Onko kellään käsitystä mistä kissoilla johtuu munuaisten vajaatoiminta ja/tai maksasairaudet? onko se vain ominaisuus , tuleeko se vain iäkkäille kissoille vai kaiken ikäisille ja tuleeko joillekkin vai jokatapauksessa useimmille iän myötä.? Olen miettinyt voiko nämä sairaudet johtua ruokavaliosta, markettien purkki- ja pussi ruuista, miksi niissä on esim.tuhkaa ja toisaalla puhutaan ph-arvoista.
Olen tässä aikalailla poissa tolaltani kun kissani ,15 v,on aamupäivällä nukutettu ikiuneen ja selvää syytä ei löytynyt kaksi viikkoa sitten, vain kohonneita arvoja.Tuolloin otettiin verikokeet,röngten kuvat, kissan laihtuminen ja oksentelu olivat oireina.En jaksa koko tarinaa kertoa sillä niin koville ottaa tällä hetkellä.
Olen tässä aikalailla poissa tolaltani kun kissani ,15 v,on aamupäivällä nukutettu ikiuneen ja selvää syytä ei löytynyt kaksi viikkoa sitten, vain kohonneita arvoja.Tuolloin otettiin verikokeet,röngten kuvat, kissan laihtuminen ja oksentelu olivat oireina.En jaksa koko tarinaa kertoa sillä niin koville ottaa tällä hetkellä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käsitykseni mukaan munuaissairauteen vaikuttavat juurikin huonompilaatuiset market mössöt, varsinkin raksut joissa pahimmillaan viljaa on yli puolet.
Omakohtainen kokemus munuaissairaudesta ei koske kissoja vaan edesmennyttä koiraani joka jouduttiin lopettamaan 13 vuotiaana juuri saman vaivan takia. Kissoilla siihen on sentään lääke, mutta koirille ei sitäkään.
silloin eläilääkäri totesi että usein kun munuaissairaus voidaan diagnosoida( tullaan siksi eläilääkäriin kun kaveri ei ole kunnossa) on munuaisista jo keskimäärin 75% tuhoutuneet sekä kissoilla että koirilla.
Vaikka koirani söi loppuajan (huimat 3kk) lääkärin lääkeruokaa ei hän enään jaksanut taistella vaan virtsamyrkytys alkoi. Sitä ennen virtsasi paljon(sisällekkin),ruokahalu hävisi->laihtui ja muuttui apaattiseksi. Terminaalivaiheeseen kuului täysi ruokahaluttomuus, tasapainon heikentyminen ja väkevä pissa. viimeisinä päivinä ei halunnu enään edes ulos.
Tästä viisastuneena en enään ikinä syötä market (varsinkaan kuiva) ruokia lemmikeilleni. Syyllisyys vaivaa vieläkin vaikka onhan 13v bokserile komia ikä.
Tauti ei ole vanhuuden oire vaan alkaa pikkuhiljaa ja oireet näkyvät vasta kun peli on suurimmalta osin menetetty:(
Syytän itseäni viläkin siitä etten osannut lieviä oireita aikaisemmin lukea vaan pistin ne pitkälle vanhuuden piikkiin. Tiedon munuaissairaudesta saatuani tajusin että parivuotta pahenevat oireet ovat viitanneet juuri tähän...
Voimia sinulle. Kissasi eli kuitenkin pitkän elämän ja jokainen omistaja voi viisastua vaikka sitten kantapään kautta.
Koiran edesmentyä hankin kaksi kissaa jotka syövät lähinnä raakaruokaa (lihaa,luita barf kaupoista) ja toisinaan saavat luomuraksuja Orijen. Ehkä olen turhamainen mutta haluan antaa kissoilleni parasta oman virheeni takia.
Kiitos viestistäsi. Mekin puhuttiin eilen kotona siitä että kuinka pikkuhiljaa oireet kissalle tulivat ja jotenkin vain luultiin että oireet kuuluivat vanhuuden vaivoihin. Kissojen ja koirien omistajien olisi nyt parasta miettiä ihan vakavasti ruokintatottumuksiaan jos haluaa pitää lemmikkinsä mahdollisimman pitkään seuranaan. Minä tekisin alusta asti kaiken toisin jos vain voisin. Uutta kissaa en tule ottamaan enää koskaan, kaikki kissan tavarat on pakattu ja aiotaan viedä järjestölle joka huolehtii löytö-ja uuttakotia etsivistä kissoista.
Myös koirani tavarat matkasivat löytöeläinkotiin.
