Kertoisitteko vinkkejä tai kokemuksianne, että miten pitää motivaatio fyysisen kunnon ylläpitämiseen? Kun mulla koulun ja työn jälkeen on suuri autuus loisia kämpillä ja mässätä, varsinkin viikonloppuisin. En ole ylipainoinen, mutta siihen suuntaan tämä vielä menee. Kun on yksin niin rima on paljon korkeemmalla lähtee lenkille ym... Lemmikitkin on kielletty ettei koiraa voi ottaa.
Lohtusyöminen on helvetistä.
Lohtusyöminen on helvetistä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Paha sanoa. Mulla se motivaatio on kasvanut ihan sillä että on löytänyt itsestään koko ajan enemmän ja enemmän potentiaalia kehittymisen myötä. Sitten jossain vaiheessa tuli haave kilpailusta jossain lajissa, joka sekin omalla tavallaan kasvattaa motivaatioo. Ja se tietysti että asettaa realistisia tavoitteita. Ja ajattelee sitten että mihin niillä pääsee kun ne saavuttaa ja pitää tämän mielessä. Aikaa se vaatii, ja täytyy ottaa pieniä askelia, mutta aika on omalla puolella. Ajan myötä kaikki vakiintuu ja ottaa oman paikkansa.
Itse olen huomannut monta kertaa, että jos töiden jälkeen antaa itsensä lösähtää lukemaan sohvalle päivän lehtiä ja samalla mättää leipää ja kahvia naamaansa, niin hyvät lenkkisuunnitelmat jäsähtävät siihen. Liian pitkän työpäivän (nykyajan meininki, liikaa töitä) jälkeen lähtemiskynnys nousee jos ei pysy erossa sohvasta ja muusta passiivisesta olemisesta. Kun saa lähdetyksi raittiiseen ilmaan ajoissa tulee huomaamatta tehtyä pidempi lenkki kuin oli tarkoitus. Itse teen sisätyötä, joten ulkona sitä oikein aktiivisesti imee happea sisäänsä. Erittyäin virkistäviä ovat minusta metsälenkit tms.
Rapakuntoisena kun aloitin, niin kantapään kautta sain oppia, että peruskunto pitää ensin rakentaa, muuten tulee vain takkiin. Tuloksia tulee hiljaisemmallakin tahdilla ja ainakin hyvää mieltä. Lajeja vaihtamalla sitä ikään kuin huijaa itseään liikunnallisempaan elämäntapaan kuin mitä muuten olisi itselle luonteenomaista. Kun ottaa jonkin mukavan ryhmäliikunnan ohjelmaan myös niin joskus saa myös muutaman sanan vaihdettua ihmisten kanssa. Sekin antaa jotain yksinäiselle. Yksinäiset lenkit ovat välillä henkisesti liian raastavia. Sen takia itselläni motivaatio rakoilee. Lenkkikaveri olisi kiva motivoija, mutta itse en ole sellaista vielä löytänyt.
mistäköhän päin maata etsit lenkkikaveria..? Minä 014area ja aikas sama tilanne.
Minua innosti se, kun ajattelin, että tulen paremman näköiseksi liikunnan myötä. Pidän urheilullisia vartaloita kauniina ja ajattelin, että ryhtini tulee paremmaksi, saan vähän näkyviä lihaksia, kiinteydyn ja voin muutenkin henkisesti ja fyysisesti paremmin. Hyvä musiikki motivoi lenkkeilemään. Yksin aloitin lenkkeilyn ja yksin se on kaikkein mukavinta, kun saa itse määrätä tahdin ja pinkoa musiikin mukaan. Koulussa joudun istumaan paljon ja selkä tulee kipeäksi, mutta kun illalla lähtee juoksu-/hölkkälenkille, niin oikein tuntee, kuinka ryhti suoristuu ja olo paranee.
Asun pienellä paikkakunnalla ja koulun jälkeen muutamat luokkatoverini kävivät kuntosalilla. Oli mukava mennä aina salille, kun näki luokkalaisia myös vapaa-ajalla ja vähän tutustuikin heihin. Se innosti käymään kuntosalilla useita kertoja viikossa.
