poliisien kyydissä

Siinä ei enää ole hymy herkässä,kun istut linja-autopysäkillä 15 asteen pakkasessa, minihame päällä, korkokengät jalassa,pienessä huppelissa. Ja toteat että viimeinen linja-auto on mennyt jo tunti sitten.Taksiin ei rahat riitä.Ja vielä vähemmän rohkeus nostaa peukku pystyyn ohi ajaville autoille,josko saisi kyydin edes lähemmäs kotia...

Suu mutrussa,mieli maassa ja ajatukset sumeina juoduista siidereistä istuin siis pysäkillä ja mietin, että kenelle sitä uskaltaisi soittaa vielä tähän aikaan.Kellon viisarit näyttivät yli kolme yöllä...Potkin lunta piikkarin korolla,ja vetelin viimesestä röökistä...sekin vielä!!!, viimesiä savuja, kun kuulin auton pysähtyvän lähettyville.

"Hei,neiti...",kuului aika läheltä.Neiti, ketähän ne huutelee?, ajattelin hiljaa mielessäni...En kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota,koska itse en henkilökohtaisesti pitänyt itseäni hiukkaakaan "neitinä". Mutta itsepintainen ääni jatkoi:"Niin, te neiti siinä pysäkillä!" Nostin hämmentyneenä katseeni, ja samalla ýritin ryhdistäytyä...Kytät,prkl, mietin. No tämä tästä enää puuttuikaan...

Maijan sivuikkuna oli auki, ja Transit pörisi tyhjäkäynnillä kadun reunassa,noin viiden metrin päässä minusta. Yritin tarkentaa hieman huppelista näköäni sen verran, että näkisin autolle saakka. Ikkunasta näkyi hiukan sivuprofiilia mieskytästä,joka tuijotti minua pistävillä kytän silmillään. "Niin,kysyin onko neitillä kaikki kunnossa?", kyttä sanoi, ilmeisesti jo ties monetta kertaa, koska minä yritin vain keskittyä olemaan mahdollisimman selvän näköinen."Putkaan tässä vielä joutuisin, niin kyllä olisi asiat mallillaan",mietin jo epätoivoisena. "Juu,kiitos vaan kaikki on ihan okei", vastasin kakistellen kurkkuani. "Odotatkos kyytiä vai mikäs on homman nimi?Eikös se viimeinen linja-auto ole mennyt jo aikaa sitten?",kyttä edelleen kyttämäisen nuivasti uteli. "Noh, tota joo.On se mennyt...", takeltelin ja jatkoin nopeasti:"Mutta poikakaveri tulee ihan justiinsa hakemaan" ja väläytin mielestäni erittäin huikaisevan ja hurmaavan hymyn kytän suuntaan. "Jaha,no hyvää illanjatkoa sitten, koita olla paleltumatta", poliisi vastasi. Transit nytkähti eteenpäin ja jatkoi matkaansa. Minä huokaisin helpotuksesta, ja tuumasin hiljaa mielessäni,että ei hittolainen,nyt on paras lähteä kyllä hipsimään kotia kohti, vaikka matkaa olikin useampi kilometri edessä. Muuten ne kytät tulee takaisin ja korjaa minut tosiaan putkan pahnoille täältä notkumasta...

Epävarmoin, hieman tutisevin jaloin lähdin kaikkea muuta kuin reippaasti askeltamaan kohti kotia.
Olin kävellyt ehkä noin vajaan kilometrin, kun auto kuului hiljentävän vieressäni..Laskin pääni visusti alaspäin kohti maata, ja jatkoin kävelemistäni..."Kuules nyt tyttö, koitatkos sä palelluttaa itses vai onko sulla jotain salattavaa,kun valehtelet valtion virkamiehille ihan pokerina?". Vittu, ne kytät...tää ei voi olla totta...Nostin katsettani ja hymyilin epävarmasti:"En minä mitään, kun tota...se linja-auto meni ja mä en ehtinyt ja taksiin ei ole rahaakaan", mutisin tosi nolona...Kyttäauto pysähtyi siihen paikkaan, ja pelkääjän puolella istunut kyttä hyppäsi autosta ulos."Olisit sanonut,kyllähän kiltit poliisisedät sut kotiin heittää", autosta noussut poliisi sanoi ja avasi maijan takaoven."Hyppää sinne vaan ja kerro mihin voidaan sut viedä", se jatkoi ystävällisellä äänellä. Hieman pelotti vieläkin...jos ne kumminkin vie putkaan...Mutta poliisin herttainen hymy ja lämpimän auton sisälle pääseminen voitti epäröinnin ja niin kömmin koppuroine piikkareineni maijan takakonttiin. "Istu sinne penkille, niin äkkiä ollaan kotona", poliisi sanoi ja paiskasi oven kiinni.

