Jos on valittavana samanhintainen kerrostalo-osake tai omakotitalo niin kummassa lapset todennäköisimmin viihtyvät, mitä sanoo tieteelliset tutkimukset? Perheellisen pitää ottaa huomioon lasten etu eikä oma etu!
Missä lapset viihtyy?
Onko tutkittu?
17146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ei ole kerrostalossa. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja kerrostalossa se nousee kymmen potensseissa. joten jos haluat että lapsistasi tulee itsenäisesti toimeentulevia omaan ajatteluun pystyviä, pysykää kaukana kerrostaloista.
Allekirjoittanut asuu ok-talossa kehä-1 sisäpuolella 5min kävelymatkan päässä metroasemasta.
Kerrostalossa lapset saavat paremmin ystäviä. Hyvä sijainti, harrastukset lähellä, ehdottomasti osake arvoasunnosta on lasten kannalta parempi kuin omakotitalo metsän keskeltä.
Onko se keltainen neste nyt mennyt päähän vai mikä estää ymmärtämästä, että kaikki eivtä voi asua kehä I:n sisäpuolella ok-talossa 5 min kävelymatkan päässä metroasemalta. Eihän sinne mitenkään mahdu 5,5 miljoonaa asukasta?
Mutta oma tytär totesi 12 vuotiaana, kun ajoimme kerrostalolähiön ohi, että "ihan kamalia, ei edes omaa pihaa, miten ihmiset voivat elää tuollaisissa, hirveää ajatella että pitäisi asua noin".
Omaa lapsuutta/nuoruutta kun muistelee niin ehdottomasti kerrostalo! Minulla ja pikkusiskolla oli kummallakin oma huone, vanhemmilla oma makuuhuone, neliöitä satakunta, hyvin riitti. Niin kuin tuolla jo mainittiin kerrostalossa saa ystäviä aivan eri tavalla kuin omakotitalossa. Iso piha jossa leikkikavereita piisasi, mitä mieltä yksin omassa pihassa leikkiä!
OKT:ssa ei opi kun erakoksi ja nurkkapatriootiksi. Aikuiselämässä on kuitenkin tultava muidenkin ihmisten kanssa toimeen.
Kerrostalossa oppii vähintään huonoille tavoille, pahimmassa tapauksessa sortuu rikoksiin. Kerrostaloissa ihmiset, etenkään aikuiset, eivät viihdy. Tämä väistämättä heijastuu lapsiin jotka kärsivät.
En tiedä tutkimuksista, mutta pitää ihan omaa lapsuutta/nuoruutta muistella.
Olen ollut ala-asteella pientalovaltaisella asuinalueella ja sitten yläasteella, jossa me omakotialueen lapset oltiin vähemmistönä.
Ja täytyy sanoa, että ero ympäristössä ja tavoissa oli valtava näiden kahden välillä. Me omakotialueen lapset pelattiin pihalla, urheiltiin, kyläiltiin toistemme luona ym. tavallista. Lähiön kasvateissa taas oli jo 12-vuotiaana päihteitä käyttäviä, maahanmuuttajia, alkoholisti perheen lapsia, keskittymisongelmaisia jne. Lähiön lapsilla ei ollut urheilutunneilla suksia/luistimia, heidän kotiinsa ei voinut mennä koulun jälkeen kun "isi oli kipeänä" jne.
Enkä nyt oikeen jaksa vuonna 2010 uskoa, että tämä olisi ollut meidän lasten vika tai että lähiön lapset olisivat olleet meitä tyhmempiä. Kyllä se asuinympäristö siihen pirusti vaikuttaa, millainen on lapsen kehitys.
Niin ja paremmillakin kerrostaloalueilla on vuokralaisia!
Niin ja lukiossa olikin muuten uudelleen enemmistössä nuoret, jotka kulkivat kouluun pientaloalueilta. Hassua, kun nyt tätä kirjoitan, ei tule mieleen ketään lukioaikaista kaveria, jonka muistaisin tuolloin asuneen kerrostalossa (paitsi tietenkin omassa yksiössään). No voihan olla, etten vaan muista lähes 15v takaisia asioita.
