olen teidän sheriffi

Heips!
Olen neljän lapsen äiti ja nuorimmalla lapsellani todettiin erittäin vaikea dysfasia viisi-vuotiaana epäily oli jo alle kolmi-vuotiaana. Tämän takia kuntoutus pääsi hyvin alkuunsa ajoissa. Mukaan elämäämme tuli pictot ja viittomat. Pelko oli että poikamme ei kehity normaalisti, koska vaikeuksia oli sekä puheen kehityksen- että ymmärtämisen puolella.

Nyttemmin kun poika on 9v. niin hänen puheensa on selvää (tosin sanat perusmuodoissaan ja aikamääreet hieman hakusissa)ja kavereitakin on, vaikka varmastikkin huomaavat puheessa erikoisen vivahteen. Uskon, että puhe selkeytyi yhteistyöskentelyn ansiosta (puheterapeutti, koti ja hoitajat koulu). Helminauha pysyi kokonaisena, kun kaikki tekivät työtä lapsen eteen.

Pidin oppilastyönä luentoja paikkakunnallasi dysfasialapsen arkipäivästä selviytymisestä ja kuinka kohottaa lapsen itsetuntoa iltapäiväkerhon vetäjille. Huomasin ilokseni, että kerhon vetäjät olivat aidosti kiinnostuneita asiasta ja ilolla annoin työpanokseni sille. Sain hyvän kuvan, että paikkakunnallasi on hyvät mahdollisuudet saada lapset oikeanlaiseen iltapäivähoitoon, onko näin?

T. Hoitaja myös, mutta ennen kaikkea lasten äiti

No voisi sitä sentään puheen kehitystä käsittelevän palstan vastaavilla olla edes äidinkieli hallussa... Muutama sana kielineroille: possessiivisuffiksi, isot alkukirjaimet, yhdyssana, piste.
Hyh, hyh kun puhutaan lapsista joilla on puheongelmia, kun aikuiset niitä tuollaisella kielenkäytöllä pahentavat.

On se kumma kun sheriffiksi ei löydy edes auttavasti suomen kieltä osaavaa henkilöä! Otsikonkin pitäisi kuulua: "Olen teidän sheriffinne". Kirjoitus on sekava, välimerkkien jälkeen pitäisi tulla aina iso kirjain...

Ei se, että liikutaan Internetissä tarkoita, että pitäisi elää kuin pellossa.

Hei,

Silmään pisti viestissäsi se, kun totesit lapsesi diagnoosin lieventyneen dysfasiasta kielelliseksi erityishäiriöksi. Nimittäin dysfasia = kielellinen erityishäiriö. Kyse on samasta diagnoosista. Valitettavasti Suomessa asiaa sekoittanee se, että joissakin sairaaloissa (esim. Oulussa) ei anneta diagnoosia "dysfasia", vaan käytetään aina termiä "erityinen kielenkehityksen häiriö". Kyse on kuitenkin samasta asiasta, eli lyhyesti selitettynä: lapsella ei ole vikaa älyssä, kuulossa tms., vaan ainoastaan kielen oppimisessa. Lapsen on opeteltava puhumaan vaivalloisemmin, eikä se tapahdukaan automaattisesti. Tilanne on lapselle sama kuin aikuiselle, joka matkustaa ulkomaille ja yrittää kuunnella vierasta kieltä...täytyy ponnistella, eikä pysy kärryillä.

...Terminologiaa sekoittaa myös se, että joskus aikaisemmin aikuisilla käytettiin termiä "dysfasia". Enää näin ei ole. Aikuisella, joka saa aivoverenvuodon tms., ei voi olla dysfasiaa, vaan oikea termi on afasia. Lapsilla dysfasia (kehityksellinen kielellinen vaikeus), aikuisilla afasia (hankittu kielellinen vaikeus).

Ajattelin siis vain valottaa hieman terminologiaa. Uskon kyllä, että lapsesi vaikeudet ovat lieventyneet kuntoutuksen ansiosta. Sehän se on tärkeintä, miten arki sujuu, miten lapsi on kehittynyt jne...eikä paperilla lukeva diagnoosi.