Ajattelin jospa löydetään yhdessä asioita joilla on parantavia vaikutuksia ja mitkä huonontavat paniikkia jne.Toivoisin myös vastauksia niiltä , jotka ovat parantuneet paniikkihäiriöstä.
a.Voiko paniikkihäiriöstä parantua mielestäsi ilman lääkkeitä ja jos niin miten?
b. Jos käytät lääkkeitä, mitä ja kuinka kauan,oletko kokeillut lääkkeettömyyttä?
c. Kumpi? Mielialalääkkeet vaiko rauhottavat?
d.Millaisina aikoina koet että paniikki olisi parantumaan päin?
e. Kun paniikki pahenee, millaista elämää olet viettänyt sitä ennen? esim. stressiä, vastoinkäymisiä, univelkaa, jne.
f.Miten reagoit paniikissa? Pakenetko paikalta vai yrität olla paikalla että kukaan ei huomaisi?
g.Paras keino, jolla saat paniikin aisoihin?
h.Kuinka moni ihminen tietää paniikkihäiriöstäsi?
i.Mistä arvelet paniikkisi johtuvan?
j. Ennen kun sairastuit paniikkihäiriöön,olitko kuullut jostakin sairaudesta ja mistä? Vai oliko asia sinulle aivan uusi?
k.Mikä on parasta mitä odotat tulevaisuudelta?
Kiitän jos vastaatte. Mietin näitä paljonkin ja varmasti moni muukin! Syitä, yhteyksiä ja parannuskonsteja.Jospa löydettäisiinkin jotakin sellaista yhdessä, että siitä olisi apua?
Toivossahan tässä eletään muutenkin;)
a.Voiko paniikkihäiriöstä parantua mielestäsi ilman lääkkeitä ja jos niin miten?
b. Jos käytät lääkkeitä, mitä ja kuinka kauan,oletko kokeillut lääkkeettömyyttä?
c. Kumpi? Mielialalääkkeet vaiko rauhottavat?
d.Millaisina aikoina koet että paniikki olisi parantumaan päin?
e. Kun paniikki pahenee, millaista elämää olet viettänyt sitä ennen? esim. stressiä, vastoinkäymisiä, univelkaa, jne.
f.Miten reagoit paniikissa? Pakenetko paikalta vai yrität olla paikalla että kukaan ei huomaisi?
g.Paras keino, jolla saat paniikin aisoihin?
h.Kuinka moni ihminen tietää paniikkihäiriöstäsi?
i.Mistä arvelet paniikkisi johtuvan?
j. Ennen kun sairastuit paniikkihäiriöön,olitko kuullut jostakin sairaudesta ja mistä? Vai oliko asia sinulle aivan uusi?
k.Mikä on parasta mitä odotat tulevaisuudelta?
Kiitän jos vastaatte. Mietin näitä paljonkin ja varmasti moni muukin! Syitä, yhteyksiä ja parannuskonsteja.Jospa löydettäisiinkin jotakin sellaista yhdessä, että siitä olisi apua?
Toivossahan tässä eletään muutenkin;)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Heipä hei! Olen saanut paniikkikohtauksia viime joulukuusta lähtien. Mielestäni hyvä ajatus tämmöinen ketju kun aikas paljon pyörii päässä nuo ikävät kohtaukset! Kirjotukseni on omaa kokemustani ja mielipiteitäni. Mielestäni kannattaa ehdottomasti käydä paniikkihäiriön takia lääkärissä, jos haluaa varmaa tietoa!!
a. Lääkkeet eivät paranna vaan estävät kohtauksen tuloa ja rauhoittavat kohtausta. Uskon että paniikkihäiriöstä parantuminen on aika paljon asenteesta ja omasta itsestä kiinni, ainakin omalla kohdallani.
b. Käytän opamox 15mg rauhoittavia, joiden lopetuksen aloitin yli viikko sitten. Tähän asti on sujunut hyvin. Aion kokeilla luontaistuotteita reseptilääkkeiden sijaan. Olen syönyt rauhoittavia lähemmäs 2 kuukautta, eli en kauaa. Syön e-epa kalanmaksaöljykapseleita joilla on kuulemma positiivisia vaikutuksia hermostoon! Jotkut ovat kuulemma parantunut paniikkihäiriöstä e-epa:n avulla.
c. rauhoittavat. Minulle kyllä tarjottiin mieliala lääkkeitä kuten vahvempia rauhottavia, mutta kieltäydyin.
d. Tuntuu että paniikkikohtaukset hellittävät kun stressi laantuu, rahatilanne on hyvä sekä ihmissuhteissa ei ole ongelmia. Myös riittävä ja rauhallinen uni helpottaa. Olen huomannu et liikunnalla on myönteinen vaikutus
e. Paniikkikohtaukseni tulevat yleensä jos joudun vastoinkäymiseen, olen stressaantunut tai väsynyt. Myös kohtausten pelkääminen saattaa laukaista kohtauksen. Olen huomannut että jos en ole syönyt kunnolla niin kohtaus saattaa tulla helpommin.
