Arvaan että tätäkin asiaa on madollisesti täällä käsitelty.
Sitä ei ole vaikea määritellä,milloin ihminen on onnellinen,mutta raja mistä onnellisemmaksi ei voi enää tulla.
Tarkemmin sanottuna kaikki oleellinen on jo saavutettu.Omaisuus,mitä rahalla voi hankkia,kaikkea on..Hyvä avioliitto tai hyvä yksin eläminen ja satunnainen suhde johonkin.
Onnellisuusraja on varmaankin jokaisella erilainen,toiselle riittää vähemmän ja toinen ei saavuta sitä koskaan,mutta uskon että meidän ikäisitä monet ovat lähellä haamurajaa.
Aristoteles määritteli sen korkeimpana hyvänä, ihmiselämän suurimpana päämääränä,mutta kun se on saavutettu,tuleeko ihmisestä väliinpitämätön,kyyninen tai ihminen joka olettaa olevansa muiden yläpuolella.
Tällaista mietin,kun katselin palstan kiukkuisiakin kommentteja.
Itse joudun katselmaan onnellisuus rajaa kiikarilla ja elämässä riittää haasteita sekä vaikeuksia tasaisin väliajoin,mutta en ole onneton:)
Sitä ei ole vaikea määritellä,milloin ihminen on onnellinen,mutta raja mistä onnellisemmaksi ei voi enää tulla.
Tarkemmin sanottuna kaikki oleellinen on jo saavutettu.Omaisuus,mitä rahalla voi hankkia,kaikkea on..Hyvä avioliitto tai hyvä yksin eläminen ja satunnainen suhde johonkin.
Onnellisuusraja on varmaankin jokaisella erilainen,toiselle riittää vähemmän ja toinen ei saavuta sitä koskaan,mutta uskon että meidän ikäisitä monet ovat lähellä haamurajaa.
Aristoteles määritteli sen korkeimpana hyvänä, ihmiselämän suurimpana päämääränä,mutta kun se on saavutettu,tuleeko ihmisestä väliinpitämätön,kyyninen tai ihminen joka olettaa olevansa muiden yläpuolella.
Tällaista mietin,kun katselin palstan kiukkuisiakin kommentteja.
Itse joudun katselmaan onnellisuus rajaa kiikarilla ja elämässä riittää haasteita sekä vaikeuksia tasaisin väliajoin,mutta en ole onneton:)
Vastaukset 41
Vanhimmat
Usein pohdin onnellisuutta.
Hetkitääin tulee onnellisuuden tiloja.
Sanoit ettet ole onnetonkaan, minä taas ajattelen että olen tyytyväinen kyllä mutta onnellisuudesta ei voi vielä puhua. Onneksi, on jotain vielä parempaa tiedossa. Kaikki ei ole tässä.
Kyllä,silloin tällöin voin myös tuntea onnellisuuden hetkiä.
Saunan lauteilla istui kerran tuttavani,jonka olin kutsunut kyläilemään.Tunnetusti saunassa miehtkin sanovat mitä ajattelevat ja sinne höyryn sekaan kaikki jääkin,eikä niistä sen koomin puhuta.Vieras sanoi:Kaikki mitä olen elämässäni halunnut,kaikki on saavutettu,minulta ei puutu mitään.Ei ole enään saavutettavaa...Jotenkin minusta tuntui että saavutukset liittyivät lähinnä omaisuuteen ja parisuhteeseen.
Kuitenkin siinä oli jokin alavireinen sävy,eikä hän ollut saavutuksistaan huolimatta onnellinen..
Jos unelmat oli täytetty ja kaikki saavutettu niin mitä kohti sitten enää mennä?
Minulla on paljon unelmia lakkarissa ja lisää keksin kun saan täytettyä.
Mun onnellisuus ei niinkään pohjaa isoon rahaan kun pienen elämän pieniin saavutuksiin.
Ja jotkut asiat tekee uudelleen onnelliseksi.
Esim. kesällä kun pääsen saaren saunaan ja sillä terassilla katsella auringon laskua.
Tai kun näkee alkavan myrskyn tulon.
Useimmin ne tilanteet jolloin koen onnellisuutta liittyy luontoon.
