Oletko sinä ihminen, jolla ei ole koskaan ollut hyvää ystävää tai edes hyviä kavereita? Minä olen. En tiedä, miltä ystävyys tuntuu enkä sitä, minkälaista on olla hyväksytty ja arvostettu ihminen.
Muistan, kun kirjoitin kerran tälle palstalle yli kahdeksan vuotta sitten, kun olen niin helvetin yksin. Olin silloin 11-vuotias ja tullut juuri koulusta kotiin.
Edelleenkin asiat ovat samalla tavalla. Paska.
Muistan, kun kirjoitin kerran tälle palstalle yli kahdeksan vuotta sitten, kun olen niin helvetin yksin. Olin silloin 11-vuotias ja tullut juuri koulusta kotiin.
Edelleenkin asiat ovat samalla tavalla. Paska.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ainakaan nykysin, tai kylläkai niitä kavereita saattais olla jos vaan jaksais tavata. Mutta useimmiten olen nykyisin niin uppoutunut itseinhoon, isävihaan tai Jumalavihaan tai kaikkiin niihin yhtäaikaa, että ei ole voimia tavata ketään. Isä tappaa pian ittensä työllä ja ja mun pitäis alkaa tilanjatkajaksi mutta kuka saatana yksin jaksais hoitaa monikymmenpäistä lihakarjaa ja kaikki muut hommat siihen päälle, vaikkapa nyt konehuollot jotka eijoo koskaan kiinnostanu. Oikeastaan olen taitava vain selaisiassa asioissa joitei näissä maatilahommissa tarvi ollenkaan En usko että kukaan minunkaan kanssa jaksais tilaa pyörittää. Ei kukaan jaksa ees kiinnostua itseinhoa pullollaan olevasta mammanpojasta, joka ei hallitse oikeastaan mitään tilan hommia, ainakaan omatoimisesti. Ompa tämä tilanne kerrassaan niin perse että ei voi ku nauraa...kolkosti
Moi !
Siis 19v tyttö?
Silloin 11 v:na olisit ollut liian nuori...
mutta NYT ovat asiat toisin !
Tulehan tyttö tänne niin saat hellän halauksen ja jos yhtään sovimme yhteen niin sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää elämääsi hellä ja rakastava aviomies. ja HUOM: ai naimisiin meno pakota heti (tai välttämättä ollenkaan) tekemään lapsia, joten jos et vielä (tai mahdollisesti koskaan) ole valmis haluamaan lapsia, älä anna sen olla este.
Ulkonäkökään ei ole mulle ratkaisevan tärkeä asia joten sitäkään sun ei tarvitse murehtia jos et ole se luokan kaunotar.
Kas kun meitä aidosti rakastavia miehiäkin ON olemassa, ja olemme yleensä yksin, suurinpana syynä se ettei tuolta ulkoa löydy parisuhteeseen halukkaita tyttöjä ja netissä taas suurin osa kävelee onnensa ohi kun ovat liian ujoja puhelimella soittamaan, vaikka juuri se on helpoin tapa löytää se oma kulta elämäänsä.
Siispä älä ujostele, vaan soita ja tutustu: 044 567 0800 / Mika.
Ilmainen takaisinsoitto niin halutessasi.
Halimiau !
Suht härön oloinen viesti ja tosi outoa laittaa puhelinnumero julkisesti internettiin. Täytyy olla kyllä aika epätoivoinen, että tuolle soittelis. Tuolla on nuo treffi-ilmoitukset erikseen ja sielläkin kannattaa kertoa itsestään hiukka enemmän kuin, että on valmis halimaan.
Ties vaikka Mikalla olisi AIDS, älkää langetko ihan mihin suhteeseen tahansa ja suostuko kaikkeen mitä ehdotetaan vain jotta yksinäisyydestä pääsisi.
ihme hyypiö
Saattaa myös olla joku 30-50v sairas pervo.
Pistin ton numeron suomi24 hakuun ja kattelin tyypin viestejä nii kovasti hän viestittelee 18-20v tytöille ja vannoo ikuista rakkautta mutta yhdessäkään viestissä ei oo maininnut omaa ikäänsä.
Joo, onhan se varmasti ihan sairas jos haluaa kanssakäymistä toisen aikuisen ihmisen kanssa. Joo...
Kaikki sairaat pervot haluavat seksiä, mutta vain ne kaikista sairaimmat pervopelimiehet saavat.
Mikan kaltaiset "herkät pervot" ovat kaikista huonoimmassa asemassa, kun naiset eivät herkkyydestä helly, vaan pitää olla kunnon pervo panomies että avautuu.
40 naisille kelpaa hienosti nuoret herkät miehet.
"40 naisille kelpaa hienosti nuoret herkät miehet."
Eihän silloin mitkään "pojat" käy vaan pitää olla kunnon kokenut panomies. Toki jos on nuori ja kokenut niin silloin käy.
Ihmisiä on erilaisia. Itse olen yli 35 v, enkä ole koskaan mitään tiiviitä ystävyyssuhteita muodostanut. Seurustelusuhteet ovat asia erikseen, niitä on koko aikuisiän aina ollut joku meneillään. Ja yksi muutaman vuoden kestänyt ja päättynyt avioliitto.
Eli näen, miten muut ihmiset ovat seurallisia ja muodostavat erilaisia ystävyyssuhteita ja muita ryhmittäytymisiä. Itse en ole koskaan sellaisiin hakeutunut/osannut hakeutua/huomattavasti kaivannut. Asiallisen näköisenä naisena tietysti on vaikea välttää kaikki miehet, joten seurusteluilta en ole välttynyt. Joka tapauksessa katson olevani introvertti ja erakkoluonne. Se on osa minua, en kärsi siitä, vaikka nuorempana koin olevani asian vuoksi outo. Nykyään en ole outo vetäytyvyyteni vuoksi, vaan muista syistä. Tosin kyllähän tietty ulkopuolisuus väkisinkin muuttaa ihmisen erilaiseksi. Ei ole tarvetta kulkea tiettyjen muottien mukaan ja voi ajatella vapaasti, jolloin on erilainen. Äärimmäisen seurallinen yksilö on tuskin kovin persoonallinen, ainakin jos ei ole vahva luonne. Seuranhaku edellyttää mielyttämistä ja siten tiettyä samanlaisuutta.
Muistan jostain lukeneeni, että pysyvimmät ystävyyssuhteet muodostetaan alle 20-vuotiaina. Eli jos silloin ei ole laajaa kaveripiiriä, niin tuskin sitä on myöhemminkään. Toiset kärsivät yksinäisyydestä, toiset hakevat sitä. Jos yksinäisyydestä kärsii, kannattaa jotain muuttaa.
Jos haluat ystäviä ja seuraa, niin varmasti sitä löydät. Äärimmäisellä katkeruudella voit toimia ihmiskarkoittimena. Asenteilla on väliä. Suosittelen harrastamaan jotakin. Sen ei tarvitse olla mitään kallista. Miten olisi seurakunnan kuoro, jokin vapaaehtoistyö, joukkoliikuntaharrastus? Kaikki harrastus ei ole mahdottoman kallista, joten sitä on turha pitää tekosyynä. Jos hankit koiran, kommunikaatiomahdollisuudet todennäköisesti lisääntyvät.
Joskus tuntuu, että jotkut yksinäisyydestä kärsivät haluavatkin pysyä yksinäisinä, eli torjuvat kaikki yksinäisyyttä lievittävät keinot itselleen epäsopivina. Silloin on parempi hyväksyä yksinäisyys.