f. Olen jollakin ihmeen konstilla tottunut kohtauksiin. Yleensä haluan pois ahdistavasta ympäristöstä paikkaan jossa pystyn hengittämään hyvin. En häpeä kohtauksia, mutta kohtauksen jälkeen olo on kurja ja itkettää joten ihmisten ilmoilla ei paljon huvita olla.
e. Paras lääke kohtauksiin on oma rakas. Tulee helpottunut ja turvallinen olo kun on saa olla rakkaan lähellä. Yleensä kohtauksen tullessa juon ensin kylmää vettä, joka rauhoittaa pulssin. Sen jälkeen juon tuoremehua, jotta verensokeri kohoaa ja olo paranee. Raitis ilma helpottaa kummasti. Oon myös tehny niin esim. kaupungilla et oon menny pihalle, tuijottanu mahdollisimman pitkälle ja hengittänyt syvään ja rauhallisesti. Linja-autossakin kattelen vaan ikkunasta niin pitkälle kun näkyy ja kuuntelen musaa. Vaikka ajatukset on sekavat ja usein pelottaa niin yritän ajatella vain että kohtaus menee ohi kohta ja tulee parempi olo!
h. Kaikki läheiseni tietää paniikkihäiriöstäni.
i. Luulenpa että kohtaukseni johtuu stressistä (vastoinkämisistä) ja unen puutteesta. Myös niska-hartiaseudun jäykkyys aiheuttaa ahdista ja huimausta. Toisaalta pelko ruokkii kohtauksia.
j. En ollut aikaisemmin kuullut paniikkihäiriöstä. Kun aloin saamaan kohtauksia puhuin äitini kanssa asiasta. Myös äitini on kärsinyt paniikkihäiriöstä, joten asia selvisi ilman lääkäriä.
k. Odotan et saan lopetettua lääkkeet ja voin jatkaa normaalia elämää. Toivon saavani ens kesäks töitä ja et saan alottaa opiskelut syksyllä. Toivon et suhteeni toimii.
Toivottavasti joku saa jotain vinkkejä tästä. Haluaisin itsekin kuulla muiden kokemuksia!
mitä ne sellaiset luontaistuote lääkkeet ovat? toimiiko ne? mä en ole koskaan saanut kunnollista paniikkikohtausta,mutta mä pelkään yleisiä paikkoja hirveästi.ja yllätys yllätys taidan olla myös masentunut jonkin verran kun en enää edes viitsi yrittää.mua alkaa jotenkin yrjöttää kun menen liian kauas kotoa.onko se sitten paniikkihäiriötä...kuka tietää
Luontaistuotteita on vaikka kuinka. On hoitavat ja rauhoittavat.
Esimerkki: Masennus tuhoaa aivoista osaa, joka vaikuttaa ihmisen iloisuuteen, aloitekykyyn jne.
Tämä vaikuttaa siten, että tulee kaava ajatella asioista negatiivisesti, pyörii samassa kehässä, eikä pääse ajatuksesta ulos.E-epa omegakapselit parantavat tätä osaa aivoista ja auttaa pääsemään ulos tästä kaavamaisesta ajattelusta.Jos edes pienetkin asiat alkavat näkyä positiivisena, vauhdittaa se masennuksesta toipumista entisestään, koska positiivinen ajattelu taas vaikuttaa serotiniinin kulkuun.
Laitan tähän linkin vielä E-epasta:
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/index.html
Ja koska olemme paniikkihäiriö osiossa liitän mukaan tämänkin linkin:
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/index.html
Sitten on rauhoittavia luontaistuotteita. Itse en ole niitä kokeillut vielä, mutta olen törmännyt ruusunjuureen, Antistressiin ja sitten on aromaterapiatippoja esim.Bergamotti.
Tipoista ja lääkkeistä kannattaa kysyä luontaistuotekaupasta.
Bergamottia on itselläni, mutta en ole sitä vielä kokeillut. Pelkkä pullosta nuuhkaisu riittää kyllä jo kertomaan, onko se mielestäsi miellyttävä tuoksu ja pidätkö sitä rauhoittavana.
Linkit menevät näköjään samalle luettelosivulle, vaikka ne itse artikkeleista otinkin.
Sivuilla on kuitenkin paljon tietoa luontaistuotteista. Paniikkihäiriöstä ja masennuksesta.
Tällä hetkellä syön e-epa kalanmaksaöljykapseleita. En osaa sanoa auttaako vai ei, koska olen syönyt vasta vähän aikaa. Kannatta kuitenkin kokeilla, kalanmaksaöljy on terveellistä, vaikka ei kohtauksiin auttaisi! Olen kyllä kuullut että e-epan avulla voi paniikista parantua.
Tällaisistä olen kuullut mutta en ole kokeillut eli en tiedä auttaako:
valrian, unihiekka, ruusujuuri-kärsimyskukkavalmiste, herbival tuotteet.
