Terassikelit alkoivat ja ahdistaa käydä kaupungilla kun näkee iloisia ihmisiä hengailemassa puistoissa, terasseilla, rannoilla... Itselläni kun ei ole kaveria jonka kanssa käydä. Muutin vasta uudelle paikkakunnalle enkä ole saanut koulustakaan kavereita joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Kesäksi en ole saanut töitä joten kesä menee lomaillessa ja tulen luultavasti olemaan yksinäisempi kuin koskaan :(
Ahdistava kesä
sniffaussss
271634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hei.
Itselläni ihan saman mietteet kaupunginkatuja tallatessa koiran kanssa... itse taas olen asunut samassa kaupungissa koko ikäni ja eipä ole nykyään kavereita- tai ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä, muutama kaverintapainen joihin täytyy itse ottaa aina yhteyttä ja kysyä, muuten toisesta päästä ei kuulu mitään, vaikka kuukaudet vierisivät.
Pidän kesästä, mutta jotenkin se yksinäisyydentunne tuntuu vain konkretisoituvan tähän vuodenaikaan...
tsemppiä sinulle.
Olen ihan samassa tilanteessa.
Olisikos halukkaita Espoossa tapailemaan ulkochillailun merkeissä? Olen hiljainen ja rauhallinen. Olisi mukava löytää semmoinen ihminen jonka kanssa vaan viettää aikaa ilman mitään paineita.
Sukupuolellasi tai iälläsi ei ole väliä.
[email protected]
Asu itse Keski-Suomessa niin ei onnistu.
sama täällä, olin vasta äsken kaupungilla ja tuli tosi paha olo kun näki kaikki ne iloiset ihmiset.
sitä vaan toivoo, että voisi heidän tavoin istua rennossa porukassa iltaa viettämässä mutta kun ei....
kesällä olis ihanaa mennä istuskelemaan jonnekkin rannalle/puistoon mutta tunnelma menee heti pilalle kun näkee ne kaikki muut ihmiset iloisissa porukoissaan, sitä tuntee itsensä niin noloksi kun istuu yksinään jonkun puun alla. parempi datailla kotona koko kesä kun ei noita töitäkään ole.
Itse olen muuttamassa Espooseen kesätöiden perässä kesäksi, olen 22v nainen. Mieluummin kaipaisin kyllä naispuoleisen seuraa, koska miesten kesken kaveruudet harvoin onnistuvat ... Ellet ole homo?
Onko täällä siis pääkaupunkiseudulta samaa sukupuolta olevia samassa ikäluokassa olevia "yksinäisiä"?:)
Että kaveruus voisi onnistua. Miksei onnistuisi? Itse olen mies ja olen huomannut että tulen paremmin toimeen naisten kanssa mitä miesten, osittain syynä on ollut kai se ettei perheessäni ole ollut kunnollista mies-roolihahmoa... Lisäksi ajatusmaailmani on erilainen mitä normaaleilla perus-miehillä. Esim. jotkut miehet katsovat asiaa lyhyesti eivätkä huomioi seuraamuksia, minä katson asiaa kokonaisvaltaisesti monesta eri näkökantista. Ja muuten, olen 20v ja asustelen Varsinais-Suomessa.
Onhan kesällä paljon yksinäisempää, pelkästään jo se että kuulee naapurien pihalla olevan enemmän vieraita, saa yksinäiset ajatukset liikkeelle. Täällä maaseudulla on hieman helpompaa, mutta esim. kaupoissa ja kaupungin kaduilla tulee hoidettua kaikki asiat alta pois ja äkkiä kotiin. Ei ole edes ajatustakaan että menisin minnekään uimarannalle.
Ei kaikki miehet ole perusmiehiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9071950
Ihan perseestähän tämä heti on. Ulkona saatanan kuuma, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Mitä useimmat ihmiset tekevät tällä hetkellä? Ovat ystäviensä kanssa nauttimassa hienosta säästä, esim. terasilla oluella. Mitä minä teen? Istun yksin lukemassa jotain saatanan keskustelufoorumia huoneessa, jonka lämpötila on joku 45 astetta...
Ei jumaskuukkeli kun ahdistaa. Tulis taas kylmä niin ei tarvitsisi kadehtia ihmisiä jotka saavat nauttia lämpimistä ilmoista ystävien kanssa.