Älä lyö kirvestä kaivoon vaikka siltä nyt tuntuisikin..
Meillä meni tasan 2kk (vaikka luulin että ikuisuus..) siihen että tajusimme että koti ilman lemmikkiä on vain kuoret. Rupesimme kaipaamaan tassuttelua, rapinaa ja pierun hajua :)
Kuten aikaisemmasta viestissä jo sanoin, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia. Edes mennyt koirani tuli aikoinaan minulle lopetusuhan alla, ja nyt toinen kissoistani on eläinsuojeluyhdistykseltä. Jos hyvä kiertää niin joskus se tulee myös takaisin.
Vietä suruaikaasi rauhassa ja ota joskus lemmikki jos siltä tuntuu.
Itse olen asian ajatellut niin että koirani eli onnellisimman mahdollisen elämän rakastettuna ja huolehdittuna, Boksun elin ajan odote on n.8 vuotta ja siihen nähden 13 on jo paljon.
Myös sinun kissasi oli jo vanha (15). Yritä välttää liikaa itsesi syyllistämistä ja päästä irti. Annoit varmasti kissallesi kaiken mitä se tarvitsi.
Vaikka kyse olikin munuais sairaudesta, se on vanhoille eläimille hieman sama kuin syöpä ihmisilä..hieman hassu vertaus, mutta niin koen sen jos se vanhana tulee. johonkin niidenkin on kuoltava :(
Oma koirani ei koskaan ollut kipeä, vaikka lääkärillä käytiin vuosittain terveystarkastuksessa, ja vielä vuotta enne kuolemaansa eläinlääkäri kehui kuinka järjettömän hyvässä kunnossa se on ikäisekseen.
Koita jaksaa.Se menee ohi kun annat surun tulla.
olen edelleen kiitollinen asiallisesta suhtautumisestasi ja myötätunnostasi, tämä palsta on ollut henkireikä; on ollut helpompi kirjoittaa kuin puhua ääneen asiasta, edes parhaalle kaverilleni ,jolla itsellä on kissoja ja koiria, en ole pystynyt puhumaan, en edes ilmoittamaan hänelle asiasta.Kaipa suruntyöstäminen menee vaiheissa, alkushokin mentyä olen alkanut syyttelemään itseäni, olisiko sittenkin pitänyt käydä heti toisella eläinlääkärillä( jos haluat lukea toiselta otsikolta, kissan kuolema, nim. black day osion niin siitä saat kuvan minkälainen tausta meillä oli, en kopioi tähän sitä)Kun luin joidenkin "selviytymistarinoita"=lisää elinvuosia niin heräsi ajatus/syytös että olisiko meilläkin ollut mahdollisuus...siirtää väistämätöntä myöhemmäksi.
Olen ahdistunut nukutus toimenpiteestä vaikken itse siellä ollutkaan,(olen kerran aiemmin ollut ystävän kissan eutanasiassa)meidän kissa oli rimpuillut ja huutanut aivan valtavasti, eli ei mikään rauhallinen ja kaunis kuolema, ja kun ei sovittu mieheni kanssa hautaamis asiasta niin meidän näkemykset poikkesivatkin toisistaan suuresti, minä olisin halunnut haudata kissan tai ainakin saada tuhkat levitettäväksi kauniiseen paikkaan mutta mieheni oli sopinut muistotuhkauksen joka tehdään kaiketi monelle eläimelle yhtäaikaa ja toimenpiteen suorittaja tekee tuhkille jotain, vielä kun kuulin että meidän kissan maalliset jäännökset ovat eläinlääkäriaseman pakastimessa odottamassa pieneläinkrematorion noutoa niin sekin tuntui/tuntuu aivan hirveältä vaikka järjellä ajattelinkin että mihinkä muuallekaan voi laittaa kun ei kotiin haudattavaa ole tuotu.En haluaisi alkaa riitelemään tästä mieheni kanssa, ihan tarpeeksi tässä ollan oltu jo allapäin, harmittaa vaan niin vietävästi kun sentimentaalinen hölmö olen niin olisi halunnut kissan suosikkilelut mukaan viimeiselle matkalle.
Olen käynyt lukemassa myös toista ketjua, mutten ole nähnyt asialliseksi siihen puuttua.
