Mitäköhän pitäs tehdä semmosen tyttiksen kanssa jolla tempperamenttia riittää ja on pirun kiivas luonne?
Meinaan kohta loppuu meiltä astiat ja eikä jaksais aina siivota kukkamultia lattioilta...
Luonnetta saa olla ja pitääkin, mutta kai sitä pitäisi osata vähän hillitä.
En ole mikään täydellinen, mutten mikään kovin huonokaan kumppani.Mutta silti jos asiat ei suju, niin "pommi" räjähtää silmille.
Mä en oikeen jaksais olla aina se joka lepyttelee ja rauhoittaa tilanteen.
Saan anteeksipyyntöjä ja hän osoittaa voimakkaasti myös hyviö tunteita, mikä onkin ihanaa.Tulisuus ilmenee myös positiivisessa mielessä.
Rakastuin hänen tempperamenttisuuteen, mutten silloin vielä tajunnut millainen hän on suuttuessaan.Jos mulla olis kotona nk. turvahuone, pakenisin sinne muutamaksi tunniksi kunnes hän rauhoittuu.
Hän ei minuun käy kiinni, mutta tavarat lentelee ja käyttää ääntä.
Meinaan kohta loppuu meiltä astiat ja eikä jaksais aina siivota kukkamultia lattioilta...
Luonnetta saa olla ja pitääkin, mutta kai sitä pitäisi osata vähän hillitä.
En ole mikään täydellinen, mutten mikään kovin huonokaan kumppani.Mutta silti jos asiat ei suju, niin "pommi" räjähtää silmille.
Mä en oikeen jaksais olla aina se joka lepyttelee ja rauhoittaa tilanteen.
Saan anteeksipyyntöjä ja hän osoittaa voimakkaasti myös hyviö tunteita, mikä onkin ihanaa.Tulisuus ilmenee myös positiivisessa mielessä.
Rakastuin hänen tempperamenttisuuteen, mutten silloin vielä tajunnut millainen hän on suuttuessaan.Jos mulla olis kotona nk. turvahuone, pakenisin sinne muutamaksi tunniksi kunnes hän rauhoittuu.
Hän ei minuun käy kiinni, mutta tavarat lentelee ja käyttää ääntä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No eka asia on kyllä opettaa hänelle, että hän itse siivoaa jälkensä!
Siis miksi ihmeessä sä siivoat niitä....
Toka on yrittää saada hänet ymmärtämään, että teitä on kaksi teidän kotona, eikä hän voi määrätä siis kaikesta ja kaikki ei silloin mitenkään voi mennä niinkuin hän haluaisi.
Jos asioiden meneminen niinkuin hän haluaa on pakkomielle, hänen pitäisi miettiä, miltä tuntuisi asustella yksikseen.
Mun mielestä sä voit ihan hyvin poistua ovesta, jos räyhääminen alkaa..
kertakäyttö-astioita teidän kämppään.Ja anna kukkien kukkia lattialla jos tyttikses haluaa niiden kerran kasvavan lattialla!
Älä siivoo sen jälkiä!!!
Ehkä se miettii vähän käytöstään niitä itse siivotessa ja miettii kannattaako heitellä kun niiden siivoaminen ei ole kivaa!
Mä jättäisin tyttiksen itekseen raivoamaan ja lähtisin ulos.Tulisin takas vasta kun se on rauhoittunut ja siivonnut sotkunsa.Ehkä sä tajuutkin sen ku "turvahuonetta" olet vailla.
että hän voi käydä puhumassa jollekkin noista hallitsemattomista tunteistaan jotka muuttuvat teoiksi. Ajatellaan vuosien päästä, luulen että ei riitä enään että heitetään kukkaruukku ja sanotaan pahasti. Noi on merkkejä aina jostain ongelmasta jotka on hyvä selvittää ja tuoda hänelle tietoiseksi ettei tule sitten joskus seisottua nenä veressä ja misu selittää vieressä ettei ymmärrä miten ja miksi ja ei edes muista lyöneensä.
Vihan ja tunteiden hallinta ei ole salatiedettä, se on aikuisen ihmisen ominaisuus ja jos se puuttuu niin asioita tapahtuu joista mekin saadaan lehdistä lukea. Tuollaiseen käytökseen on aina syy ja tuollaisesta käytöksestä ei ikinä mennä itsestään parempaan suuntaan. Apua tarvitaan.