Hei! Mikä estää menemästä nauttimaan hienosta säästä, vaikka ei ystäviä olisikaan? Rannalle voi mennä ottamaan aurinkoa tai uimaan jos uskaltaa, voi kävellä kaupungilla tai kylällä, missä ikinä asutkaan ja missä rauhallinen kävelylenkki onnistuu. Voit istua torilla tms. ja katsella ihmisiä ja syödä jäätelöä tai poiketa terassille nauttimaan tuopillisen. Illalla sään viilettyä voi sitten urheilla vähän enemmän, kun ei ole niin kuuma. Mene pyöräilemään, tee juoksulenkki, ihan mitä vaan.
On paljon asioita, mitä voi tehdä yksin ja mitkä onnistuu jopa paremmin yksin kuin jonkun seurassa. Minä en ainakaan kaipaa ketään seurakseni, kun otan aurinkoa tai harrastan liikuntaa- Eikö ole parempi edes yrittää mennä ihmisten ilmoille, kuin nyhjätä yksin sisällä? Tietokoneen ääressä nyhjätessä vain masentuu, tiedän kokemuksesta.
Jos et asu kaupungissa, niin mene vaikka junalla läheiseen kaupunkiin ihmettelemään kaupungin elämää. Niin minä tein viime kesänä ja se oli melkeinpä parasta koko kesässä.
Joka toisen sanan kirosanan eteen laittava joutaakin olla yksin. Kukaan tervejärkinen ei hoilaa kiroilijan kanssa. Se on saletti varmaa, että niin!!
Joh. 3:16
Illalla on käyty lenkillä, vaikkakin siellä näkyi paljon onnellisia porukoita ja raksustelijoita. Mutta ei kovinkaan paljoa enää ahdista. Tenoxia on otettu illan aikana 25 mg (kolmessa erässä). Nyt ajattelin vielä nautiskella pari olutta. Be happy!
Meidän syrjäytyneiden pk. seutulaisten joukkoon!
Kesällä yksinäisyys korostuu. Tulee katkera olo ihmisistä terasseilla ja nurmikoilla makoilemassa siidereidensä kanssa. En tykkää kesästä muutenkaan, johtunee masennuksesta, ja olen tänään - hellepäivänä - ollut ihan epätoivoinen ja raivoissani. Odotan syksyä.
se muiden onnellisuus tekee ahdistavan olon? eihän se oo sulta pois että toiset on onnellisia.
pitäis yrittä saada se tyttö tai poikaytstävä ja hyvä olo ja hyvä työ jne.
Minunkin mielestäni tällainen helle on kaikin puolin inhottavaa. Jos voisi viettää aikaa rannalla tai esimerkiksi mökillä laiturilla maaten, niin silloin voisin tästä tykätäkin, mutta yksin en saa mitään sellaista aikaiseksi. Enkä muutenkaan haluaisi mennä yksin millekään täpötäydelle rannalle. Eikä sitä mökkiäkään taida olla. Vietän siis myös aikaa täällä hikisessä kaupungissa...
Jos jo nyt tuntuu näin kyllästyneeltä, niin mitenhän mahdan selvitä esim. keskikesästä ja juhannuksesta... Saisi tosiaan tulla takatalvi - tai edes jonkinlainen sadekausi tänne. :D
"eihän se oo sulta pois että toiset on onnellisia". Ei olekaan, mutta kun näkee että muut on iloisia ja että heillä on kavereita, oma tilanne, - yksinäisyys ja masennus - tulee niin räikeästi esiin ja aiheuttaa katkeruutta ja arvottomuuden tunnetta. Talven pimeydessä saa olla rauhassa synkkä ja onneton. Ei ulkopuolisia paineita kuten nyt kesällä.
Kerronpa omat huoleni.
Itseäni harmitti myös kun näin iloisia ihmisporukoita puistossa. Olen itse ihmisten seurassa sosiaalinen ja minulla on kyllä kavereita koulusta ja töistä. Ongelmani onkin siinä että minulla ei ole kavereita vapaa-ajalla! Kukaan tuskin koskaan pyytää minua mihinkään, vanhat kaverisuhteet ovat melko kuihtuneet. Tiedän että tämä on paljon myös omaa syytäni, sillä en itse ole yhteydessä juuri kehenkään. Nyt tuntuu jotenkin teennäiseltä soittaa ja pyytää joku hengailemaan puistoon tms. kun en juuri muutenkaan ole yhteyksissä. Koulukavereillani on myös muita kavereita, joiden kanssa he hengaavat, mutta minulla vain he ja työkaverit, joita näen vain töissä. Tuntuu että aina jotenkin jään ulkopuolelle vapaa-ajan riennoista, minua ei kutsuta ja ehkä ajatellaan että minua ei kiinnosta. Työpaikalla kuulin kuinka kolme työkaveriani olivat viettäneet iltaa keskenään, minua ei tietenkään kutsuttu. Minua harvemmin kutsutaan mihinkään.
