Hymy kasvoilla, huomiseen luottaen jaksoin ottaa vastaa esikoisen kuohuvat teinivuodet. Nyt elellään suvantovaihetta - esimurkkuikäiset teroittavat hampaitaan ja kuopivat lähtökuopissaan rynniäkseen oman murkkuikänsä lävitse. Ja oma energisyys ja positiivisuus ovat hiipuneet jonnekin tasaisen arjen alle. Miten siinä näin kävi?
Onko niin, että tapahtumarikkaiden ja haasteita täynnä olevien vuosin jälkeen tämä tasainen ja periaatteessa ihan hyvä arki turhauttaa? Tällaista olotilaahan kaikki nuo menneet vuodet kaipasin, miksi en nyt sitten osaakaan nauttia siitä.
Onko niin, että tapahtumarikkaiden ja haasteita täynnä olevien vuosin jälkeen tämä tasainen ja periaatteessa ihan hyvä arki turhauttaa? Tällaista olotilaahan kaikki nuo menneet vuodet kaipasin, miksi en nyt sitten osaakaan nauttia siitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"kannattaa varoa mitä toivoo,joskus toive voi toteutuu"eipä taida ihminen olla ikinä täysin tyytyväinen.
Niinhän se on ettei ymopärillä tapahtuneet muutokset vaikuta olotilaan jos ei itse muutu niiden mukana. Siis kaikkihan jatkuu samana, ellet itse tee jotakin mihin sinulla on mahdollisuus.
"Tervetuloa ilo!
Jos oveni on lukossa
tule raamit kaulassa, tule jo!"
Sinäkin voit kokea elämän keveyden sallimalla vanhan elämäsi löytää oikeutetun loppunsa. Vaatii rohkeutta antaa menneen valua pois kuin hikan tiimalasissa ja sitten kääntää lasi ympäri. Uusi elämä ei välttämättä vaadi suuria muutoksia vaan enemmänkin omien asenteiden muuttamista ja sitoutumista uuteen hyvään oloon.
Uuden oppiminen, mistä itsensä kehittämisen polulla juuri on kyse, on yllättävän vaikeaa. Jos opimme jotain uutta, se yleensä merkitsee sitä, että joudumme muuttamaan asenteitamme, ajatuksiamme ja tekemisiämme. Tämän takia emme monestikaan halua oppia uutta, vaan haluamme vain vahvistaa sitä mitä jo tiedämme, missä tunnemme olomme turvalliseksi.
Valitset itse kiven, jolla istut. Ei ole sattumia, on vain elämää, jonka sinä itse luot ajatus ja teko kerrallaan.
Vain me itse voimme estää itseämme nauttimasta.
Kokonaisvaltainen henkinen ja materiaalinen menestys ovat oheistuotteita työnilosta ja kyvystä nauttia, jotka taas ovat oheistuotteita estottomuudesta, joka on vuorostaan uskaltamisen oheistuote ;)
"Elämä on elämää ja rakkaus on rakkautta.
Orvokkikimppu on orvokkikimppu,
ja tarkoituksen etsiminen pilaa kaiken.
Elä ja anna toisten elää, rakasta ja salli
toisten rakastaa, kuki ja kuihdu, antaudu
luonnon vietäväksi - ilman päämäärää."
http://www.youtube.com/watch?v=jPeisISF_zI&feature=related
ja itsekin olen ajatellut, että on sitouduttava onnellisuuteen, hyvään oloon.
"What's the use of crying?" kysyi Charles Chaplin laulussaan "Smile!"
Mutta sitä mieltä kyllä olen, että elämä on sattumia täynnä
ja niistä on yritettävä tehdä paras mahdollinen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Smile
Smile tho' your heart is aching,
smile even tho' it's breaking,
when there are clouds in the sky
you'll get by, if you smile thro'
your fear and sorrow,
smile, and maybe tomorrow
you'll see the sun come shining
thru... for you!
Light up your face with gladness,
hide every trace of sadness,
altho' a tear maybe ever so near.