Minullakin oli nainen jolla tempperamenttia riitti vaikka muille jakaa...aina ensin lentää tavarat ja rumat sanat...mutta ikävä kyllä se ei aina jää siihen seuraavaksi yleensä aina sitten lentää nyrkki...näin kävi mulle...nyt keväällä kuljin 3 viikoa silmämustana...vieläkin rakastan mutta nyt musta tuntuu että jos naiseni tai ex-naiseni ei selvitä ongelmiansa me ei voida jatkaa vaikka rakastan kuinka vaadin häntä hakemaan apua itsellensä jos haluaa minun kanssani jatkaa yhteiseloa...minäkin olen se pehmee mikä aina rauhoittaa tilenteen ja pyytelee anteeks vaikka ei aina edes tiedä mistä anteeks pyydän...tsemppiä sulle ja älä alistu sellaseen kohteluun...
Olen kerran viskannut tyttistäni esineellä, koska hän syytti minua pettämisestä, mitä en IKINÄ ole tehnyt. Se kuuluu periaatteisiini etten petä, jostain syystä en kuitenkaan ollut luottamuksen arvoinen. Syytti minua, että katselen kännykkääni liian usein tai ajasta jonka vietän fb:ssä tai tietokoneella. Ja siinä vaiheessa lenti tavara. Väärin vai oikein? Arvostelkaapa nyt.
Ei tyttistä saa heitellä tavaroilla!!!
Mun tyttis otti suustaan purkan ja heitti sillä mua.SE SATTU! HENKISESTI!
Väkivaltaa se on tavaroidenkin viskominen kohti!
Purukuminkin...koska seuraavaksi se voi olla jotain suurempaa:(
ihanko purkalla heitti,kaameeta,mee sosiaalitantoille itkeen.nyt tuli traumat ja meielenterveys meni.hoijakkaa tätä maaliman mennoo.
Tahdon vielä selventää, tavaran ei ollut tarkoitus lentää tyttistäni päin.
MIetippä "purkalla päähän" sitä miltä tuntuu olla jatkuvasti henkisesti epäiltynä asioista mihin et ole syyllinen. Kyse ei yhdestä kerrasta, vaan monta kuukautta jatkuneesta piinasta. Onhan se tietysti aika traumaattista, se purkka siinä tukassa. Snif. Tukeni sulle.
*Lyön heinällä* :DDD
Joopa joo.Et tiiä tilanne missä tilanteessa ja mistä syystä mun tyttis niin teki.Oikeestaan se tuntu samalta ku tyttis olis sylkässy kasvoille!
Ei sen esineillä heittelyn tarvii sattuu.Voit sä "satuttaa" rakastas oikeessa tilanteessa sillä *heinällä huitomallakin* Ymmärsikkö mun pointin?
*ärtynyt ja vittuuntu*
Vaikka säkin näköjään "Naurat" mun purkka-jutulle, niin tiiän ton henkisen väkivallan:(
Ihmettelenkin ettet sä tajuu tota "vain" purkalla heittämis-satuttamista?
Ihan totta purkka! Sattui! Herranjee, miltä luulet, että hänestä tuntui?
Okei, joo, ehkä oli rumaa, mutta joskus pinna palaa, mutta kyllä pehmeällä purkalla saa heittää tai pumpulipallolla...
Täytyykin varuks varata kulhollinen herneitä käden ulottuville ku kultsi polttaa mun pinnan:D
Mut mä luulen että mun tytsi lähtee kävelee, heitin mä sit sitä herneellä tai kukkaruukulla!
Kyllä mun kultsiniki on semmonen periaatteen nainen, ettei millään saa toista heitellä.Se on rumaa, hyi hyi!
Meillä kun päreet palaa toiseen ja sisällä kiehuu, ni meillä päreensä polttanut lähtee ulos "haukkaa happea".
Se on ihan normaalii että välillä toiseen suuttuu.Ku ollaan oltu kauan yhdessä, ni silloin näytetään tunteet kainostelematta.Tulee loukattua sun muuta, huudettua välillä niin kovaa että varmaan naapuritkin kuulee XD
Meillä mä oon se temperamenttisempi osapuoli jolla kiehahtaa joskus todella.Tytsi joskus suhteen alussa lepytteli, mut nykyään antaa mun päästää höyryt ulos ja käydä "ulkoilemassa".
Sit puhutaan kun oon rauhoittunut.
Mut en mä mitään minkään viskomisella toista ymmärrä.
Että pyörittele sä niitä pumpulipalloja reps:D
sarjatulena SATA PUMPULIPALLOA!!!!!!!!!!!!!!! pum, pum, pum!
pakko sanoa että minä tarvitsen rauhoittavan naisen vierelleni.
Valitettavasti olen tulta ja tappuraa, ja olen yrittänyt oppia hillitsemään itseni.Tuskaa.
sitten kun suuttuu on parasta painua itse johonkin sienimetsään tms.