Vaikka olen ihan sosiaalinen olen myös melko varautunut ihminen. Ajattelen usein että miksi näkisin jonkun, koska en usko että moniakaan vanhoista kavereistani kiinnostaa mitä minulle oikeasti kuuluu. Olen sellainen ihminen joka tekee jaon oikeisiin ystäviin (joita minulla on yksi) ja sitten ns. "turhiin" eli niihin jotka ovat pikemminkin hyvän päivän tuttuja tai niitä, jotka eivät tiedä minusta juurikaan ja joita ei kiinnosta oikeasti. (näin ainakin uskon)
Kiteytettynä minulla on harvoin vapaa-ajalla ystäviä, usein istun kotona ja opiskelen. Tämä on omaa syytäni olen huono pitämään yhteyttä mutta eipä kukaan minullekkaan soita.
- 24v neitonen pääkaupunkiseudulta.
Mustikkavaimansikka: jos itse tapaat jo heti leimata ihmiset "turhiksi" ja päätät ettei heitä oikeasti kiinnosta ennen kuin olette edes pääseet kunnolla tutuiksi, niin ei ihme ettei sinua kutsuta. Haluaisitko itse kutsua itsesi mukaan jonnekin? Eli olisitko kivaa seuraa? Yleensä se "ei-kutsuttu" jää porukasta siksi, että hänestä jotenkin aistii asenteen, että hän on jotenkin muiden yläpuolella tai ettei häntä kiinnosta tai että hän on turhan pinkeä moraalin torvi, joka paheksuu muiden käytöstä. Miten ihmeessä voisit päästä ihmisten kanssa "oikeaan" ystävyyssuhteeseen, jos ette pikkuhiljaa ensin tutustu? Ovatko he ihmisiä, joista olet oikeasti itse kiinnostunut? Ja kun tutustutte, mitä viestit itsestäsi? Oletko ilmaissut mielenkiintoasi lähteä jonnekin mitenkään? Mielestäni ei ole väärin joskus vaikka käyttää valkoista valhetta: oltiin kavereiden kanssa siellä ja siellä - hauskaa oli. Eli osoittaa, että kykenet siihen hauskanpitoon. Kunhan ei esitä liian kiireistä koko ajan, jolloin muut ajattelevat, että toisella ei kuitenkaan ole aikaa, ja että hänellä on oma kaveripiirinsä joten häntä "tarvitse" kutsua mukaan, kun on muutenkin vientiä.
Ja sitten ennen kaikkea kysymys: ovatko ne ihmiset sieltä opiskeluista tai töistä sellaisia, joiden kanssa _oikeasti_ haluaisit viettää aikaasi? Ehkä vain olette niin erilaisia, että muut ovat todenneet ettei heillä ole kanssasi yhteistä. Enkä tarkoita tätä pahalla! Ei kaikkia tarvitse miellyttää - ehkä vain et ole löytänyt omanlaisiasi ihmisiä vielä! Joskus murehdin opiskelukavereden suhteen tästä samasta asiasta - minua ei kutsuttu mukaan. Kunnes tajusin, että olin surkeana vain siksi etten päässyt mukaan, vaikka oikeasti he eivät olleet kanssani lainkaan samalla aaltopituudella kanssani. Enää ei harmita! :)
Kesä on kuritusta yksinäiselle. Ei ole töitä eikä mitään mihin mennä. Päivien kohokohta on se, kun suunnittelee ja toteuttaa illan juoksulenkin. Jo teini-ikäisestä lähtien on ahdistanut kaupungilla kulkeminen kesällä, syyt samat kuin muillakin täällä. Itsensä tuntee täysin turhakkeeksi kun elämässä ei ole mitään sisältöä. On ikään kuin ukopuolinen koko "systeemistä." Onneksi sentään vanhemmilla on kesämökki korvessa jossa voi käydä tekemässä vähän pihahommia, siellä ei ainakaan tarvitse katsella onnellisia ihmisiä.
