Vähään tyytyväinen paimenkoira?

Valkoinenpaimenkoira? Noutajathan on kans sellasia ettei ne kauas omistajasta lähde.. miten olis sileäkarvainennoutaja? Ehkä walesinsprinkku? Ei kai spanielitkaan kauas mee. Tai en tiiä. Mutta noutajat ja paimenet nyt ainakin. Berininpaimenkoira olisi kans mutta se nyt taitaa olla liian raskasrakenteinen vaelluksille. Islanninlammaskoira?

Tosta setteristä vielä sen verran et ite oon kuullu että kyllä ne lähellä aina pysyy, jänisten perään voi lähteä mutta sitte ku on sen kadottanut nii tulee takaisin, ei siis tee kuten ajokoirat että seuraavat hajua kohteen kadottua.

Mäkin veikkaisin että noutajat sopisivat tarkoitukseesi. Tosin onhan nekin aktiivisia, mutta todella pitävät luonnossa liikkumisesta ja jaksavat pitkiä matkoja.

Tai sitten vaikka suomenlapinkoira, sehän on alkujaan kait poropaimen.

Paimenkoirista valkoinen paimenkoira ei ole mielestäni niin aktiivinen, mutta ei ole omakohtaista kokemusta rodusta. Shetlanninlammaskoira tulee mieleen kanssa, mutta sillä on kyllä samanlainen turkki mitä pitkäkarvaisella colliella. Mutta onhan se paljon pienempi eli turkkia vähemmän :D

Metsästyskoiria on erilaisia, ajavia, kanakoiria jne. Käyttötarkoitus vaikuttaa luona pysymiseen. Esim beagle on ajava ja se ei varmaan helposti lähellä pysy koska sen kuuluu ajaa itsenäisesti. Mutta setteri on kanakoira. Eikös sen tarkoituksena ole ilmaista lintuja (meniköhän pieleen :D)

Sitten kyllä tulee mieleen vielä spanielit ja vesikoirat. Jos siis ainoa syysi paimenkoiran tahtomiseen on lähellä pysyminen, harkitse myös muita rotuja sillä kyllä muutkin pysyvät. Asia on myös koulutuskysymys. Meillä on bortsu joka väärissä käsissä (=joka ei osaa ottaa sitä hallintaan,on kovapäinen) olisi ainakin rakettina muutamassa minuutissa metsän toisella puolella, vaikka paimenkoira onkin :D Kannattaa myös pohtia koiran luonnetta muuten, minkä tyyppisen koiran haluat.

Suosittelisin shetlanninlammaskoiraa, walesinspringersspanielia tai suomen lapinkoiraa.

Sheltti on paimenkoirana hyvä sinänsä, ettei tule hulluksi vaikka pariin päivään ei saa kauheasti aktiviteettiä. Ei lähde kauas omistajastaan, eikä turkki ole ihan niin paksu kuin pk colliella. Melko terve rotu. Erittäin nopea oppimaan. Rauhallinen kaveri. Halusit vähän isomman, mutta suosittelisin harkitsemaan. Vieraita kohtaan on hieman varautunut (riippuu vähän yksilöstäkin, mutta nyt yleistän).

Walesi on ns. ilopilleri. Ihan mukava spanielirotu, jolla ei energia lopu pitkilläkään vaelluksilla, mutta osaa kyllä olla rauhallinen kotioloissakin. Vaikka tavallansa löytyy pientä viettiä lintuihin, on kuitenkin hallittavissa eikä lähde turhan kauas. Turkkia kuitenkin trimmattava välillä vaikkei näyttelyihin tms menisikään. Walesin on kuitenkin hieman "huonomuistinen" ja hieman hankalammin koulutettava kun miellyttämisen halua ei ole niin paljon kuin paimenkoirilla. Vaatii aika paljon toistoja.

Lappari on semmonen leppoista tapaus. Miellyttämisen halua löytyy. Jaksaa myös pitkät lenkit. Karvanlähtö on kuitenkin melkoinen! Nim. kokemusta kymmenien lappareiden harjaamisesta! Hyvällä tuurilla saat koiran jolla vähän ohuempi karvapeite, mutta huonolla tuurilla saat samojedin kaltaisen pehkon :D Kuitenkin perusvarma koira, joka tulee kaikkien kanssa toimeen.

Neljäs on ehkä vielä labradorinnoutaja. Se on semmoinen mukava rotu, joka ei lähde tavattoman kauas, mutta on selkeästi riistaviettisin mainitsemistani roduista.