Eka käsikirjoitus on ei kustannustoimittajalla, vaan arvostelupalvelussa. Uutta pitäisi aloittaa. Siihen on ajatuksentynkää, luvuntynkää sun muuta, jota olen jo pistänyt paperille. Vaan miten päästä kunnolla vauhtiin? Takkuaa, takkuaa. Se arvostelupalvelussa oleva ei ole esteenä, olen työntänyt sen mielestä toistaiseksi kokonaan, tartun siihen sitten, kun saan vastauksen, miten sitä voisi parantaa. Uusi on mielessä päällimmäisenä ja idea on mielestäni ihan ok, mutta joku tökkii.
Kertokaa muut, miten olette ruvenneet työstämään uutta käsikirjoitusta.
Kertokaa muut, miten olette ruvenneet työstämään uutta käsikirjoitusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... tajunnanvirta
hikipedia
¤
lystikästä, olet vaiheessa kuin minä. kässärini tosin on kustantajalla, mutta uuden edessä on nyt innostuksen ohella myös pieni huoli. olen kehitellyt romaania lenkkipolulla erään uuden idean ympärille, johon olen ympännyt aikaisemmin luomiani hahmoja ja tarinanalkuja. muistikirjaan olen tehnyt luetteloa henkilöistä ja kohtauksista, eri henkilöiden juonilinjoista, sivuhenkilöiden suhteista päähenkilöihin ja romaanin pääjuonen etenemisen pääkohdista jne.
mutta varsinaisen kirjoittamisen alku hieman huolettaa. yleensä olen aloittanut tekstin kirjoittamalla pätkiä sieltä täältä. tätä meneillään olevaa yritystä edeltää yritys, jossa yritin aloittaa kässärin laatimisen rakenteesta ja silloin en yllättäen saanutkaan tekstin tuottamista sujumaan. minulla on erilaisia tyylejä kirjoittaa, jotka eivät ole täysin tahdonalaisia ja tuolloin en saanut kiinni kuin alakoulutyylistä. vielä erityisemmin: olen mieltynyt yhteen tiettyyn tyyliini ja tahtoisin saada siitä otteen tässä uudessa yritelmässä.
olen ajatellut löysähkön henkilö- ja rakennesuunnittelun jälkeen ryhtyä pikaisesti kirjoittamaan joitain kiinnostavilta ja/tai ratkaisevilta tuntuvia kohtia kässäristä ja saatuani - mahdollisesti! - hieman lihaa luitten päälle vahvistaa sitten taas myöhemmin luita... hmm... olikohan tuo älyvapaa kielikuva :D
minulla on meneillään myös kilpailevia hankkeita; eräs ikuisuuskässäri josta en saa otetta, sekä novellikokoelma, jossa olen kyennyt saamaan kiinni tästä tykkäämästäni tyylistä. mutta jotenkin vaan on iskostunut ajatus, että romaani olisi parempi kuin novellikokoelma ja sitä nyt ajattelin yrittää.
Todellakin, yhtäläisyyksiä meillä on. Minullakin on novelleita kasassa, mikä enempi, mikä vähempi ja olen äheltänyt myös niiden kimpussa, mutta saatuani tuon pitkän kässärin valmiiksi on mielessäni nyt selkeästi, että mieluummin kuitenkin teen pitemmän kokonaisuuden. Toki en ole kokonaan jättänyt sitä novellikokoelma-ajatusta.
Ja kappaleenpätkää sieltä sun täältä siihen romaaniksi aiottuun, rakenteen yritelmää, henkilähahmojen luonnehdintaa...takkuaa vaan. Olen ajatellut, että onko vika aiheessa, on niin kovin erilainen kuin se eka. Jotenkin haastavaa ruveta yrittämään ihan erilaista, sehän vaikuttaa tyyliinkin. Siinä ekassa oma tyyli löytyi helposti, tässä uudessa yritelmässä ei.