Hyvä motivaattori on ollut sekin, kun on alkanut huomata kunnon parantuneen. Nykyään jaksaa jo juosta pidempiä lenkkejä ilman, että alkaa hengästyttämään. Tsemppiä! Nyt kesän koettaessa on niin hyvät säätkin, että on mukava lähteä ulkoilemaan.
Kiitos vastauksista:) Olen itsekin pari vuotta sitten oppinut pitämään "juoksemisesta" tai pikemminkin hölkkäämisestä musiikin kanssa, mutta olisi mukavaa jos olisi joku joka vähän potkisi ahterille että saisi itsensä vain liikkeelle. Talven liukkaus oli hyvä tekosyy jättää juoksu väliin, mutta nyt se ei oikein passaa enää. Vieläköhän jaksaisin 5 km yhteen menoon...?:)
ja täällä riittää tekemistä, yksinäisyys voi olla murheena, muttei tekemisen puute. Itse olen enemmän sellainen nirso ruoan suhteen, syön vähän ja oikeastaan vain sen verran mitä päivän aikana kulutan. Totta kai talven aikana lihoo jonkin verran, mutta käyn kävelyllä päivittäin, rauhallisen 2 kilometrin lenkin ja fyysistä hyötyliikontaa pihalla, niin peruskunto on ihan riittävässä mallissa. Tai sitten ei. Olisi se kiva että voisi liikkua ja juosta, mutta itsellä on jalat niin "löysät" nivelistä ettei niillä voi juosta. Mutta itse olin ennen paljon TV:n orja, katsoin tuntitolkulla illalla tv:tä ja kaikkia kauhuleffoja ym. Sitten ne kamalat ohjelmat alkoivat ahdistaa ja siirryin tietokoneen pariin. Aina ei viitsi koneellakaan olla, yleensä olen iltaisin ja silloin kun en unta saa, mutta välillä menen kävelylle ihan keskellä yötäkin. Jäi paljon tyhjää aikaa iltaisin ja tylsistyi, sitten kun sai ensin itsensä totutettua Karkeista ja sipseistä eroon, tuli entistä tylsempää, koska pihahommat alkoi loppua kesken, joten oli mentävä lenkille. Sittemmin olen maaseutu tien vierustoilta aina pullot kerännyt, olen kiviä hakenut ja laittanut niiden avulla puutarhaani ym. ym, yleishyödyllistä. Tärkeintä olisi saada siis tehdä jotakin, raha olisi siihen hyvä kannustin.
Itse taas menen mielummin yksin lenkille. Minulla on ennakkoluulona sellainen että epäilen muiden arvostelevan minua. Mutta on tämä rauhallinen hyötyliikunta parantanutkin hieman kuntoani, ja lihaskuntoa. Ennen en saanut esim. yhtään ainoatakaan punnerrusta tehtyä. Nyt tein eilen ensimmäisen kerran sitten yläasteen niin punnerruksia ym. lihaskunto juttuja. -Onnistuneesti. Mutta Jumalauta nyt sitten on joka puolelta niin kipeää että olisi aivan kun mut olis hakattu. Paitsi että hakattuna oleminen sattuu vähemmän. Nimenomaan. Näin ei ole ennen ollut. Aivan kamalaa. Taidan jättää tulevaisuudessa väliin ja pysyttäytyä hyötyliikunnassa. Taidan alkaa vaikka ristisanoja täyttelemään ennen kuin lihaskuntoa.
Mulla arki menee näin: Maanantai Lenkki 45 min. (juoksu) lihaskunto (1,5 h.), Tiistai lepo, Keskiviikko lenkki 45 min. (juoksu) lihaskunto (1,5h.), Torstai lepo, perjantai Lenkki 30 min. (juoksu) Lihaskunto (1,5h.) ilta vapaata toimintaa, vkl. kokonaisuudessaan vapaa. Maanantaina rumba alkaa uudestaan.
