahaa 8v. siten kun vahittii n naapurin pieniä tai kitkettiin peltoja. Kyllä tuli mansikkapellolla monena kesänä kyykittyä omaa rahaa tienaamassa. Ei ollut joka mökissä edes puhelinta - viestit kulki salamaan nopeasti juorujen muodossa ja auta armias jos jäit pahanteosta kiinni siinä kyllä tukkapäät pölisi ja tais tulla rehellisesti selkäänkin.
Jotenkin kaipaa tämän kaiken helkutan kehityksen ja vauhtisokeutuneen maailman keskelle sitä entisaikojen kiireetömyyttä ja elämän yksinkertaisuutta. Lapset saivat olla lapsia eikä heistä tehty superopppilata suoraan leikkikoulusta. Arvomaailma oli silloin toinen- vaan niin muuttuu maailma- paljon on tullut hyvää mutta ihan liian paljon on tullut pahaa.
Bostonia kun 60-luvulla veilttiin lähimetikössä ja isäukko sai siitä vihiä ainahi hajun perustteella, niin kyllähän oli railakanpuolleinen kotiatulo. Ensin niskavillosta kiini, sen jäläkkeen remelillä persijjeen niin paljo, ennenku tuli tottuus penskalta.
Yhen kerran sitten koko mehtä meinas syttyy palammaan, kun siinä tupakinpolton lomassa tuli mielleen, jotta tehhäämpä tulet. Keskellä kessee, mehtä kuiva ku ruuti. Siitä ku isäukko meijät tapas, nii loppu ei ou kirjutuskeleposta asijjaa.
autoilla ajettiin vielä ilman turvöitä. Tieliikenteessä kuoli vähän yli tuhat ihmistä vuodessa. Autoja oli rekisterissä suurinpiirten 750 000. Vuonna 2009 autoissa on turvavyös ja airbäkit ja rekisterissä oli n. 2 500 000 autoa ja tieliikenteessä kuoli alle 300 henkilö. Autojen lukumäärään suhteutettuna tilasto on kaunistunut: yhtä autoa kohti v. 70 kuoli yli kymmenkertainen määrä ihmisiä tähän päivään verrattuna. Nopeusrajoituksista, turvavöistä jne. on ollut aika tavalla hyötyä.
Eikä tässä vielä kaikki: MINÄ OLEN TÄNÄÄN HENGISSÄ JA ONNELLINEN!
Olen syntynyt 40 - luvulla ja paljon on niistä ajoista parantunut.
Oun syntynnä viiskytäluvun alussa ja Lieksassa oun tehny nuoruuvessa kaikenmualiman temput.
Kerinnä olemmaan Inarissa savotassa Pusurin kämpillä majjailttiin ja miljjoona tukkii seihtemensattoo mottii roppssii tein. Sitten lähin seihtemenkymmenluvun alakupuolella Saharraan savottaan. Nii, nyt ne kysellöö jotta eihän siellou ies puitakkaa. No, eehän siellä ou ennee, ku minä olin siellä kuatamassa.
ja edellenn elossa, - monien harmiksi
olen pysynyt ja aion pysyäkin hengissä, siksi että niin monet ovat siitä " iloissaan ".
äläkä välitä paikallisista pilkun viilaajista pätkääkään. Omaan elämäänsä tyytymättömät kateelliset kurttuotsat lyhentävät elämääsi enemmäm kuin arvaatkaan jos annat heille vallan elämässäsi.
että hommat on pitänyt hoitaa tulevia polvia ajatellen. Ei ole auttanut lähteä pakoo muualle olevia oloja paremman elämän ja ansion toivossa.
Voi viddu, hih, hih, hei. Buahahahahaaaaaaaaaaa..........