Auto nytkähti liikkeelle melkeinpä saman tien.(Nyt kaikki maijan sisällä oleva perustuu silkkaan mielikuvitukseen, sillä enpä ole ikinä maijan takakonttiin ollut lähemmin tutustumassa!kirj.huom.)
Takakontissa oli ihanan lämmin.Poliisi huuteli etupenkiltä, että pitelisin kiinni lasien edessä olevista raudoista,koska keli oli liukas ja auto saattoi välillä heittelehtiä. Puristin toisella kädellä rautaristikkoa ja toisella penkin reunaa.

Matka sujui aika rivakkaan, mutta vaikka olinkin huppelissa,kiinnitin huomiota yhtäkkiä siihen, että maija ei kääntynytkään kotikadun suuntaan vaan jatkoi matkaansa...ohi...

"Hei, tosta olisi pitänyt kääntyä...",huikkasin varovasti, sillä mikähän minä olen poliiseja neuvomaan, eiköhän ne osoitteet kokolailla tarkkaan tiedä.."Juu,me kyllä tiedetään", vastasi kyttä ja jatkoi:"Meillä kahvitauko just alkamassa ja ajateltiin,että josko haluaisit lämmintä kahvia hörpätä ensin,että pääsi selviää ennenkuin menet kotiisi". Ajatus kuumasta kahvista tuntui hyvälle ja niinpä en sitten sen enempiä vastalauseita mutissut. Nyökkäsin vaan tyytyväisenä.

Meiltä hiukan eteenpäin on ison työmaan vieressä yötä-päivää auki oleva huoltoasema, ja sinnepäin maijan nokka näytti osoittavan. Poliisiradio särähti, puheesta ei tavallinen kansalainen mitään selvää saanut, mutta minulle jutellut poliisi vastasi radion viestiin.Jotain kummaa koodikieltä, sanaakaan en ymmärtänyt.

Maija kurvasi rakennustyömaan portille ja työmaalle sisään saman tien."Hei mitäs nyt?", kysyin hieman pelokkaasti jo."Ei mitään hätää, me käydään vaan tarkastamassa yksi juttu, istu rauhassa siellä vaan", kyttä vastasi.

Auto pysähtyi...Maijan takakontista seurasin,miten molemmat poliisit nousivat autosta, kävelivät vähän matkaa kauemmas ja pysähtyivät sitten juttelemaan keskenään. Transit käydä tuksutti edelleen tyhjäkäynnillä, ja minä suljin silmäni hetkeksi, odotellessani poliiseja takaisin. Kaipa ne minut herättää huoltsikan pihalla jos satun nukahtamaan, ajattelin ja annoin ihanan lämpimän kietoa minut turvalliseen vaippaansa.

Kylmä ilmavirta havahdutti minut.Maijan takaovi aukesi."No niin,neiti pieni...",kyttä joka minut autoon oli päästänyt sanoi ja jatkoi:"Nyt olisi sitten maksun aika". "Mutta eihän minulla ole sitä rahaa", minä sanoin hätääntyneenä. "Kukas tässä mitään rahasta on puhunutkaan", kyttä tokaisi, ja samassa huomasin, että hänellä oli käsiraudat kädessä ja silmissä paloi kummallinen kiilto...

Mihin helvettiin minä oikein olin itseni saattanut,ajattelin kauhistuneena...


Tällasta...vieläkö tätä Sakari Kaulaote-tarinaa kannattaa jatkaa?