Tietysti jos olis samanhenkinen rinnalla niin se kaksinkertaistuis, sanomatta sanaakaan.
tilityksenä liittyi hyvin pitkälti omaisuuteen ja itsensä tai firmansa kehittämiseen,sekä perheen tulevaisuuden näkymiin.Vieraani oli nuorempi,enkä usko että hän olisi syventynyt pohtimaan tarkemmin mitä saavutettavaa vielä voisi olla.
Olen myös onnellinen,kun saan istua laiturilla auringon nousun aikaan,kahvikuppi kädessä ja päivän päätteeksi tuijottaa auringon laskua,tyynen järven rannalla.Hiiret juoksi pitkin selkää,kun ajattelin tulevaa kesää ja niitä nautintoja mitä kesä tuo tullessaan.
Taidan olla osittain onnellinen:)
vastata, että aika tapissa on oma raja ;)
Rahaa vois aina olla enemmän, mutta...
Muuten on kaikki niin hyvin, etten osaa oikein kuvitella paremmaksi ;)))
Raha on varmaan hankalampi juttu,sitä ei koskaan kenelläkään ole itsensä mielestä tarpeeksi,mutta siinäkin suhteessa,suhteessa rahaan,löytyy rajapyykki.Toiselle voi olla tonni,seuraavalle sata tonnia,tai miljoona..
Yritin miettiä mitä hankkisin,jos minulla olisi rajattomasti rahaa??Niinpä..Ehkä uuden talon,veneen,auton,helikopterin....kiertäisin maapallon,kävisin avaruudessa,no ei sitä rahalla paljon saa:)
Olosi on seesteinen,kaikki hyvin,olet siis lähellä onnellisuuden rajapyykkiä,mutta onneksi rahaa ei ole mielestäsi liikaa,joten haastetta riittää:)
koska olen sinut itseni ja läheisteni kanssa. En havittele sitä, mitä ei ole, vaan olen onnellinen siitä
mitä on. Yksinkertainen elämä, siinä on Onni/Onnellisuus ! :)
raha on ikuisuuskysymys.
vaikka sitä olisi kuinka paljon, eikuitenkaan koskaan tarpeeksi ;))
Mutta onnellisuus ei synny hankkimisesta, vaan tekemisestä.
Tietysti joskus tarvitsee rahaa hankkiakseen sen mikä liittyy siihen tekemiseen ja olemiseen.
mutta jos sen eteen joutuu hiukan pihistämään, sitä nautinnollisempi se hankinta on.
Raha ja tavara on kuitenkin vain väline, matkalla onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen ;)
Ei kai sillä onnellisuuden tunteella ole mitään mittaa tai määrää ?
Joskus onni leimahtaa ja häipyy omia aikojaan .
Minulle riittää kun on välillä tyytyväinen olotila ja selviää päivästä toiseen .
Olisi varmaan kauheaa olla ikionnellinen.
Kotisaunan lauteilla lähtee ne päivän murheet parhaiten pois ulkosalla vilvoittelua
iso muki hurmiota mukaan ja loppuillasta jotain klassista soimaan niin siinä on minun
onneni täytetty joka solua ja hiusrajaa myöten.
http://www.youtube.com/watch?v=ipzR9bhei_o
Rajapyykki häämötä..Voit siis tulla vain vieläkin onnellisemmaksi:)?
Laitan Jarren vai Wanessa Mae:n,jälkimmäinenkin on suosikkini:)
http://www.youtube.com/watch?v=Hg8Fa_EUQqY&feature=related
Kyllä onnellisuudella on tolppa olemassa,tila mikä jälkeen ei voi tulla onnellisemmaksi,olen vakaasti sitä mieltä.
Hieno sovitus.
Niin ja mikäli onnen huippu saavutetaan niin ajatteletko tämän jälkeen käyrän
laskevan .
Kaipa joku aivotutkija saattaisi kertoa tämän onnen tolpan maksimirajan.
En voi kuitenkaan itse tietää mikä on se määrä koska olen sen onnellisuuspisteen
saavuttanut .
Itselläni ainakin tämä onnen läikähdys tulee ja menee ja palaa sitten kun tahtoo.
Voiko onnentunnetta sen määrää säätää isommalle tai pienemmälle volyymille ?
Tattakai kaikki on mahdollista mutta jos tätä onnellisuustilaa kasvattaa lisää ja lisää
niin se tila ilmeisesti laimenee, kun ihminen tottuu hyvään oloon.