That's the time you must keep on trying,
smile, what's the use of crying?
You'll find that life is still worth while,
if you'll just smile!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
paremmat kuin monissa paremmissa kappaleissa. Ne on hassuja, mutta ehkä enemmän irvokkaita ja siksi ei niin hassuja. Surullisia pikemmin.
jotain filosofeja. Mutta mä oon aina kääntänyt kanavaa.
Annoit paljon eväitä ajatteluun...
Kunpa muistaisin, kunpa osaisin heittäytyä tähän hetkeen. Päästää irti velvollisuuksista ja olla hetken vain itseäni varten. Ei kenellekään hyödyksi, ei ketään varten.
Laulu on seurannut minua nuoruuden murheista lähtien.... ja on jopa profiilini linkeissä!
Kaikki murheet ja surut haihtuivat, kun lauleskelin tuota saunassa. Pitää taas ottaa käyttöön tuttu mielenkohotuslaulu - heti seuraavana saunapäivänä.
mäkin oon ajatellut että vaikka lapsia ei olekaan niin sitten vanhana vaan nautiskelen, matkustelen jne. Mutta ei sellasta nautinnonhimoista asennetta jatkunutkaan täydellä volyymilla. Yhtäkkiä ajattelu voi muuttua. Episodi kerrallaan. Perhe on kehittävä henkisesti. Siksi siinä maailmassa on oltava innolla mukana.
Olin niin innoissani kuin näin että olit kirjoittanut että meinasin kirjautua sisään pitkävalona :))
Toivoisin tietysti että paremmissa sielun voimissa :) mutta minkäs teet... tää on tällaista välillä tämä elo.
Lasten kanssa elämä on minusta just tuollaista. Jaksat tsempata äärimmäisyyteen ja sen yli, ja kun kriisi on ohi lähtee ilmat pihalle :) Vasta silloin on vanhempien aika miettiä omaa oloaan ja miten jaksaa.
Tai kemikaaleissa :)) Vuosia kroppasi on huolesta ja stressistä tuottanut enemmän stressihormooneja kuin serotoniinia, ja nyt se ei muuta osaakaan. Opeta kehosi tuottamaan lisää niitä mielihyvämekanismeja ;D ja helli itseäsi. Hae silmillä kaikkea kaunista ympäriltäsi, syö hyvin, tee asioita joista nautit ja yritä painaa huolet taka-alalle. Hymyile, hymyile ja hymyile, kyllä se elämänilo palautuu. Ei varmaan huomenna, mutta pikkuhiljaa...
Kun oikein mietin (auh) se on kai samaa mitä nuo muutkin vastaajat ovat sulle sanoneet, eri paketissa vaan.
Ja nyt - ruttausta et pääse karkuun :)
Tuo on varmaan totta, mitä sanot kemikaaleista. Kun on monta vuotta säpsähdellyt hereille öisin, pompannut puhelimeen mieli huolta täynnä... jatkuvaa stressiähän se oli. Tunnistan, että edelleen on tietynlainen "kiire-vaihde" päällä. Lähden esim. koiran kanssa lenkille, mutta suoriudun mahdollisimman pian kotiin. Jos joku vaikka tarvitsee juuri nyt. En osaa ottaa aikaa itselleni, rauhoittua.
Arvaapas mitä - kun ei juuri nyt ole huolia, mitä painaa taka-alalle. Siksi niin ihmeissäni olenkin!
Mutta aloitan pysähtymällä...
että vaikka tietää murehtimisen ja masentumisen olevan turhaa itsensä kiusaamista,
niistä ei väin pääse.
Otan silloin lenkkarit ja lähden lenkille, mikäli se on mahdollista,
ja laulan mennessäni hiljakseen Charles Chaplinin laulua Smile.
Se vie minut kaikkein surullisimpiin aikoihin, mutta niistäkin selvittiin.
Elämä on kovaa, kaikilla on vaikeuksia, vaikka olisi prinsessa, joten yli niistä on päästävä.
Iloa ja hymyä!
~~~~~~~~~~~~