Jep.. Kevät, kesä ja ahdistus.. Mä oon asunut pk-seudulla nyt vähän päälle pari vuotta ja mulla oli vähän turhan ruusuiset odotukset tämän paikan suhteen.. Yhtään ainoaa ystävää en oo täällä asuessa onnistunut saamaan.. Seurustelemaan kyllä aloin.. Mutta se ei ole sama asia kuin kaverit ja ystävät.. Ahdistaa olla vain neljän seinän sisällä ja miehelläkin olisi niitä omia kavereita mutta tuntuu että estän häntä näkemästä näitä sillä että itse jäisin sitten kotia yksin tuijottamaan seiniä.. Tarvin oman kaveripiirin.. Yksinäinen voi olla vaikka olisikin kumppani..
Olen 22v naispuolinen henkilö Vantaalta, saa laittaa s.postia [email protected]
Pääkaupunkiseudulla luulisi olevan rajattomat harrastusmahdollisuudet verrattuna muuhun Suomeen. Miksi et menisi mukaan johonkin harrastusryhmään, valinnanvaraa varmasti riittää niin liikunnasta, taiteesta kuin käsitöistäkin kiinnostuneelle ja vaikka mitä muutakin. Varsinkin liikuntaharrastuksessa luulisi olevan sen verran rento tunnelma, että kavereita löytyy helposti.
Mä olen yhä sitä mieltä, että ei kannata jäädä neljän seinän sisälle lorvimaan, vaan käydä paikoissa vaikka sitten yksinään. Mikään muu ei tepsi pelkoihin kuin se, että menee ja tekee niitä pelottavia asioita, jos nyt yksinäisyyteen on syynä ihmispelko, torikammo tms. Ystäviäkään tuskin löytää sieltä kotinsa uumenista, vaan on parempi mennä sinne, missä niitä ystäväehdokkaita vilisee.
"on parempi mennä sinne, missä niitä ystäväehdokkaita vilisee"
kerrotko vielä miten siellä harrastuksessa sitten tutustuisi ihmisiin niin että heitä voisi tavata muutenkin kuin just siellä harrastuksessa? en mä ainakaan helposti tutustu keneenkään, kaikki vaan haluaa olla omien vanhojen kavereittensa kanssa eikä tällaisen uuden oudon tyypin kanssa.
mulla ainakin on mennyt ihan käsille kun olen mennyt johonkin harrastukseen sillä ajatuksella että siellä tutustuis ihmisiin. siinä ei kiinnosta sitten enää se harrastuskaan.
m 32 Jkl, saa laittaa postiakin tunnus at suomi24.fi, no kukaan ei kyllä koskaan kirjoita mitään
niin joo aika tutulta kuulosti kaikkien kokemukset, varsinkin tuo vanhempien mökki korvessa, ehkä tulee taas kesemmällä mentyä vaikka on niittenkin kanssa ahistavaa. kyllä mä yksin käyn uimassa ja lenkillä mutta varsinkin viikonloppusin se tuntuu tosi raskaalta kun kaikilla on joku kaveri/puoliso tai porukka ja ite on vaan ihan yksikseen...
Voit lohduttautua lukiessasi tätä, että olen samassa tilanteessa kuin Sinäkin. Et siis ole ainoa, joka yksinäisyyttä koet!
Voisitko ajatella, että ne, joilla on kaiken karvaisia hössöttäjiä ympärillään, jotka sanovat; tee näiän ja tee noin, ovataika rasittavia! Älä välitä!
Autuaita ovat yksinäiset, he löytävät vielä parempaa. Ne, joilla on kavereita paljon, heillä on myös suuria ongelmia elämässään. He eivät vaan siitä puhu mitään. Asia on kuitenkin näin!
Voit tulla seurakuntaan, siellä on paljon onnellisempaa porukkaa kuin mitä maailmassa on.
Tai katso Http://www.tv7.fi Tai WWW.radio Dei.fi
Ne kanavat antavat toivoa, ainakin minulle.
Siunausta elämääsi, kanssamatkaaja.
Jes. 45:3; Joh. 3:14-18; 1.Kor. 1:16-30 ;Room. 8:1
Kesa on nyt antanu mulle ihan pirusti itsevarmuutta (ehka joskus vahan liikaakin), kun oon paassy muutaman tyhman pikkujutun ylitse.
skeittaaan! vaikka barceloonaan, sitte o kaikilla mutavaa! ne jotka ei osaa tulee rullaluistimilla :D
En osaa edes rullaluistella :(