Tätä rutiinia olen pitänyt yllä viimeiset kuusi vuotta. Tietysti pieniä muutoksia tehden ohjelmiin ( liikunta vammojen & kehityksen mukaan ). En juurikaan tarvitse ulkoisia motivaattoreita kuten sitä että olen vetoavamman näköinen vastakkaisen sukupuolen silmissä näin toimiessani. Syy löytyy ehkä siitä että sosiaalinen elämäni on kuollut. En vaan keksi syytä lopettaa tätä, koska tiedän kuinka heikkoja huono kuntoiset ovat ( päästin itseni hetkeksi sellaiseksi 12 kk. ).
Mm, ihana ajatus treenaavista miehistä...:P (Olen muuten nainen;)
Kiitos kaikille vastaajille. Luoja kun ei olisi niin vainoharhainen että voisi mennä ulos liikkumaan ihmisten ilmoille. Mutta kamala hellekin saa voimattomaksi, haluaisi vain imeskellä jäätelöä parvekkeella.
Tässä ois vastaus naispuoliselta henkilöltä, jota tuo vainoharhaisuus tämän asian suhteen vaivaa myös. :)
Mitään liikuntaa en saa harrastettua kovin säännöllisesti, mutta kävelemässä ja pyöräilemässä käyn etenkin viikonloppuisin, uimahallissa yritän käydä kerran viikossa (käytännössä harvemmin), talvella kaivoin kouluaikaiset sukset esille ja kävin muutaman kerran hiihtämässä. Kotosalla koitan edes välillä käyttää portaita hissin sijaan, ja joskus muistaa venytellä samalla kun katselen telkkaria tms. Herkkujen syömisen olen yrittänyt rajoittaa viikonloppuihin, mutta lipsahduksia tietysti sattuu ja saa sattuakin.
Oma ratkaisuni tuohon entä-jos-muut-näkee-ja-arvostelee ongelmaan on se, että liikun aika myöhään illalla, jolloin porukkaa on liikkeellä vähemmän... Illalla ei vaan millään jaksaisi enää lähteä minnekään. Viime vuonna aloittelin yhtä yksilölajia, ja vaikka kiinnostusta lajiin olisi, niin nytkään en ole moneen kuukauteen saanut käytyä harjoittelemassa, ja ilman harjoittelua ei edisty aloittelijasta. Ehkä kesällä innostun taas enemmän (tai ehkä en...).
Nintendo Wii kuntopeleineen olisi ostoslistalla, tällä hetkellä on muutakin rahanmenoa, mutta ehkä syksyllä sitten. :D
Olisi käydä lenkillä aikaisin aamulla / myöhään illalla. Tai voisit käyttää pururatoja / isoja metsäpolkuja. Pururadalla / metsässä harvemmin tulee ketään vastaan, tai jos tulee niin vastaantulijat ovat myös useimmiten lenkillä.
Saat mielihyvää liikunnasta. Ihan samoin kuin lohtusyöjät mässäilystä.
Lisäksi kaikki vaan sujuu paremmin kun olet hyvässä kunnossa.
Ei tarvi välttämättä hölkätä/juosta. Sen kun meet kävelylenkille.
Kävelet sellasta vauhtia että hengästyt ainakin puol tuntia.
Sitä rupeet tekemään vaikka joka päivä. Se on hyvä alku.
Vähitellen sit voi rueta vähän hölkkäämäänkin kun kävely
muuttuu liian helpoksi tai tylsäksi.
Miksei vois mennä yksin? Luuletsä et kaikilla on joku kaveri
aina lenkille? Ei tosiaankaan ole.
Jos on pakko olla muita niin kuntosaleillahan on kaikenmaailman
bodypumppeja sun muita ryhmätunteja missä ei tarvii olla yksin
ja saa vielä täsmäohjeet mitä tehdä.
Kuntosalilla painoharjoittelu kans hyvää liikuntaa.
Ja muitakin vaihtoehtoja on vaikka kuinka.
Varaa aikaa joka päivä liikunnalle.
En tiedä.