Vaikka eläimen elämää voisi jatkaa kemiallisesti, leikkauksin jne. kannattaa miettiä missä menee raja..eläin omistetaan vain nimellisesti ja jo sen hankkiessaan kannattaa muistaa että siitä on myös joskus luovuttava. Kuitenkaan ei olisi oikein että oman (tulevan) surunsa takia pitkittää toisen elämää joka ei välttämättä ole enään elämisen arvoista. Äitini aikoinaan puhui lemmikin omistajan vastuusta. omistajan on tiedettävä milloin viheltää peli poikki vaikka itseen sattuisikin. Ymmärsin sen itse kouriintuntuvasti kun soitin eläinlääkärille ja varasin lopetusajan.On totta että kissasi olisi voinut saada muutamasta kuukaudesta vuoteen elinaikaa, mutta loppu olisi ollut paljon tuskallisempi sille. Munuaissairaus johtaa aina lopulta munuaisten pettämiseen jolloin virtsan kuonaaineet pääsevät verenkiertoon ja aiheuttaa eläimelle krapulaisen olon ja lopulta tasapainonmenetykset ja virtsamyrkytyksen joka on todella kivulias.
Ehkä suruasi olisi helpompi käsitellä mikäli olisit ollut mukana elämän päättymisessä. itse olin, ja sain paniikki kohtauksen ennen lääkäriin lähtöä..lopulta kun menimme, koirani kuoli minun syliin (istuin lattialla) ja kannoin itse sen myös autoon (meni tuhkattavaksi). Kotiin päästyäni itkin puolituntia aivan lohduttomasti sohvalla puristaen hihnaa kädessäni. Kun itku loppui olin TYHJÄ. En ole itkenyt kuin kaksi kertaa sen jälkeen asiaa.
Kissastasi on vain kuoret pakastimessa. Kissasi ei tiedä siitä mitään, ei kärsi ei tunne kylmää. Kun asettelin koirani auton takakonttiin ja annoin viimeiset hyvästit, ymmärsin ettei siinä olleet enään kuin kuoret.
Jos suinkin pystyt kerro ystävällesi. Se on hänelläkin joskus edessä ja ymmärtää varmasti. Minua helpotti suuresti että kerroin asiasta työpaikallani ja ystävilleni. Ei sen takia että olisin halunnut asiaa vatvoa, mutta siksi että he tiesivät mitä käyn läpi.
Toivottavasti ahdistus menee pois. voit haudata lemmikkisi lelut sympolisesti ilman tuhkiakaan.
Kyllä tuo kissojen munuaissairaus on kotoisin kissan RUOKAVALIOSTA, eli varsinkin nuo HALVAT purkki ruoat ja raksut. ( kalliitkin on oikeastaan paskaa, koska luonossa kissa ei syö kuivaa ja KIVI KOVAA muonaa mutta, raksuissa on keksitty sellaiset aromat että kissa syö niitä.
Miksi maalaiskissoille ei tule munuaisvikaa tai kaiken maailman nykyajan kissojen sairauksia???
Noh, koska maalaiskissat metsästää hiiriä/ lintuja jotkut syö sammakoitakin/ hämähäkkejä jne jne!
ihan kaikkea mitä LUONTO niille tarjoaa. Meillä on ollut lapsuudestani ajasta asti 15 kissaa yhtäaikaa, ja ei yksikään kissa ole sairastanut ikinä mitään, kaikista tuli vanhoja, vanhin oli 21 v.
sillä ei ikinä mitään terveysongelmia, ei muuta kuin lopussa vaan vanhuuden höperö oireita.
Eli , parasta olisi vaan antaa KAIKILLE kissoille kaikenlaista RAAKAA LIHAA ! ja jättää raksut pois, siitä ne alkaa juoda ja litkiä vaan ihan LIIKAA vettä, ja tuo liika JUOMINEN ei ole hyväksi kissoille aiheuttaa vain hallaa kissan munuaisille.
Jos kissa alkaa litkiä yhtäkkiä koko aika vettä niin äkkiä lääkäriin kissan kanssa vaan, koska tuo on justis se merkki että kissan munuaistoiminta alkaa JO tökkii = raksujen syy, roska ruoan tulos!
Ja kyllä kaikki kissan ruoka valmistajat inclusive ELäINLääKäRITKIN tietää, että nuo purkki raksut olkoot kalliit tai halpaa, on maksavian syy ja oire, mutta täytyy pitää asia mahdollisemman salassa, miksi????
KOSKA TäYTYYHäN HEIDäN TIENAA RAHAA!
Ennenvanhaan kissojen maksavika/ sairaus ei ollut edes olemassa, mutta kun purkkiruoka/ kuivaraksut keksittiin kissoille siitä se lähti sitten, kun purkkiruoat ei ole kissoille hyväksi jos niitä monta vuotta syö, eikä ikinä raakaa lihaa...niin halooooo!
