moikka! vanha kissani jouduttiin lopettamaan eilen. Pohdiskelen tässä vain syytä.. kissa siis sairastu rajuun vatsatautiin 3vk aikaisemmin, juostiin lääkäristä toiselle, nesteytettiin, lääkittiin ym.mutta valitettevasti näin vain kävi. Lopuksi kissa lopetti syömisen ja juomisen eikä pysynyt enään jaloillaan. Kissalla oli munuaisten vajaatoiminta ja siihen lääkitys. Mutta nyt mietityttää että mikä oli syy? mistä vatsatauti mahtoi johtua kun kukaan lääkäreistä ei sanonut mitään syytä.. Kuolevatko kissan usein näin? elimet vain pettävät vai mitä? 1kk aikaisemmin kissa todettiin hyväkuntoiseksi, mutta hieman laihtuneeksi, olikohan laihtuminen laskua tähän?
kissan kuolema
njhbkhjn
61955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ehkä kannattanut lähettää eviraan ruumiinavaukseen niin olisi syy selvinnyt. Ei sitä kukaan nyt jälkikäteen täältäkäsin pysty enää selvittämään. Eikä edes maksa paljon tuo ruumiinavaus ja on ainoa keino tietää mikä kissalla oli vikana.
siis kamalaahan tuo tietenkin on, anteeksi jos kuulostin tylyltä. Osanottoni:(
eläinlääkärin ammattitaidottomuus. Jos ette saaneet mitään syytä tähän, kissa todettu olevan hyväkuntoinen yms..
Meillä itsellämme oli kaksi pentukissaa, jotka sairastuivat yhtä aikaa pahaan ripuliin. Toista käytettiin ensin lääkärissä, koska vaiva oli tällä pahempi. Lääkärissä tutkittiin ja otettiin röntgenit yms yms. Todettiin ettei kissalla ole mitään muuta kuin ilmaa masussa, siksi maha niin turvonnut ja aristava.
Käytettiin uudelleen päivystyksessä pari iltaa myöhemmin, ultrattiin otettiin röntgen, verikokeet kaikki mahdollinen. Lääkäri totesi että kissan virtsarakko on täysi ja pitää tyhjentää. Kotona tämä pentukissa halvaantui, eikä lääkäri olisi antanut viedä sitä yöllä lopetettavaksi vaikka kissa kärsi.
Tämän veli parani lääkkeellä (siskolle määrätyllä) ripulistaan, mutta tällä olivat takajalat poikki pudottuaan kirjahyllyltä. Ensimmäinen lääkäri sanoi että jaloissa on vain vääntymät, jotka paranevat itsekseen. Kissa käveli jaloillaan jotenkuten 3 viikkoa, jolloin soitimme että kissa ei vieläkään kävele kunnolla, pitäisikö tarkastuttaa? Ei tarvitse, se paranee itsekseen. Veimme toiselle lääkärille, jossa todettiin, että molemmat takajalat olivat olleet kokonaan poikki, mutta toinen oli parantunut. Eläinlääkäri määräsi häkkilepoa ja laittoi siteen jalkaan, ja jalkaa ja selkärankaa kuvattiin vähän väliä. Viimeiseen asti lääkäri sanoi että kissa on parantumassa hyvin, missään ei ole mitään ongelmaa. Kunnes sitten kun kissa ei alkanutkaan nousta jaloilleen jalan luuduttua, kertoi lääkäri että selkärangassa on ""synnynnäinen"" vamma, joka saattaa aiheuttaa ongelmia. Ja kas kummaa tämä vamma, eli selvä mutka alaspäin selkärangassa, oli jalassa olleen ja selän yli menneen siteen kohdalla. Kasvavan pennun selkä oli antanut samalla periksi siteen kohdalla, tämäkin halvaantui. Lääkäri ei myöntänyt selkeää virhettään, vaan laittoi tämän mutkan synnynnäiseksi, vaikka ennen sidettä kissa käveli suhteellisen hyvin ja ainakin pystyssä katkenneen jalan kanssa.
Tässä siis kaksi tapausta jotka ovat olleet "kunnossa" lääkärin näkökulmasta ja ykskaks yllättäen jouduttiin lopettamaan.
Ripulista sen verran, että näiden muutaman kk nuorempi veli sairastui samaan, soitimme lääkärille, joka ei määrännyt puhelimitse samaa lääkettä kuin aiemmat saivat, vaan olisi pitänyt nukuttaa pentu, röntgenkuvata, ottaa testejä yms. Tähän emme enää lähteneet, liian kallista ja liian tuskallinen kuolema pienelle kissalle!!!
