Onko totta, että lihavuus on itsessään periytyvää? Ite uskon, että kyse on ennemminkin kehnojen ravinto- ja liikuntatottumusten periytymisestä, vaikka toki haluaisin laittaa oman pyöreyteni geenien piikkiin..
Molemmat vanhemmat ja koko suku on vähintään pyöreitä, useimmat suoraan sanottuna lihavia (omat vanhemmat 160cm/75kg ja 175cm/80kg). Itestänikin tuntuu, että saan tapella tosissani kiloja vastaan, vaikka yritänkin pitää elintapani vähän terveellisimpinä (liikuntaa, ei raskasta ruokaa myöhään illalla, vältän rasvan yms käyttöä jne).
Tunnetteko ketään tukevasta perheestä tulevaa hoikkaa ihmistä, joka kykenee pitämään oman painonsa kurissa? Tällaiset havainnot antais ehkä vähän kannustusta omiin pyrkimyksiini, kun tietäis ettei kaikkien lihavien lapsista tule välttämättä lihavia. :)
Kaikella kunnioituksella tukevia kohtaan, olkaa tyytyväisiä itseenne sellaisina kuin ootte!
Molemmat vanhemmat ja koko suku on vähintään pyöreitä, useimmat suoraan sanottuna lihavia (omat vanhemmat 160cm/75kg ja 175cm/80kg). Itestänikin tuntuu, että saan tapella tosissani kiloja vastaan, vaikka yritänkin pitää elintapani vähän terveellisimpinä (liikuntaa, ei raskasta ruokaa myöhään illalla, vältän rasvan yms käyttöä jne).
Tunnetteko ketään tukevasta perheestä tulevaa hoikkaa ihmistä, joka kykenee pitämään oman painonsa kurissa? Tällaiset havainnot antais ehkä vähän kannustusta omiin pyrkimyksiini, kun tietäis ettei kaikkien lihavien lapsista tule välttämättä lihavia. :)
Kaikella kunnioituksella tukevia kohtaan, olkaa tyytyväisiä itseenne sellaisina kuin ootte!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kummallakin BMI 19-20, urheillaan paljon & syödään terveellisesti. Toisin kuin ylipainoiset vanhempamme.
lihavuus sinänsä ei ole periytyvää, vaan lähinnä se "ruokakulttuuri", jonka vanhemmat lapselleen opettavat, varsinkin jos ruokavalio on puutteellinen ja yksipuolinen, ja sisältää paljon kaloripitoisia roskaruokia. Eli vastasit kyllä itse omaan kysymykseesi. Toisaalta omassa suvussani olen huomannut, ketkä ovat tulleet toisen vanhemman sukuun (=samanlainen rakennetyyppi ja ulkonäössä yhtäläisyyttä) ja ketkä sitten taas toisen vanhemman. Omassa suvussani olen äidin tyyppiä, pitkä ja laiha, niin kuin veljenikin, kun taas sisareni on "isän sukua"; lyhyt ja pikkuisen pyöreämpi. Mutta tsemppiä sullekin, ollaan kaikki vaan tyytyväisiä itseemme, puutteistamme huolimatta.
Väittäisin, että taipumus lihavuuteen voi periytyä. Esim. rasvasolujen määrä on tällainen asia sekä se, miten tehokkaasti energian varastointikoneisto toimii. Mielestäni on jopa aivan itsestään selvää, että tällaiset asiat ovat periytyviä siinä kuin pituus tai hiusten värikin.
Kukaan ei kuitenkaan liho, ellei syö liikaa kulutukseensa nähden, joten mikään automaattinen tuomio läskiksi lihavat vanhemmat eivät ole. Ruokailutottumusten periytymisestä jo hyvin valistettiinkin.
Minulla on lihavat vanhemmat, mutta silti rasvaprosenttini on noin kymmenen. Hoikka en silti ole, vaan pikemmin roteva ja lihaksikas.
minulla tästä lihavuuden periytymisestä ole mitään eksaktia tietoa,eli toki saa vapaasti korjata,jos olen hakoteillä.Itse tosiaan ajattelin tuota ruokailutapojen "periytyvyyttä",joten kiitos,että valaisit asiaa kommentillasi.Eikös tuo rasvaprosenttisi ole kuin urheilijalla? Se sitten selittänee,että on lihasta,eikä läskiä.
Ilmeisesti sulla on mesomorfinen ruumiinrakenne,eli jonkun verran rasvasoluja ja sitten paljon lihassoluja.
Itse kuulun endomorfeihin eli läskiä tulee todella helposti mutta jokaista lihaskiloa varten joutuu itkemään verta,eli paljon rasvasoluja ja vähän lihassoluja.
Ektomorfit taas ovat yleensä näitä "tikku"-arvostelijoita eli naruhaukkarit ja söpö pikku sikspäkki,eli ei rasvasoluja muttei myöskään lihassoluja
tällainen ektomorfi,mutten arvostele ihmisiä heidän ruumiinrakenteensa mukaan,sillä olen kaukana täydellisyydestä.Muuten,mielenkiinnosta:
mikä on naruhaukkari? Kirjoitit niin kivasti,mutten tätä sanaa ymmärtänyt,vanhus(36vee)kun olen.
