ensimmäiseksi kerron että en ole raskaana :) onneksi koska se ei kuuluisi "suunnitelmiin". mutta jos tulisin raskaaksi niin mitä minun pitäisi tehdä jos ei nyt kiinnitetä huomiota haluanko vai en. olen 18v ja mieheni on 21v. ollaan seurusteltu puolivuotta ja muutimme juuri yhteen. suhteemme on alkanut arkipäiväistyä ja meillä menee hyvin. mieheni ei ole valmis saamaan lasta vielä. opiskelen ensimmäistä vuotta ja tulot ovat hieman heikot paitsi olen jälkihuoltonuori niin saan tukea hieman enemmän. elämä on hyvin ulkopuolelta katsottuna. käytän kahta eri mieliala lääkettä ja käyn terapiassa mutta oloni ovat parantuneet 2vuoden aikana hyvin lukuun ottamatta väsymystä. eli jos oma elämäsi olisi tässä mallilla pitäisitkö lapsen vai tekisitkö abortin? itse järkeilin että pitäisi opiskella loppuun mutta voihan sitä myöhemmin? kysyn tätä hieman käytännön kulmasta. ja hyviä tuki ihmisiä minulla on paljon.
Tekisitkö abortin?
Perhonenn
10301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muita asioita kerkee tosiaan myöhemminkin ja eihän sitä koskaan tietäs tulisko enää toista tilaisuutta saada lapsi.
Joko jättäisin psyyken lääkkeet kokonaan tai ottaisin selvää mitä vaihtoehtoja on jollei sopis raskausaikana. Tuskin se mieliala ainakaan abortilla paranisi!
Abortti on vaikea päätös. Mutta olet vasta 18 ja jos avopuolisosi ei ole valmis isäksi, ei se arki yksinhuoltajanakaan mitään helppoa varmasti ole. Joten onneksi et ole raskaana, olette todella nuoria ja lapsen kerkeää tekemään myöhemminkin :) Itse olen seurustellut 4 v. saman miehen kanssaja asuttu 2 v. yhdessä ja ei vielä lasta haluta. ollaan nuoria (22 v.) ja eletään nuoruutta (en tarkoita baarissa juoksemista). Meillä suunnitelmissa, että lasta aletaan yrittämään ehkä 3 v. kuluttua :)
mikä hyvänsä, koska en tahdo ottaa sitä riskiä että minusta tulisi samankaltainen kuin "asiantuntijasta".
Ennen olen ollut mukavuusabortteja vastaan, mutta "asiantuntijan" löpinöistä niin pahasti traumatisoituneena, olen kelkkani kääntänyt ja nykyään ei lapsen saaminen kuulu edes haaveisiin.
että lapsihaaveet vesittäytyivät ihan muista asioista, mutta kelkka kääntyi lukeamalla tätä palstaa.
Koska en enää kuvittelekkaan lisääntyväni, niin mikä vaihtoehtoni jos ehkäisy pettää?
Tehdä abortti, koska en myöskään tahdo ottaa sitä riskiä että minusta tulis samankaltainen kuin "asiantuntijasta".
Olishan se melkoisen typerää vastustaa mukavuusabortteja, mutta sallia sellainen vain itselleen.
Tätä palstaa lukeneena olen oivaltanut ettei niitä mukavuusabortteja yleensä kovin heppoisin syin tehdä.
Toki voisivat jotkut pitää parempaa huolta ehkäisystä, eikä vinkua täällä kun ehkäisyä ei joko ole ollut, tai sitten sitä ollaan käytetty huolimattomasti, unohtamatta rikki mennyttä kortsua ja sitä ettei viitsitä hakea apteekista jälkiehkäisyä.
No jos itse olisin sinä niin tekisin abortin.
Ensinnäkin olette vasta alkaneet seurustelemaan ja hiljattain muuttaneet yhteen. Teidän pitäisi kokea yhdessä eloa ainakin vuosi, jotta tietäisitte mitä se yhdessä asuminen oikeasti on.
Jos miehesi ei halua lasta vielä, ja sinä päättäisit lapsen pitää niin olisit todennäköisesti kohta yh äiti.