Käytimme kissamme ennen hyvin asiansa osaavalla pienellä kunnaneläinlääkärillä jonka vastaanotto oli pieni ja omakotitalon takahuoneessa, täältä saimme kissan kuin kissan takaisin kotiin ELÄVÄNÄ ja nämä kissat ovat edelleen kanssamme. Muualle viedyt samoista vaivoista kärsineet tämän lääkäriaseman loputtua, lepäävät eläinten hautuumaalla. Juttelin asiasta ystäväni kanssa, joka sanoi että heidän lähellään toimii aivan ihana kunnaneläinlääkäri, pieni ja halpa asema. Soitimme uudesta pentukissasta hänelle, kissa piti tietysti käydä näyttämässä paikan päällä, mutta ainoa mitä hän kissalle teki oli että hän antoi antibioottia suoraan suoneen sekä totesi että kissa näyttää hyvin voivalta. Tämä lääkäri sanoi, että tämän ikäisellä on usein loisia, jotka aiheuttavat ripulia kun alkavat vieroittua emostaan ja määräsi vahvemman matokuurin. Tämä pentu leikki ja riehui jo parin tunnin päästä ja seuraavana päivänä ei ollut enää ripuliakaan. Toisin kävi sisaruksilleen :(
Tämä nyt ei liittynyt aloittajan kissan vatsatautiin, mutta haluan kertoa miten suuri merkitys voi olla eläinlääkärin valinnalla. Vaikka lääkäri hienoine laitteineen ja klinikoineen tuntuisi miten asiantuntevalta, ei hän sitä todennäköisesti ole.
joo,kahdella eri lääkärillä käytiin. Ensin päivystyksessä, lääkäri ehdotti lopettamista heti, sanoi että munuaiset ovat luultavasti pettäneet ja veriarvot huonot. Saimme päättää otammeko verikokeet vai annammeko lopettaa heti.. halusimme kokeet jotka näyttivät hyviltä! Saimme nesteytystä ja antibiootit mukaan. Kissa ei kuitenkaan lähtenyt paranemaan niinpä veimme sen vanhalle tutulle lääkärille jossa oli käynyt aiemminkin. Antibiootit lopetettiin ja tilalle penisiliinikuuri, muutaman piikin myös sai (mitä lie). Tämän jälkeen kissa kuitenkin lopetti syömisen ja vielä juomisen. Olimme siis nesteyttäneet ruiskulla suoraan suuhun koko 3vkn ajan.. lopuksi eivät enään jalat kantaneet, joten oli pakko tehdä päätös.
Mutta huomasin kyllä miten erillaisia lääkärit ovat, toien olisi lopettanut samantien ja toinen teki kaikkensa. Ensimmäinen lääkäri oli nuori, (päivystyksessä) ja käynti kokeineen maksoi 300e. Toinen oli vanha, ikänsä eläimiä hoitanut tuttu läkäri, käynti maksoi 40e lääkkeineen.
Osallistun keskusteluun myös kommentoimalla eläinlääkärien toimintaa. Meidän iäkäs kissa alkoi oksennella ja laihtui paljon. Mentiin eläinlääkäriin jossa röntgen kuvattiin ja otettiin verikokeita. Eläinlääkäri ehdotti lopettamista vaikka arvot olivat vain koholla hänenkin mielestä. Ruokahalu oli kissalta kadonnut mutta virtsaaminen ja ulostaminen toimivat. Tultiin kuitenkin molemmat kotiin ja aloitettiin ravintogeelin antaminen ja parafiiniöljyn annostelu josko karvapaakku olisi aiheuttanut kaasun muodostuksen vatsaan(rtg-kuvissa näkyi). Pakkoruokinnan jälkeen muutamassa päivässä kissa virkistyi ja alkoi itse vapaaehtoisesti syömään, jopa yritteli leikkiäkin pariin kertaan, painokin alkoi nousta, mutta oksentelu jatkui ja alkoi tulla jo useamman kerran päivässä, yleensä ensimmäisen kerran oksensi kun heräsi nukkumasta. Horjui hieman kävellessä, kävi pissalla normaalia useammin ja viimeisiä hiekkoja vaihtaessa pissa haisi mielestäni erilaiselle kuin aiemmin.Ruokahalu heikkeni ja jotenkin tuli toivoton olo että taasko pitää aloittaa pakkoruokinta. Vielä viimeisenä yönä hän kuitenkin söi muikkuja ja taas tuntui että toivoa saattaisi olla. Me tehtiin vaikea päätös tiistai iltana ja eilen aamupäivällä eutanasia oli tehty, tällä käynnillä oli eri eläinlääkäri, hän oli ehdottanut että jos otettaisin vielä verikokeet(munuaisarvo) ja aloitettaisiin lääkitys, tätä lääkitystä ei kuitenkaan ehdottanut aiempi eläinlääkäri.Tässä aiemmasta käynnistä oli vain hieman yli kaksiviikkoa ja kun kissa kuitenkin tavallaan toipui niin mitähän se lääkitys olisi jo aiemmin saatuna tehnyt.Tämä eläinlääkäri oli kuitenkin myös todennut sen että vaikka lääkitys aloitettaisiin niin seuraavana olisi maksasairaus kun sekin arvo oli hieman koholla. Oliko aiempi lääkäri sitten realistisempi vai ei, mutta jotenkin olisin toivonut tämän jälkimmäisen lääkärin sattuneen ensimmäiselle käynnille.