Aloittaja kysyi jos verrataan kahta saman hintaista asuntoa, toinen omakotitalo, toinen osake. Omatkotitalon hinnalla saa osakkeen hyvältä alueelta, ei tarvitse missään ongelmalähiössä asua vaan arvostetulla alueella kaikkien palveluiden lähettyvillä. Vähän toista kun varttua metsän keskellä!
Alue tässä tapauksessa Tikkurilan lähiympäristö vantaalla, missä okt:t 300te-> ja kerrostalo-osakkeet tikkurilassa lähes samoissa. Se kun vaan tahtoo olla niin, että samoilla alueilla on niitä "parempia" ja sitten niitä vähän huonompia kerrostaloja. Lisäksi niissä paremmissakin on vuokra-asuntoja vuokra-asukkeineen. No myönnetään että joku katajanokka voi olla asia erikseen, mutta 99% suomalaisista ei sielä asu. Lisäksi keskusta-alueet kun houkuttaa sellaistakin hörhöporukkaa sinne, jotka sielä ei asu. Harva narkkari sen sijaan lähtee hengailemaan omakotialueelle.
Ainiin ja sielä "metsässä" oli muuten kauppa ja ala-aste 500m päässä, bussipysäkki 200m ja moottoritielle 3km. Toki luontoakin oli enkä nyt osaa sitä niin huonona asiana pitää.
kysyt niin vihtyisin paremmin omakotitalossa hieman syrjässä. Mutta jos kysyisit pojaltani niin kerrostalossa. Siispä valitsimme rivitaloyhtiön jossa ainoalle lapsellemme löytyy runsaasti kavereita. Samoin koskee kesäkauden vapaa ajan viettoa. Kokeilimme mökkeilyä ensin vuokramökillä ja sitten aikeissamme ostaa oman. Ei tullut mitään kun jo lauantai aamuisin alkoi kitiniä ettei ole kavereita ja mitään tekemistä. No päädyimme asuntovaunuiluun ja etsittiin alue missä lapsiperheitä. Eli olemme päätyneet kompromisseihin jotta kaikki nauttisivat. Vuosien varrella on muutama naapuriperhe muuttaneet omakotitaloihin ja jossain vaiheessa ruvenneet tuomaan lapsensa entisten naapureitten luo leikkimään (myös meille). Syynä se että omakotitaloalueen harvat lapset niin eri ikäisiä ettei heistä ollut leikkikavereiksi. Entisenä kerrostaloaukkaana en kyllä veisi enää perheeni semmoiseen koska arvostan sen verran luontoa ja pientä takapihaani ja lapsen ulkoilun helppoutta. Heh, koiran myös. Eli jos päädytte omakotitaloratkaisuun niin varmistakaa että lähellä asuu muitakin lapsia. Itse olen ainakin todennut että siellä missä poikani ja vaimoni viihtyvät viihdyn minäkin:)
Kummassa lapset viihtyvät? Hmm. Omakotitalossa, jossa voi tehdä melkein kaikkea kivaa vesileikeistä alkaen, vaiko kasarmilla, jossa kahlataan koiranpaskassa ja vältellään naamalävistyksiä ja muita narkkareita ja jossa kaikki on kiellettyä?
ok-talo: omat lelut voi jättää pihalle, kukaan ei vie tai riko. Pyörät säilyy omalla pihalla. Pihalla on leikkimökki, uima-allas ja tietytsi jättitramboliini. Kaikilla lapsilla omat huoneet, on poreallas, monta vessaa ja saunakin aina lämmin.
Kerrostalo: Jos unohtaa jotain pihalle se on viety tai rikottu. Pyörät ei säily edes lukitussa pyörävarastossa. Pihalla ei ole kuin keinu ja hiekkalaatitikko, johon joku lastenvihaaja käy paskotuttamassa kissansa.
Omakotitalon hinnalla saa uuden/uudehkon osakkeen, kaikille lapsille omat huoneet, kaksi vessaa, kaksi parveketta, saunan. Parasta kuitenkin on sijainti, kaikki kävelymatkan päässä. Kun lapsille ikää tulee he arvostavat tätä, ei tarvitse metsän keskellä asua.