Mulla seuraava lähti liikkeelle oikeastaan vanhingossa. Edellinen oli (tai on siis edelleen) kustantajakierroksella ja ajattelin pitää vähän taukoa. Mutta sitten tuli idea ja istuin koneen ääreen ja tekstiä vain alkoi tulla. Ihan pieni pätkä sillä kertaa. Ja toinen pätkä seuraavana päivänä. Jne. Tahatonta tajunnanvirtaa, kai. Henkilöt alkoivat jutella päässä ja oli pakko kirjoittaa kun eivät suostuneet muuten olemaan hiljaa. Hahmottelin sitten juonen päälinjat ja jatkoin kirjoittamista. Ei mitään hajua miten tarina loppujen lopuksi tulee etenemään tai päättymään, mutta se tässä parasta onkin -- on pakko kirjoittaa, että saa tietää mitä tulee tapahtumaan :)
Minulla on kyllä se rakenne pääosin päässä, mutta tekstin teko ei suju vieläkään. Hullua, koska tykkään siitä ideasta ja haluaisin tehdä sitä. Mikään tajunnanvirta ei ole minun juttuni, koska tajunta ei yksinkertaisesti koskaan virtaa. Minulla tulee yksittäisiä ideoita mieleen vasta sitten, kun se teksti on pitemmällä.
Ihan hullua: edellinen käsis tuntui syntyvän suorastaan itsestään ja samoin on käynyt monille novelleille.
... no joko on alkanut virrata
?
Rupean epäilemään, että mun päästä puuttuu joku pala.
Kun se uusi ei lähde liikkeelle. Olen motivoitunut aiheesta eli ei se mitään puurtamista pitäisi olla. Kehittelen usein henkilökuvia työmatalla mielessäni kuten aiemminkin, tutustun henkilöihini. Jne. Mutta ei.
... laita jäähylle aihe ja aloita toisesta aiheesta ja sitten vielä ehkä kolmannesta ja sitten kasaat kaikki yhdeksi kirjaksi,
niinhän ne nykyajan kirjat rakennellaan.
-
... sitten kun olet saanut tarpeeksi sivuja niin ihan moderni
bestseller !
Itse asiassa tein noin: aloitin toisesta aiheesta. Kummassakin aiheessa oli takana novelli tai novelleita, siis taustamatskuna, kummastakin lisäksi jopa pari lukua menneiltä vuosilta.
Sen toisen, josta ekaksi aloitin, hylkäsin kun totesin, ettei tule mitään eikä se itse asiassa nyt niin hirveästi minua kiinnostakaan. Kuvittelin, että jokaisen kirjoittavan ihmisen on hyödynnettävä omaelämänkerraliisia aineksia tekstissä, mutta totesin taas kerran, että ei ole mun juttu. Puhtaasti fiktiivinen teksti kulkee paremmin.
Se toinen tökkii. Se mitä syntyy on hemmetin kepeää. Huomaan, että tyylini on muuttunut niinä vajaana parina vuotena, jona tein sen kässärin, joka nyt on muualla luettavana, se aiempi teksti ei enää riitä minulle. Vähän kuin söisi sokeroituja onttoja mansikoita tai ampuisi lippaattomalla aseella tarkkuutta.
Jätän hautumaan. Teen päivätyötä. Roikun netissä. Syön lohtusuklaata. Tapan aikaa. Harrastan holtitonta seksiä.
… ai tännehän on tullut lisää, aamusella oli senverran kiirus, että huomasin vastata vain tuolla kirjallisuussaitilla
omakustanne on kova juttu... juokse pupu juokse... kyselyyn.
¤
Minäkin alkutalvesta uhoilin, että piirtelen kädenkäänteessä sarjakuvaromaanin, mutta mutta, töpsähti sitten piirroksineen pöytälaatikkooni, sillä alkoi itsellenikin yllätykseksi tulla niin
omaelämäkerrallista,
joten aivan samoin tavallasi totesin, että ei olekaan mun juttu sillä haluan siitäkin tehdä puhtaasti fiktiivisen. Joten aika näyttää saanko puserrettua, tarkoitus oli saada tämän vuoden aikana, mutta saattaa hyvinkin viilettää myöhemmäksi. Kuten myös dekkarirutjakkeeni on ollut tekeillä iät ja ajat – aina se nostelee päätään, mutta ei ole kuorruttunut tarpeeksi edelleenkään. Tämä runokirjani kun juoksi läpi puskien sellaisella voimalla, että se ainakin on oikein kunnon debyytti !Ja jotenkin sitä samaa odottelee tietysti seuraavaltakin paperikasoilta, että keräisivät nyt vielä jonkin aikaa koirankorvia ja sitten framille:
pufffff !!!
-
Pääasia, että muhimassa on aina kaikenlaista.
… nauratti tuo viimeinen kappale tekstissäsi. Sillä kun toisinaan käyn joillakin kirjoittavien ihmisten/kirjailijoiden nettisivuilla ihmettelemässä, niin useimmillahan on sellaisia “älykköblogeja”, ja täällä saa lukea näitä tosimaailman purskauksia!
Piristävää.