En ertiyisemmin halua tulla liika onnelliseksikaan.
Jonkin sortin toimeentulo antaa edellytyksen olla onnellinen,mutta rahan merkitys on rajallinen,sillä johonkin summaan päättyy rahan tai omaisuuden merkitys ja tyytyväisyys hankittuun.Samaa mieltä,kyllä:)
On totta että kaikkeen tottuu ja haluaa enemmän ja enemmän.Tottumukseen liittyy myös sanonta että ensimmäinen päivä hirressä on pahin:)
on mielestäni pieniä hetkiä, tyytyväisyys kestää pitempään, vaikka ei koko ajan
onnellinen olisikaan.
Kun on tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, hetken tuntuu, että kaikki on hyvin, silloin
voi olla myös onnellinen.
Mutta vaikka olisi sairas, rahan tai jonkun muun puutteessa, voi kuitenkin elää onnen hetkiä.
Jatkuva pää pilvissä onnellisena kulkeminen ei ehkä ole mahdollista, ainakaan minulle.
Kyllä välillä humpsahtaa maahan, niin että tärähtää.
Markkinatalouden suhdanteet,saman laisia voisi olla muutkin suhdanteet,tai suhteet,onnellisuuden mittapuussa.
Seitsemän lähes onnellista vuotta ja sitä voi seurata toiset seitsemän vähän onnettomampaa vuotta.
Tavotteita,paremmasta sinullakin riittää,eikä täydellinen onnen tunne ole päässyt sokaisemaan.
Kaikilla on varmaan erilainen käsitys siitä mikä on riittävä onni,vaikka kaikki olisikin hyvin..Lisää pitää saada..ja paljon.
Minä olen juuri sillä tasolla minkä halusinkin ja jos tällaisena onnellisuus tulee pysymään,se riittää:)
että minäkin olen sillä onnellisuuden tasolla, missä haluankin olla, mutta en
kuitenkaan ole kaiken aikaa ihan hurjan onnellisessa mielentilassa.
Välillä olen ihan vaan tyytyväinen elämääni ja sekin riittää oikein hyvin.
Varsinaisesti en pyri mihinkään tämän ihmeempään, näin on ihan hyvä olla.
Ja lisää en kaipaa yhtään mitään, ei raha eikä tavara saisi minua tämän
onnellisemmaksi.
No, ehkä kasvihuone tai huvimaja :))
Vasara ja nauloja ja se on siinä:)Minä myös olen pääosin onnellinen,jopa ilman vasaraa,vaikka vaikeuksia on,ne on tehty voitettaviksi,tai ne eivät ole esteitä onneen,vaan hidasteita:)
vähän, mutta olen sitä mieltä, että jos ei koskaan olisi mitään vaikeuksia,
osaisiko sitä olla onnellinen kuitenkaan.
Kun on kohdannut kaikenlaista estettä ja hidastetta, huomaa, että tää elämä on kuitenkin
aika mukavaa. Joskus jopa niiden vaikeuksien kanssa eläminenkin voi olla hyvää aikaa.
Ehkä sen huomaa vasta myöhemmin, kun on selvinnyt niistä.
Ja ajattelee, että olin minä topakka, kun tuostakin selvisin ja sitten on tyytyväinen itseensä, vähän aikaa.
Kasvattavat,vaikka voisi luulla että on jo täysikasvuinen,aina on varaa kasvaa,oppia uutta elämästä.Suuret vaikeudet tai vastoinkäymiset jopa muuttavat asennetta elämään,mikäli niistä selviää hengissä..
Sain opetuksen pari kymppisenä ja se muutti arvostelu asteikkoani rajusti,siitä mikä on tärkeää ja mikä ei.
Topakat pärjäävät kyllä:)
koettelemukset, tähän mennessä siis, koin kolmekymppisenä, muutaman vuoden aikana
tuli sellaisia iskuja, että oikeastaan nyt hiukan ihmettelen sitä, että pystyin ne niinkin hyvin
kestämään ja käsittelemään.
Ehkä se on niin, että voimia on juuri sen verran, mitä kulloinkin tarvitaan.
Ja aina vähän jää tähteeksikin ;)
Jos tää topakka nyt lähtisi töihin, kahvitauko on pidetty :))
Työpäivää:)topakka:)
Huomenta vaan täältä päin. Sumuhtavasta ilmanalasta. Lämmin.
