Olin sairaalassa 5päivää juuri ja kotiuduin tänään, ei mitään vakavaa.. No yhtäkkiä tuli hillitön masennus.. Olen 18v ja asun yksin, kaipaan nyt aikuista elämääni todella paljon, jos voisin, muuttaisin heti takaisin kotiin vanhempien luokse, mutta en voi, tuntuu todella tyhjältä ja että olen ihan yksin. Haluan sairaalaan takaisin.. siellä huolehdettiin, ruokaa tarjoiltiin jne.. Tätä on tullut ennenkin samaa että alan kaivata vanhempia. Äitini kuoli ollessani 2vuotias ja isäni tavallaan ei ole ollut 6 luokan jälkeen mitään minulle, alettuaan juopoksi, häneen on enää mahdoton tehdä mitään kontaktia kun hänen tilansa on todella.. outo.. Eli lähinnä kaipaan äitipuoleni luo asumaan kun hän on tavallaan kuin oma äiti. En kestä tätä, tuntuu että elämältäni en odota muuta kuin että pääsisin äitipuolen luo asumaan joka on mahdotonta enää. Kavereiden kanssa tuntuu tylsältä, en keksi puhuttavaa ja tunnen itseni tylsäksi, pelkään että hekin hylkäävät, en jaksa tehdä ruokaa.. En kestä ! En oikeasti kestä, täällä ei ole mitään..
Hei.....
huokaus..://.
1131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tukinet.net
Sinne voit kirjoittaa nimettömän viestin, johon tukihenkilösi vastaa 5 arkipäivän kuluessa.
Tai voit osallistua erilaisiin ryhmäkeskusteluihin, ns. Live-ryhmiin, esim tiistaina klo 18 on yksi aika.
Rekisteröidy ja voit käyttää palveluita.