Kirppuvuoresta venellä Lintulahteen

Onpa huvittavaa tuo Akseli Gallen-Kallela-keskustelu!
Olen Konginkankaan Lepolan vaarin eli opettaja Kustaa Laitisen tyttärentytär ja kuulin koko lapsuuteni ajan sukulaisemme, kiistakeskusteluissanne mainitun Lydia Silvanin esittämien kartomusten kaltaisia muisteluksia, mm sen, kuinka taiteilija asusteli Lepolassa ja oli innokkaasti vaarin kanssa nuotalla ja kuinka hän ihastui kuorekeittoon, jota mummu keitti nuotanvedon jälkeen. Jne jne. Meille ostettiin myöhemmin Äänekoskella asuessamme torilta kuoreita, joita silloin tällöin sai, ja jokaikinen kerta, kun soppaa syötiin, mummu muisteli taiteilijaa ja häntä imartelevaa kehua erinomaisesta keittotaidostaan.
Tarvaspään museossa on Keitele-taulu, jonka taiteilija maalasi Lintulahden talossa Räihänkylällä asustellessaan. On olemassa myös muita Keiteleaiheisia, nimenomaan Konginkankaalla maalattuja tauluja. Näistä olen kuullut ja lukenut mainitussa museossa useamminkin vierailessani. Vuosiluvut ovat kyllä toiset, ja päättelenkin, että taiteilija on tehnyt uudemman retken Konginkankaalle kymmenluvun jälkeen, koska vaari rakensi vanhan Lepolan eläkepäiväkodikseen vasta noin 1908. Tuolloin taiteilija lienee ollut jo nimeltään Gallen-Kallela, sen nimisenä hänestä meidän perheessämme puhuttiin.

On muuten hämmästyttävää, miten historiantutkijoina esiintyvät ihmiset vähättelevät suullista perimätietoa.

Konginkankaalta sitä vaan jaksetaan minua nimellä osoitellen jankuttaa taiteilija Akseli Gallen-Kallelaan liittyen täyttä roskaa. Kirjoittajat puhuvat asiasta, jota eivät kerta kaikkiaan pysty käsittelemään historiantutkimuksellisiin menetelmiin nojautuen. Pitäisi pysyttäytyä kalastuksessa, jonka ainakin Otto Minkkinen tuntee hyvin. Käsittämättömiä nuo Otto Minkkiseen liittyvät aurinko- ja varjoteoriat. Minkkiseltä puuttuu a) tietämys olemassa olevasta tutkimuksesta ja jo kauan sitten esitetyistä luotettavista tiedoista, b) lähdemateriaali, jolla voi lähdekriittisesti purkaa Okkosen ja muiden riittämättömään lähdemateriaaliin perustuvia väitteitä ja c) kyky ja taito käsitellä lähdemateriaalia lähdekriittisesti (tämä edellyttää historiatieteen antamaa koulutusta). Surkeinta on se, että tietämättömyys voi korvautua tositilanteissa puhtaalla vallankäytöllä, joka nojaa vain annettuun asemaan. Annettu tai otettu valta on sumentanut - kuten on nähty - sen tiedon esille pääsyn, että Akseli Gallén ei kevättalvella 1906 lainkaan käynyt Konginkankaalla. Kaikki Gallénista 1906 otetut valokuvat on asemapäällikkö Ahonius ottanut a) Suolahden Kirppuvuorella, b) Keiteleen jäällä Suolahden aseman edustalla ja c) Ahoniuksen kotona asemalla. Sen kauemmaksi Ahonius ei talvipakkasella kameraansa kuljettanut. Opettaja Laitisen tapaaminen ja Lydia Silvanin muistelus liittyvät kesään 1904, vaikka Silvan haastattelun lopussa empien mainitsee vuosiluvuksi 1906 (muistivirhe). Silvanhan kertoo silloin olleen elonkorjuuaika, siis kesä 1904. Keisarin kuva Laitisen seinältä rikottiin, mikä liittyi Bobrikovin murhaa seuranneeseen Schauman-juhlintaan. Hiiltynyt kelo-maalaus on ilmiselvästi Kirppuvuorelta. Vertailu toiseen samasta paikasta otettuun valokuvaan todistaa sen selvästi. Vertailukuvassa muun ohella näkyy Vallilan taloryhmäkin (nyk. opiston paikka). Mitä selvää asiaa varjoteorioin kiistämään! - Olisiko mitään mahdollisuutta siihen, että Konginkankaallakin luotettaisiin vähäpätöiseen Heiskaseen ja häntä paljon merkittävämpiinkin tutkijoihin. Olen käsitellyt laajemmin mm. lehtikirjoitukissa Gallénin omiin muisteluksiin ja taulujen signeerauksiin liittyviä lähdekriittisiä seikkoja. - Jopa Konginkankaan kyläsuunnitelmaan on väenväkisin tungettu täysin virheellistä, tutkimuksin vääräksi osoitettua tietoa.

Ei nykyään valosaaste kulkijaa eksytä kun on kaikenmaailman geepeerärässät ja navigointilaitteet, ennen oli ennen, ei nykyään enää tartte tietää missä on sillä suolahdestakin kun lähtee sumisisten suuntaan niin kyltti opastaa missä lukee SUMIAINEN. Audi Aa-kuutosen penkin selkänoja mukavampaan asentoon ja kaasupoljin lähemmäs mattoa niin vot, kuuset vilistää vihreänä mattona sivusilmässä ja hyvin pian ollaan perillä.