Vaikuttaako eri asennot oikeasti välilahn leikkaukseen? Olen siis kuullut, että pystyasennossa ja konttausasennossa harvoin tarvitsee leikata välilihaa.. Onko kellään tietoa, että olisi näin? Tai muita asentoja, jossa väliliha pystyy helpommin antamaan periksi.. Ei siis tietenkään tarkoita, että jos jollain ei tarvitse niin kaikilla.. Tiedän sen.. Ajattelin vain, koska suurimmalla osalla puoli-istuvassa asennossa joudutaan leikkaamaan.. Kuulemma ei ole luontainen asento synnyttää..
Jo synnyttäneille kysymys
Ensikertalainen10
6623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
varmaan on enemmän tietoa kätilöillä, kuin jo synnyttäneillä. Tietysti siihen vaikuttaa moni asia, kuten kudosten venymiskyky, vauvan koko, synnytyksen nopeus jne....Tietysti välilihalle on eduksi, jos pää ehtisi hyvin painaa ja venyttää välilihaa vaikka pystyasennossa. Luulenpa vain, ettei kovin moni äiti pystyssä haluaisi ponnistaa, kontallaan toki jotkut synnyttävät. Lisäksi puoli istuvassa asennossa joutuu työntämään vauvaa "ylämäkeen", synnytyskanavahan nousee loppupäässä. Senkin vuoksi se ei ole paras mahdollinen ponnistusasento. Käsittääkseni kuitenkin monet äidit saa parhaimman tatsin ponnistamiseen juuri puoli-istuvassa asennossa, tiedä sitten häntä.
itse ainakin tunnen erään, joka on kolme lasta seisaallaan synnyttänyt :) ja kehui kokemuksia kovasti..
No tietysti asento vaikuttaa, koska puoli-istuva on huonompi asento ponnistaa kuin pysty. Itse ponnistin puoli-istuvassa asennossa ensimmäisen lapseni, mutta kielsin kätilöä leikkaamasta välilihaa kun lapsi kerran voi hyvin ponnistusvaiheen aikana, tämä kun oli heti niiden saksien kanssa heilumassa. Välilihaa ei leikattu kuten toivoin ja pintarepeämä tuli (4 tikkiä), istuminen onnistui ilman kipuja heti synnytyssalissa.
Toisessa synnytyksessä olisin halunnut ponnistaa seisaaltaan, mutta kun ponnistusvaihe alkoi, ei edes keritty mitään poikkipöytää tekemään vaan jouduin itse kampeamaan ylävartaloni käsienvaraan ylös, kukaan ei huomannut auttaa, mies kun oli aivan pihalla nopean käänteen takia ja kätilö ja k.opiskelija ilmeisesti myös :D Ponnistusvaiheen kesto 1min, kerkisin siinä rytäkässä vielä tokasemaan että välilihaa ei sitten leikellä, ei tullut yhtäkään repeämää.
Ja tuohon välilihanleikkaukseen ei todellakaan vaikuta se vauvan koko vaan ne kudokset, joku synnyttää 5kiloisen lapsen ilman repeämän repeämää toinen taas repeää vaikka vauva olisi alle kolmen kilon. Ja lääkäristä riippuu leikkaavatko välilihan jos joudutaan imukuppia käyttämään.
Välilihaa ei ole pakko leikata.. itselläni leikattiin eka kerran,, ihan turhaan ja ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia.. ja sain inhottavan leikkaushaavan.. joka kivisti pitkään.. vuosia..
Toisen lapsen kohdalla sanoin että välilihaa ei saa leikata.. eikä leikattu.. ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia ja lapsi tuli maailmaan.. muutama .. noin5 tikkiä ommeltiin ja en ollu kipee alapäästä jälkeenpäin..
Eli jos ei ole pakko niin älä anna leikata.. se ei edes nykyään ole mikään pakollinen rutiini..
Mutta jos olet itse pieni ja vauva arvioitu noin 4-5 kg niin kannattaa suostua.. kai..
Mulla tietona vaan oma kokemus, synnytin puoli-istuvassa asennossa. Olisin halunnut jakkaralle, mutta kätilö ei suositellut sitä ensisynnyttäjälle, syystä joka jäi siinä hötäkässä kysymättä. Ehkä sen vuoksi että ponnistusvaihe on yleensä ekassa synnytyksestä pidempi, jolloin syntyy turvotusta kudoksiin?!)
Välilihaa ei leikattu, sain repeämät jotka vaati tikkausta, mutta istuin jo synnytyssalissa kivuttomasti & repeämät parani hyvin. Alakertaa aristi enemmän parin viikon ajan, sitten oltu suht normiolotilassa. Eli puoli-istuva asento ei aina ole kaiken pahan alku ja juuri.
Mulla ei ollut mitään tekemistä asennon kanssa kun synnytin ja leikattiin vaan kätilö halusi leikata koska ponnistusvaihe oli kestänyt jo niin kauan (1,5h varmaan ennätys :D) ja halusi vauvan pian ulos. Oon iloinen että leikkas, en ois jaksanut enää yhtään ponnistusta. Leikkaus ei sattunut yhtään, haava parani parissa viikossa ja se lähinnä vaan kutitti. Jälkitarkastuksessa lääkäri oikein joutui kysymään multa, että tehtiinkö leikkausta kun ei nähnyt haavaa ensin. Itse en olisi kyennytkään muuhun asentoon kuin puoliistuvaan kun kipu meni jalkoihin niin etten voinu liikkua.