mikä tällänen juttu voi olla, et on vähän niinku riippuvainen pahoista asioista ja ongelmista?
mulla on tosi synkkä menneisyys, kaiken näkösiä ongelmia siitä asti ku olin 6, ja nyt ku ei oo vähään aikaa ollu mitää kauheen 'isoja' ongelmia niin vähän niinku haluun et jotain sattuis.. nään unia ja 'haaveilen' ennen nukkumaan menoa miten vaikka ens ryyppykerralla voi sattua et mut kidnapattais ja raiskattais iha verille, tai et joudun pakkohoitoon ja menetän loputki järkeni...
mulla on ollu vakavaa masennusta 10vuotta, ja on kausia, välillä masentaa koko päivän, välillä vaa vähän aikaa päivästä.. sit jos käy niin et koko päivä on ollu kohtalaisen hyvä, niin mua alkaa sit masentaa se et mua ei masenna, ja sit masentaa.
välillä oikein yritän saada itselleni hankaluuksia! tiedän ettei tää oo normaalia..
olen 17 vuotiaas.
mulla on tosi synkkä menneisyys, kaiken näkösiä ongelmia siitä asti ku olin 6, ja nyt ku ei oo vähään aikaa ollu mitää kauheen 'isoja' ongelmia niin vähän niinku haluun et jotain sattuis.. nään unia ja 'haaveilen' ennen nukkumaan menoa miten vaikka ens ryyppykerralla voi sattua et mut kidnapattais ja raiskattais iha verille, tai et joudun pakkohoitoon ja menetän loputki järkeni...
mulla on ollu vakavaa masennusta 10vuotta, ja on kausia, välillä masentaa koko päivän, välillä vaa vähän aikaa päivästä.. sit jos käy niin et koko päivä on ollu kohtalaisen hyvä, niin mua alkaa sit masentaa se et mua ei masenna, ja sit masentaa.
välillä oikein yritän saada itselleni hankaluuksia! tiedän ettei tää oo normaalia..
olen 17 vuotiaas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on ollu noita aivan samoja ajatuksia jo tosi kauan. Oon mm toivonu, että mun perhe murhattais, mut raiskattais, sairastuisin syöpään, tulisin hulluks... lapsena halusin, että mun vanhemmat eroais ja että ne hakkais mua ja käyttäis hyväkseen, aivan sairaita fantasioita. Oon sairastanu vakavaa masennusta kans aivan lapsesta lähtien, ja ny viimesen vuoden aikana ravannu osastolla, psykologeilla ja vaikka missä muissa hoidoissa.. Tuttujuttu on kans toi, että jos on sellanen ihan okei päivä, niin haluais vaan takasin siihen kauheeseen ahdistukseen ja pahaan oloon :/. Oon kertonu noista ajatuksista ammatti-ihmisille ja siellä on sanottu ton kaiken kuuluvan vakavaan masennukseen, mutten voi silti olla tuntematta kauheeta oloa tollasista ajatuksista. Sitä tulee miettineeks, että huomionko tai jonkun muun hirveän inhottavan takiako haluan olla kurja ja huonovointinen, että mun mieli ois hirveän kiero ja likanen.. Tätä mun parantumista vaikeuttaa se, kun ei ole oikein halua parantua, ei ole mitään tietoa mistä se johtuu, mutta, no, en hitto tiedä! Siitäkin tulee huono olo, kun suurin osa ihmisistä haluais oikeesti parantua ja saada hyvän elämän, ja ite vaan haluaa itelleen lisää kaikkea paskaa, niin että kaikki maailman pahuus tänne kiitos.
Tuli tiäkkö tosi kiva olo, kun on joku muukin samoilla ajatuksilla. En ole ikinä ennen voinu oikeen samastua kehenkään muuhun masentuneeseen, kun kaikki vaan puhuu siitä, että miten ihanaa ois parantua ja saada elämä kohdalleen.
Toisaalta sitä haluais ihan normaalin elämän, opiskella, hankkia mies ym, mutta toisaalta staas haluais vaan riutua ja olla niin järjiltään ettei tajuais mistään mitään.
Ois kyllä mahtavaa saada tällasille ajatuksille ihan joku oikea syy, selitys ja motiivi :/
IHAN SAMA JUTTU! niinku en ymmärrä oikeesti... ja just toi et huomiooko tässä vaa hakee, mutta en mä ainakaa tiekkö oo huomionkipee mitenkää mutta aina on vaa pakko saada nuppi sekasi et jotain vois tapahtua ja mä en oikeesti ymmärrä itteeni, kuinka sairas ihminen voi olla mieleltään jonku lapsuuden takia..
ihanaa ku joku tuntee samalla tavalla THANK THE DEVIL :D
Mulla on myös ihan sama juttu että toivon kaikkea mahdollista paskaa tapahtuvan itselleni ja olen myös monesti salaa kateellinen jos muille tapahtuu jotain pahaa, mutta mulle ei. En ymmärrä mistä ne ajatukset johtuu, koska en tietääkseni ole masentunut. Olen kyllä ahdistunut ja stressaantunut, mutta olen kokenut koko elämäni ajan ajatuksia siitä että haluaisin kaikkea mahdollista kamalaa tapahtuvan itselleni. En ole ikinä uskaltanut puhua siitä kenellekkään, koska en halua vaikuttaa hullulta ja osa ajatuksistani on todella sairaita.
jep. mikä meitävaivaa? joku parantamaton sairaus?