Kissa on aavikkoeläin, eli se on kotoisin seuduilta, joilla ei juuri voi juoda. Sen elimistö on tottunut ottamaan kaiken nesteen ruuasta. Lisäksi kissa, toisin kuin koira, on lähes kokonaan lihansyöjä, muutamia ruohonkorsia lukuunottamatta se ei juuri saa irti kasvikunnan tuotteista tarpeellisia aineita. Eli se tarvitsisi tuoretta lihaa ja "raatoa", se syö luonnossa luita (kalsium), aivoja (omegat), sisäelimiä (mm. rauta), eri ruhonosia (tauriinia on joissain kohdissa enemmän) ja sen elimistö ei voi esimerkiksi tuottaa kaikkia tarvitsemiaan aminohappoja vaan niiden on tultava suoraan lihasta. Liha sulaa nopeasti, niinpä kissalla on salmonellaa ja muita "lihatauteja" vastaan voimakkaat puolustusmekanismit, mm. se lyhyt ruuansulatuskanava - mekanismina on proteiini talteen ja prööt.
Kun tuollainen eläin laitetaan syömään aivan rutikuivaa ruokaa, jossa puolet raaka-aineesta on viljaa, tottakai ongelmia syntyy. Ensinnäkin kissa ei koskaan saa tarpeeksi nestettä, vaan sen elimistö joutuu säästelemään. Pissa väkevöityy ja kuona-aineet kertyvät helpommin, rasittaa nimenomaan munuaisia. Vaikka kissa joisi paljon vettä, raksuruuan kuidut imevät samaan aikaan nautitun veden itseensä, eikä vesi ehdi imeytyä lyhyessä ruuansulatuskanavassa kissaan, vaan tuloksena on löysä ulostekasa (pelkkää lihaa saava kissa kakkaa tosi pieniä, kiinteitä, melkein hajuttomia palleroita, eikä semmosia kuolemalta haisevia vaahtotuubeja kuin markettitruokakissat).
Vilja aineena nostaa virtsan ph:ta, lihansyöjällä se olisi hapan. Kohonnut virtsan ph altistaa kissaa struviittikiville. Sen vuoksi raksuihin lisätään virtsaa voimakkaasti happamoittavia aineita. Kun virtsa on todella väkevää, ravinnon kalsium on korkeina pitoisuuksina pissassa, ja virtsan ph:n laskiessa happamaksi, kalsium alkaa saostua, ja muodostua lopulta oksalaattikiviä. Kivien muodostuminen on ehkä selkein merkki siitä, että kissojen ruokavaliossa on vikaa.
Lisäksi vilja heiluttaa kissan verensokeriarvoja, diabetes on ollut kissoilla äärimmäisen harvinainen tauti ennen teollista ruokintaa, nyt sitä valitettavasti esiintyy. Myös lihavuus on teollisen ruokinnan ja sisäkissa-aikakauden tuote. Kaikki aineenvaihduntataudit vaikuttavat kissan yleiskuntoon.
Eri asia sitten on vielä se, että minkälaista tavaraa ruuan valmistamiseen on käytetty. Yhdysvalloissa kuoli paljon lemmikkejä taannoisen melamiini-kohun aikana, koska ruuassa oli käytetty raaka-aineena kiinalaista valmistetta, jossa osa proteiinista oli korvattu melamiinilla. Isot yhtiöt ostavat proteiini-isolaatteja yms ihmisruokateollisuuden jätettä isoissa erissä, ja joskus niiden alkuperän pystyy peittämään. Varsinkin markettiruuissa tai niiden eläinkaupassa myytävissä "isosisaruksissa" (suuret merkit, Royal Canin, Hill's, Nutro) käytetään hyvin vähän _lihaa_ eli vaikka nyt ei olisi kyse kemianteollisuuden jätteistä, kissanruoka ei välttämättä ole ruokaa siinä merkityksessä kuin mainokset antavat ymmärtää, käytetään ruhojen puristamisesta syntyneitä öljyjä, maissigluteenia jne. Kaikki tuollainen rasittaa kissan elimistöä valtavasti.
Ei voi suoraan sanoa, että raksut aiheuttavat kissan ennenaikaisen kuoleman. Onhan niissä laskennallisesti lisättynä vitamiinit ja keskiarvoilla ajateltuna eri ravintoaineiden saanti kohdillaan. Mutta eivät ne terveellisin tapa ole.