Tuo Onnellisuus-sana sanana on semmonen, että oon tuumiskellut, että se taitaa tarkottaa eri ihmisille vähän eri asioita. Tarkoitan sisäistämistä, sitä miksi sen kukin mieltää. ???? Joo, piti lykätä kysymysmerkkejä muutamat kipaleet, kun en voi sanoa, onko mun tuumailut tunkiotavaraa vai vaaleanpunaisen krimpsuympäristöön sopivia.
Nuo sinun esimerkit (..kaikki oleellinen saavutettu, omaisuus jne...) Ne voisi paremmin pistää Tyytyväisyys-sanan alle.
Jos kirjoittaisin tähän, että "En ole onnellinen", niin sitten aateltais, että "Olen onneton". Noh ja voih ja hui, ei se noin mene. Kuinkas sitten menöö?? Sitähän mä täälä nyt tuumiskelenkin. Hiton vaikean aloituksen teit. Pääkopan sisus on täynnä Onnellisuusjuttujen eri muotoja, pesukonemainen olotila ja nimenomaan linkousvaiheinen. :)
Jotakin kait pitäis vastata, kerran oon aloittanut. Vai lähenkö pihalle kupin kera, pannumyssyn alla on vielä lämmintä kahvia.
Mun vastaus tuloo nyt:
Onnellisuuden hetkiä, tuntemuksia, tulee ripotellen. Tyytyväisyys, iloisuus, vaikkapa onnekkuuskin mainitakseni, ovat semmosia, jotka ovat pysyvämpiä olotiloja. Miellän täydellisen Onnellisuuden Jakamiseen. Tarkoitan toisen ihmisen kanssa umpisolmuilemista eli yhteisyyttä eli tunnetta toisen tärkeydestä ja hyväksymisestä ja ja ja ja eli eli eli ja tätähän on aivan mahdotonta selittää.
Niin, elikkä minulle onnellisuus tarkoittaa toisen ihmisen kanssa jakamista.
KÄÄK, nyt tuli pulma. Lähetänkö tän sinne päin vai enkö lähetä. Lähetän-en-lähetän-en-lähetän-en.......joopas eipäs no joo sitte..
Narun päästä kiinni:) Olet selvästikkin,jopa selvänä miettinyt asiaa.Tuo pyykkikonemainen linkous vertaus sai pokerin pttämään,hyvin sanottu,sitä on vaikeaa määritellä.Tietysti voi omasta elämästään sanoa onko onni kokonaisuudessaan,täysin saavutettu.
Helpompaa on kai saavuttaa onnellisuus maallisen omaisuuden suhteen,mutta voidappa saavuttaa onnellisuus kaikessa muussa,jossa on toinen tai useampi osapuoli..Toiset,kuten sinäkin sanoit "tyytyväisyys"ja kaikki saavutettu saatetaan liittää onnellisuuteen,mikä voi olla harhaa,mikä maallinen omaisuus on luonut..
Ei lainkaan tunkio tavaraa,vaan väriä mietteisiin,kuten aina olet tuonut jutuillasi,lips" lopetan nuoleskelun ja keskityn olennaiseen:)
Onnellisuus ei ole mitään mitä voit kerätä tai saavutta, vaan se on yksinkertaisesti ja puhtaasti olotila. Tai no, jos serotoniinia voi kerätä aivoihin niin sitten :))
Voit olla onnellinen sairaana. Tai köyhänä. Jopa yksin. Voit olla onneton avioliitossa, tai vaikka kylvet rahassa.
Jos onnellisuutta pitäisi aineellistaa, se olisi minun mielestä kolikko. Jos kolikossa ei olisi kahta puolta, kruunua ja klaavaa, se lakkaisi olemasta kolikko. Niin se on onnenkin kanssa.
Saakohan tästä kukaan selvää, se onkin toinen asia ;D
Minä viittaan.
Putkivalo: No mitä asiaa sinulla?
Heikunkeikku: Sitä vaan, että minä ymmärsin ja sain selvää sun kirjotuksesta.
Onnellinen ihminen,tai perhe,muiden mielestä.