Itse asuin lapsuuteni 1980-luvulla silloin nopeasti kehittyvällä pientaloalueella. 15km Hgin keskustasta. Ala-aste oli alueen oma ja rauhallinen. Lapsuus oli ihanaa, kaikki luokkakaverit asuivat 1km säteellä, osa tietysti melkein vieressäkin. Pelailtiin pihoilla, puistossa. Leikittiin koirien ja pikkusiskojen ja veljien kanssa. Kaikilla käytiin kylässä, pihatalkoot eri yhtiöissä oli kivoja, grillailtiin makkaraa. Kesät oli upeita, oli pikkuallas pihalla jossa uitiin kavereiden kanssa, riippumatto jossa luin. Äiti hoiti puutarhaa. Käytiin yhdessä puutarhakaupoisa valitsemassa istutuksia jne. Aurinko paistoin ja grillailtiin pihalla sukulaisten kanssa.
Yläastetta alueella ei ollut vaan se oli reilun kahden kilometrin päässä kerrostaloalueella jossa puolet lapsista tuli sieltä, toinen puoli tältä pientaloalueelta. Ero oli merkittävä. Rauhaton yläaste, tupakanpolttajia ja kulmilla seisoskelijoita joita ei se koulunkäynti kiinnostanut riitti. Köyhyyden huomasi, niitä talvivälineitä ei sitten enää kaikilla ollut joten ala-asteen hiihto- ja luistelujutut jäivät. Kiusaamista oli. En erityisemmin pitänyt tästä ajasta. Harvempi niistä sen puolen lapsista lukioon tähtäsikään.
Lukioon hakeuduin muualle, silloin aloittavaa luokattomaan jossa sen aikainen korkein sisäänpääsykeskiarvo 8,3 tai jotain. Ihan erilaista. Kaikki olivat motivoituneita. Kiusaamista ei lainkaan. Osa tiesi jo heti että haluaa esim. opettajaksi joten aikoo yliopistoon jne.
En tiedä millaista se sitten olisi jossain töölössä tai kalliimmalla kerrostalueella mutta tuosta vuokrapainotteisesta en ainakaan pitänyt.
Lapsuus? Ehdotomasti OK-talossa pientaloalueella!
Kylläpä ihmisillä on kauhean vaikeaa ajatella jotenkion toisen kuin itse on elänyt. Kauhian vaikeaa. Itse olen elänyt 15 vuotta kerrostalossa, 15 vuotta omakotitalossa ja 10 rivarissa. Kaikissa on omat hyvät puolensa, ne täytyy vain nähdä. Itse asuin 1-6 vuotiaaksi Helsingin Kampissa ja hauskaa taisi olla muistaakseni. Kavereita kun riitti.
Kaukana lähiössä ok-talossa oli sen jälkeen yksinäisempää ja vähemmän kavereita.
Ainakin nyt omat lapset ovat oikein tyytyväisiä kerrostalossa kun pihalla on 10 leikkikaveria. Rivarissakin oli ihan mukavasti puuhaa vaikka se oli tietty yksityisempää. Ok-talossa täytyisi olla itseksekseen kun ei ketään olisi lähistöllä varsinkin jos se onneton talo sijaitsee jossain puskassa. Joskus säälinkin jotain vanhempia jotka ovat päättäneet asustaa jossain kaukana pitkän automatkan päässä omakotitalossa. Päivät menee pitkissä ajomatkoissa töihin ja takaisin ja talvella loputtomissa lumitöissä. Mitäköhän ne lapset siellä tekee sitten yksin illalla? katsovat DVD:tä?
Taidat itsekin tietää vastauksen, kun kuuntelet omaa sydäntäsi!
Jos satut rakastamaan lapsiasi ja välität heidän kaveri piiristä ja tulevasta menestymisestä elämässäsi, valitset tietenkin omistusasumisen viihtyisällä pientalo alueella omakotitalossa (tai rivarissa.)
Lapsen ystäväpiiri rakentuu siten parempien perheiden lapsista. Joilla on tavoitteita kuten vanhemmillaan porvarillisesta elämästä.
Sekakäyttäjä YH-äitien moniongelmaiset pennut, jotka naarmuttaa autosi on sitten se toinen vaihtoehto siellä kerrastalokasarmissa. He eivät rakasta omia lapsiaan, jos rakastaisivat, eivät he kerrostaloon perhettään asuttaisi.