Naruhaukkari on erittäin pieni mutta todella hyvin erottuva lihas,tuohon liittyy lisäksi yleensä se että myös ojentajassa on hyvä erottuvuus huippuluokkaa kun taas useilla meso- ja endomorfeilla on siinä paikalla ns."allit".
Harvemmin täällä on ketään täydellinen mutta usein ektomorfit eivät oikein ymmärrä miten mesomorfeille kasvavat lihakset ja endomorfeille läskit niin helposti.
kiitos vastauksesta ja hyvää kevättä!
Meillä ainakin periytyivät hyövät ruokatavat. Kotona syötiin säännöllisesti terveellistä ruokaa, ei herkkuja eikä rasvaisia ruokia turhan usein. Isäni on silti sairaalloisen lihava, äitinikin ylipainoinen. Minun painoindeksini on 21 (ikää päälle 40). Yksi sisaruksistani on normaalipainoinen, kaksi taas joutuu kamppailemaan kilojensa kanssa. Toisella heistä on nuoruustyypin diabetes, joten varmasti syö terveellisesti ja liikkuu paljon. Vaikea sanoa, mikä osuus geeneillä on.
että se mikä periytyy, on ruokatottumukset.
Esim. oma äitini oli lohtusyöjä, heti kun tuli ongelmia hän söi ja ahmi herkkuja.
Hän hotki niin nopesti, että saattoi oksentaa.
Myös minut hän opetti pienestä pitäen siihen, että "jos teet niin kuin sanotaan, saat karkkia".
Ruoka oli lohduke, ruoka oli palkinto.
Minäkin siis aloin teini-iän jälkeen pullistua ja olen edelleen tukevassa kunnossa, mutten sentään enää mikään jumbojet.
Jokaisen kiloni olen saanut silloin kun on ollut jokin murhe ja olen ahminut suruuni.
Se voi olla että jos on vanhemmat enemmän lihavia niin lapsestakin voi tulla hiukan pyöreempi. Minun vanhemmat on hiukan pyöreitä ja olisin minäkin ellen tekisi todella paljon töitä sen eteen että vyötärö näkyy joten lihavien aikuisten lapset joutuu useimmin tekee vaan enemmän töitä että saa hyvän kropan
Jaa-a.
Lomamatka vanhempieni ja sisareni kanssa kertoi paljon ja järkytti.
Minä ja isäni olemme pyöreitä, emmekä siksi uskalla syödä juuri koskaan juuri mitään.
Äitini ja sisareni ovat laihoja, miltei alipainoisia. JA syövät jatkuvasti.
Olipa melkoinen kuukausi Euroopassa. Jatkuvasti etsittiin ruokapaikkaa ja vessaa äidilleni ja siskolleni.
Isä ja minä söimme murto-osan siitä, mitä nää kaksi hoikkeliinia veteli napaansa. Lisäksi näillä kahdella tuntuu olevan ihan jatkuvasti vessahätä. Kokoajan piti etsiä heille vessaa.
Itse käyn isoilla tarpeilla pari kertaa viikossa, nämä kaksi monta kertaa päivässä.
Noiduttiin kyllä isäni kanssa tätä elämän epäreiluutta. Toiset herkuttelivat paikallisen leipomon tuotteilla, me joimme vichyä ja kahvia uskaltamatta kajota herkullisennäköisiin pulliin.
Miksi en voinut periä äitini ruumiinrakennetta -- pientä, hentoa olemusta ja pitkiä koipia?
Tuo otsikko saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta ei sitä ole. Minäkin nimittäin söin ennen vähemmän ja painoin enemmän. Ja harmittelin tilannetta valtavasti.
Mutta sitetn päätin ottaa opikseni hoikista työkavereista, joiden olen huomannut liikkuvan enemmän päivän aikana - ihan totta! Kun tarvitaan joku hakemaan jotakin tai "kipaisemaan" jonnekin, se en koskaan ennen ollut minä, mutta nyt kun olen alkanut nostaa pakaroitani säännöllisesti irti tuolista, niin johan on aineenvaihduntakin kiihtynyt ja saa myös syödä enemmän.
Olen siis alkanut käyttäytyä niin kuin hoikat ja syödä niin kuin hoikat, ja katso kummaa: minusta on tulossa hyvää vauhtia hoikka! Vuodessa olen laihtunut parikymmentä kiloa. Kesällä pääsen todennäköisesti ihannepainoon. Tämä on elämäntapamuutos, johon ei sisälly dieettiä.
P.S. Eikö vain isäsi olekin aika rauhallinen kaveri, ja äitisi pörrää koko ajan ja on liikkeellä jopa paikallaan ollessaankin?
on suvussa sekä lihavia että laihoja, omat vanhempani ovat molemmat lihavia. Itse 169/75, vaikka käyn 2-3 krt/viikko salilla ja 1-2 krt/viikko uimassa. Viime kesänä painoin 63, nyt 75, kun aloitin kesän lopussa treenaamisen uudestaan. Olen aina ollut hyvin herkkä saamaan lihaksia, vaatekoko on edelleen sama (38, myös 36) kuin viime kesänä hirvittävästä painoerosta huolimatta.
Siskoni on 163/65 ja hän ei treenaa millään lailla. Hän on aina ollut siroluisempi ja "naisellisempi" kuin minä; itse näytän kuitenkin erittäin vahvalta vaikka painosta huolimatta olen ihan normimittaisen naisen kokoinen.