On varmasti totta ettei raha tuo onnea,se on nähty.Mutta antaa edellytyksen,kun on yksi pulma vähempänä..Vanha sanonta,kun köyhyys tulee ovesta,rakkaus lentää ikkunasta,ei voi olla täysin perätön.Rakkauskin liittyy onneen,hyvinpitkälti.
Olin alun perin mielessäni ajatellut että monilla meidän ikäisistä kaikki on saavutettu..
Sain selvää,vaikea aihe:)
Yleensähän ajatellaan että onnellisuus on jostain jutusta kiinni, kuten vaikka nyt se rakkaus. Mitä jos se ei olekaan? Jos se vaikka onkin täysin omasta päästään kiinni?
Ihmisillä on tapana aina sitoa se onnellisuus johonkin tavoitteeseen. Olen onnellinen sitten kun on tarpeeksi rahaa. Tai kun olen sen toisen puoliskon löytänyt. Sitten löydät sen toisen (tai rahaa, jolloinka voit vähän antaa mullekin, pliis) ja 10 vuoden päästä riitelette niin (siitä rahasta, minkä takia kandeekin antaa sitä mulle) ettei kukaan ole enää onnellinen. Elämä on yhtä juoksua onnellisuuden perässä, vaikka se on tuossa meidän sisällä koko ajan.
Tietty jos elämässä on ne negatiiviset jutut päällimmäisinä, se ihan pikkasen hämärtää kaiken kauniin ja hienon näkemisen :) Jos vaikka jalka on poikki ja sattuu ihan hlvtisti ja pomokin uhkaa irtisanoa kun et tee töitä. Mutta sitten taas toisaalta se on se kolikon kääntöpuoli. Pitää vaan luottaa siihen että kun tämä on ohi, voi nauttia elämästä taas, potkaisen vaik pomoa sillä samalla jalalla :)) siis jos on sadomasokistisia taipumuksia :/
Jos mun pitää vastata siihen sun alkuperäiseen kysymykseen, voisin vastata että olen onnellinen koska olen oivaltanut elämän tarkoitusta omalta kohdaltani :) Nimittäin juuri tämä onnellisuus, ja mun tapa katsoa sitä. Sehän ei tarkoita sitä etten olisi onneton aina välillä.
Näistä vaikeuksista elämässä ja palstalla, hetket jolloin ei ole onnellinen, uskon että niitä tulee eteemme koska on joku läksy mitä ei ole oivaltanut. Se on kasvun hetki jolloin tajuaa mitä on tehnyt väärin, ja mitä tulisi muuttaa jotta se vaikeus saisi jätettyä taakseensa. Myös fyysiset vaikeudet voi olla sellaisia, aika moni sairastaa koska ei ole kuunnellut kehoa ja antanut sille tarpeeksi lepoa. Tai kuntoilua, tai salaattia :)))
On, vaikea aihea, mutta kiinnostava!
Tuo oli herttaista :)))
Niin,kaiken muun voi ehkä saavuttaa,mutta terveydestä ei voi olla koskaan varma,mutta ei silti kannata pelätä aina pahinta,ajatellen terveyden menettämistä.
En olisi tässä tähän aikaan,ellen olisi sairas lomalla,joten senkin olen sisäistänyt kuinka tärkeä osa terveydellä on onnellisuuteen,hyvin tärkeä!
Mielenkiintoisia mietteitä,asiasta jota kaikki tavoittelevat...
Et ole pitänyt itsestäsi huolta!! ;))
Tiedätkö, aina ennen mulla oli tapana ajatella että saan olla onnellinen koska olen terve. Vaikka äitini on ollut invaliidi 36 vuotiaasta lähtien, ja elänyt hyvin onnellista elämää. Joten piti alkaa tarkastaa tuo väittämäni tarkemmin. Muutin sen niin, että saa olla onnellinen jos on henkisesti terve. Eiköhän äiti opettanut taas - hänelle tuli mielenterveysongelmia, ja on edelleen onnellinen! Lähinnä se ahdistaa vissiin meitä lapsia :))
Niin että jäljelle jää: saa olla onnellinen koska on. No matter what :) Jos et olisi, ei olisi mahdollista olla onnellinenkaan ;D
Tuo oli viehättävästi vastattu :)))
Ei voi tietää huomisesta,tai ennustaa mitä on tulossa.Sen vuoksi me ollaan onnellisia,tietämättömiä tulevasta ja parempi niin:) Me puupäät olemme onnellisia,emme voi hukkua:))
Onnellisuutta on tutkittu paljon ja onhan yhteneväisyyksiäkin löydetty. Yhteenvetona voisi lyhyesti sanoa, että onnellisilla ihmisillä on yhteisiä piirteitä mutta onnettomilla ihmisillä taas on jokaisella yksilöllinen syy tyytymättömyyteen. Yksi onnellisuuden salaisuus on elämäasenne; suhtaudutaan positiivisesti tulevaan, ei suurennelle vastoinkäymisiä eikä märehditä niissä sekä arvomaailma perustuu kestäviin arvoihin kuten ihmissuhteet ja terveys. Toki lähes jokainen, jolta elämän tärkeimpiä asioita kyselee, vastaa terveyden mutta suurin osa ei tee mitään terveytensä eteen eli todellisuudessa se ei olekaan tärkeää.