Minä en uskalla enää yksinkertaisesti viedä kisuja lääkärille ennenkuin on aivan pakko. Nämä kaksi pentukissaamme eivät olleet ainoita, jotka olivat hyvävointisia, mutta huononivat ja jouduttiin lopettamaan eläinlääkärissä juoksemisen aikana.
Ennen näitä oli kaksi pentua, veljekset joiden emo kuoli kun nämä olivat 6 päivän ikäisiä. Ruokimme ja hoidimme pentuja yötäpäivää. Toinen, pitkäkarvainen pentu alkoi kevenemään huolestuttavasti ja käytimme tämän lääkärissä, joka totesi röntgenissä että luustossa on kalkkivajetta. Kyselin itse kaikkea mahdollisuuksia mm kissoille tai eläimille tarkoitetusta kalkkivalmisteesta luujauhoon yms jota pennulle olisi voinut antaa. Mitään ei kuulemma ollut saatavilla ja vaiva paranisi LAADUKKAILLA ruuilla jota he myivät. Sanoimme että pentu ei syö kissanruokaa, ei sitten minkäänlaista "kyllä näitä ruokia syövät kaikki" -vaan ei tämä pentu. Lopputulos oli se, että pentu sananmukaisesti meni osiin kesken kävelyn. Luita murtui ja meni poikki ja lonkka pois paikoiltaan -> pentu lääkäriin ja tuskallinen loppu pienelle elämälle.
Pennun veljelle tuli sama ongelma, pentumaitovalmiste ei sisältänyt tarpeeksi kalkkia, joka kostautui siis muutaman kuukauden ikäisille pennuille. Tämän pennun etujalka murtui tämän hypätessä sohvalta alas. Todettiin myös kalkkikato mutta tämä pentu sai mukaansa suuren purkin eläimille tarkoitettua kalkkia, sekä b-vitamiinia jotta kalkki imeytyy hyvin. Näitä ei siis ollut saatavana muutamia viikkoja ennen pennun veljelle!!!
Tämänkin pennun elämä päättyi sen saadessa virtsakiteitä niin paljon, ettei elämä olisi ollut kissanelämää, mutta toinen pennuista olisi voinut selvitä, jos eläinlääkäri olisi edes tiennyt kalkkivalmisteesta. Ja kun sitä suoraan häneltä kysyttiin.
Vanhin kissani sai outoja kohtauksia jokin aika sitten. Tämä vain yksinkertaisesti on niin rakas perheenjäsen että en uskaltanut sitä lääkäriin kiikuttaa, kaikille aiemmille on käynyt huonosti. Minun oli pakko itse diagnosoida ongelma ja yrittää hoitaa ennenkuin käytän viimeisen mahdollisuuden - eläinlääkärin. Soitin kyllä lääkärille ja kerroin että kissalla on ollut epilepsia 2 kk ikäisenä ja nämä olivat epilepsian kaltaisia kohtauksia, onko mahdollista että tämä uusii nyt (silloin) 7 vuoden jälkeen, lääkäri totesi että hyvin epätodennäköistä. Kysyin mitä kissalle voi tehdä jos sen veisin heille, tuli suuri litania verikokeita, röntgenkuvauksia yms mitä ikinä klinikalla pystyttiin testaamaan ja hinta arvio oli muutama sata euroa. Pitkän keskustelun jälkeen lääkäri suostui kertomaan minulle monitehoisen vitamiinivalmisteen, koska sanoin että epäilen kissalla vitamiininpuutosta ja lääkäri totesi että sekin tekee kissalla kaikenlaista. Tämä kissa on voinut tämän jälkeen hyvin nyt pari vuotta, omistajalta meni 8 euroa vitamiiniin ja kissa sai loikoilla kotona rauhassa. Monesti mietin, olisivatko ne onnistuneet tämänkin kissan minulta tappamaan jos olisin lääkäriin vienyt.