Ehkä suurimpana syynä aborttiin pitäisin tuota että syöt kahta mielialalääkettä. Niitä ei saa syödä raskausaikana, jolloin olosi voi palata siihen mitä se on joskus ollut. Ja jos sinulla on jo nyt väsymystä niin miten jaksaisit herätä yöllä vauvan kanssa. Todennäköisesti uupuisit loppuun ja alkaisit masentua mikä ei koskaan ole hyvä asia lapselle eikä äidille. Kannattaa oikeesti miettiä tarkkaan kannattaako. Opiskeluja voi siirtää mutta jos sinulla on jotain mielialan kanssa ongelmia niin en suosittele riskeeraamaan itseä et välttämättä jaksa. Mutta itsehän teet päätöksen, mutta jos minä olisin sinun tilanteessa niin en pitäisi lasta näistä syistä.
sopiiko ne lääkkeet vai ei kun ei mistään merkeistä oo ollu puhetta, ja ettei niille ois korvikkeita raskausajalle? Abortistahan voi seurata vielä pahempaa masennusta ja henkinen väsymys.
pakkausselosteissa lukee että pitäisi neuvotella käytöstä jos on raskaana. joo vähän ajattelinkin juuri tuota että jos tulisin raskaaksi niin siitäkin varmaan tulisi jälkivaikeuksia tai masennusta. tätä miettiessä sitä kummasti rupeaa miettimään ehkäisyä vakavasti xD. mielestäni moni voisikin miettiä tilannetta että jos omassa elämäntilanteessa tulisi lapsi niin olisiko se hyvä asia?
sinun asemassasi, kuuntelisin omaa sydäntäni ja miettisin mitä itse haluan. Jos lapsi kuuluisi suunnitelmiini, eli haluaisin sen, niin en tekisi aborttia. Jos taas ajatuskin raskauden jatkamisesta aiheuttaisi kauhunväristyksiä, enkä tosiaan haluaisi lasta, tekisin varmankin abortin. Tapauksessasi löytyy kyllä läjäpäin lainmukaisia perusteita, joilla voisit abortin saada, muta miksi kukaan tekisi aborttia jollei sellaista halua tehdä?
Itse tein ensimmäisen lapseni nuorempana kuin sinä nyt, käytännössä olemattomassa parisuhteessa ja lukion ollessa vasta aluillaan. Tullessani raskaaksi oli peruskoulukin vielä kesken. Olisin silloin saanut abortin jo pelkästään ikäni perusteella, mutta en halunnut aborttia. Uskoin selviäväni ja onneksi selvisin. Siihen aikaan tuntui kyllä siltä, että oikealta ja vasemmalta jollain tavoin painostettiin joko aborttiin tai lapsen pitämiseen. Minusta vain kaikille oli yhteistä se, että painostuksen perusteet olivat väärät. Perheeni ja sukuni kiljuivat että älä tee murhaa, heidän ainoa perusteensa oli se että heistä abortti oli murha. Kaverit ja jopa terveydenhuollon henkilöstöstä osa suosittelivat suoraan aborttia sillä perusteella, että olin niin nuori, kokematon ja lapsen isäkin häippäsi kuin pieru saharaan. Olen ikuisesti kiitollinen sille koulukuraattorille, joka kehotti minua kuuntelemaan itseäni, sydäntäni ja pohtimaan sitä, mitä minä haluan. Hän olisi varmasti tukenut minua vaikka olisin valinnut abortinkin, kunhan se päätös olisi ollut oma valintani ja oman haluni mukainen.
Vastasin kysymykseesi huonosti lukien. Aluksi ymmärsin että olisit raskaana ja haluaisit pitää lapsen, mutta näin ei siis olekaan. Luin siis täydellisen huonosti, huolimattomasti ja väärin ;) Pahoitteluni. Vastaukseni silti pätee, kunhan ymmärrät miksi sanavalinnoistani saattaa saada hieman "oudon" vaikutelman...
En tekisi aborttia vaikka en ole vielä valmis äidiksi, koska olen 20 v. Mutta jos kumminkin tulisin raskaaksi pitäisin lapsen. Mikään ei olisi minulle tärkeämpää kuin se lapsi.