Onnelliset ihmiset ottavat myös vastuun omasta elämästään sekä onnistumisista että ongelmista; tämä siis selviää onnellisuustutkimuksista.
Olen samaa mieltä, että onnellisuus on subhektiivista, joku on onnellinen pienistä, joku ei mistään jne. Mikään ei ole sen oikeampaa tai väärempää onnellisuutta. Mutta sen allekirjoitan, että ihminen itse on vastuussa myös onnellisuudestaan, mitä enemmän omaan hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen satsaa, sitä onnellisempi on. Ketään toista ei voi syyttää tai kiittää, kaikki on lähtöisin omista valinnoista ja ennen kaikkea päätöksistä.
Olenko itse onnellinen. TOisinaan, useimmiten tyytyväinen ja joskus tyytymätön. Onnellisin olen kotona perheen kanssa esim. yhteisellä illallisella tai aamulenkillä puolisoni kanssa. Rahalla saatava onni on hetkellistä ja ei sittenkään niin tärkeää.
Alkoi omatunto kolkuttamaan,kun sanoit että tärkeimmäksi mielletään terveys,mutta sen eteen ei tehdäkkään mitään tai tarpeeksi,Totta! Hirveä romina kuuluu pään sisältä,miksi tein liikaa töitä,enkä syönyt terveellisesti.En mukamas joutanut,vaikka oli oma terveys vaakalaudalla..
En ole koskaan kenekään kuullut sanovan noin,hyvä pointti!! Jos haluat olla onnellinen terveydestäsi,huolehdi siitä,jep:)
Nyt jouduit ansaan jos omatunto vie sinulta mahdollisuuden onneen vai lisääntyykö onnellisuutesi
jos toimit omantuunnon mukaan ?
Että omaatuntoa seuraamalla saavuttaisin vieläkin onnellisemman olon,tai kadottaisin kaiken,joten on pakko käyttää diplomatiaa,sopivasti omaatuntoa ja realismia,niillä mennään.Mutta aion pitää itsestäni parempaa huolta,kun siitä omatunto soimaa..
Ihminen voi vain yleiskuntoaan kohentaa ,mutta tuota pysyvää terveyttä on mahdotonta
saavuttaa koska syöpä ja muut perimäsairaudet vie sinut mukanaan .
Vaikka terveytesi olisi heikkokin ,niin voit kokea onnellisuuden tunteita.
sanoa tähän mitään rakentavaa,mutta jokaisella on omat onnen rajapyykit,toisilla ylempänä ja toisilla alempana,realistisesti vain sen mitä voi saavuttaa.
Muistaakseni olen tätä aihetta käsitellyt eräässä aloituksessani jossain. No, pikkupiruilu sallittaneen.
Eilen kuoli eräs mies nukkuessaan. Ikää oli 47 vee. Rahaa oli. Yksi ex-vaimo ja tyttäret. Yksi entinen tyttöystävä ja yksi nykyinen. Miehellä oli kova polte lähteä taas rahaa tienaamaan. Bisnestä, bisnestä. Takana ero, lonkkaleikkaus, burn-out, alkoholin ja lääkkeiden liikakäyttö, katkaisu ja eiku baanalle taas. Eipä noussut eilen aamulla sängystä. Mukava mies, tavallaan, mutta ei osannut elää. Tai osasihan ainakin elämänsä loppuun asti.
mutta todennäköisesti onnellinen mutta lyhyt elämä.Kaikki sallitaan,tietysti:)