Käsittääkseni nämä eivät varsinaisesti ole paniikkihäiriön hoitoon, mutta niillä on jännitystä poistava sekä uneliaisuutta lisäävä vaikutus. Herbival on jonkinlainen ravintolisä tms. Saan lähes kaikki kohtaukseni öisin joten olen juonut kamomilla teetä jolla on unettava ja rentouttava vaikutus. Mielestäni on auttanut.
Onko muita joilla kohtaukset tulevat pääasiassa öisin?
toimiiko toi kalanmaksaöljy homma siis myös paniikkihäiriössä? kun tossahan puhuttiin vaan masennuksesta ja muista jutskista...
huomannut E-pan energiaa antavan vaikutuksen, enkä tunne itseäni läheskään niin usein ahdistuneeksi kun aiemmin.
Sivuilla mainitaan E-epan ja Bio-kanosiinin yhteisvaikutuksesta paniikkihäiriöön ja nyt popsinkin niitä tupla-annoksina alkuun.(Lisänä vielä Stress B complex caps.) Niin vähän aikaa vielä kokemusta, että olen vielä koekaniini linjalla;)
Palaan asiaan myöhemmin kun tiedän enemmän:)
kerrotko vielä että mistä niitä saa? apteekista? paljon maksaa? reseptillä vai ilman?
Joillakin on kuulemma e-epa auttanu niin et kohtaukset on poistunu. Ei voi sanoa varmaksi toimiiko kaikilla, mutta ainahan kannattaa kokeilla!
vastatkaa nyt joku,pliiis!!!!
E-epaa myydään ainakin luontaistuotekaupoissa. En oo varma onko apteekissa. Kannattaa kysyä myyjältä mitä merkkiä kannattaa ostaa.
Olen asunut ulkomialla vuosikymmeniä ja neljä vuotta sitten kuulin sanan paniikkihäiriä ensi kerran. Silloin jo ihmettelin mitä tuo sana tarkoittaa ja sitä olen aina sen jälkeen miettinyt. Jostakin kummasta syystä se jäi minun muistiini ja nyt kun luin kirjeesi ihan äsken, sain selvyyden nimikkeelle.
Luin kirjeesi melkein henkeä vetämättä alusta loppuun saakka ja nyt olen saanut kirjeesi ansiosta selvyyden omiin vaivoihini. Olen kyllä ajatellut, että ehkä se on jotakin hermostollista jota poden, mutta nyt tiedän tasan tarkaan että poden PANIIKKIHÄIRIÖÄ.
Kun nyt olen todennut tälläisen itsellänikin, niin olisiko minun parasta mennä tämän asian vuoksi lääkärille? Vai onko tämä vain sellaista ohimenevää ja jota moni sairastaa ja siitä selviää ihan ilman lääkitystäkin?
Vai onko tähän saatava välttämättä lääkitys.
Minulla tämä on ollut talviaikaan joskus tosi vaikeaakin. Yöt ovat pahimpia. Keväällä oireet lievenevät, mutta illoilla ja öisin voin tosi huonosti joskus valoisan aikanakin.
Kannattaa mennä lääkärille viimeistään jos kohtaukset alkavat rajoittaa elämää tai et pysty nukkumaan kunnolla.
Tietenkin lääkärissä käynti ja paniikkihäiriön tutkiminen tuovat jonkinlaista mielenrauhaa eli siinä mielessä kannattaa käydä, jos tuntee siitä olevan apua.
Lääkityksen aloitus/vahvuus riippuu aivan itsestäsi miltä tuntuu. Käytän itse melko mietoja rauhoittavia että voin nukkua rauhassa, koska kohtaukseni tulevat pääasiassa öisin ja uni on muutenkin katkonaista.
Miten tälläinen paniikkihäiriö luokitellaan yleensä sairautena? Onko kennelläkään kokemuksia sen lääkäriin hakeutumisen jälkeisestä elämästä?
Leimataanko paniikkihäiriöinen ihminen yleensä heti "hulluksi", vai kuinka ihmiset ovat teidät ottaneet sen jälkeen kun olette kertoneet heille sairaudestanne? Oletteko pystyneet kertomaan tästä vapaasti kavereillenne, sukulaisillenne, yleensä kaikille niille, joiden kanssa olette tekemisissä vähintään viikottainkaan.
Minkä nimisiä lääkkeitä olette saaneet paniikkihäiriöön?
Eipä muiden suhtautuminen ainakaan minua kohtaan ole mitenkään muuttunut. Kauheasti kaikki kysyy miten menee ja ovat huolissaan.
Eihän paniikkihäiriö ole mielenvikaisuutta, joten en usko että hulluksi leimataan. Tietenkin kannattaa selittää mitä paniikkihäiriö on niille jotka eivät sitä tiedä. Olen huomannut että jotkut kavereistani ovat vaivautuneita kohtauksen tullessa, mutta kun olen selittänyt tilanteen ja kertomut että kaikki hyvin heidän suhtautuminen on muuttunut. Kohtaukset ovat hämmennyttäviä niin paniikkihäiriöiselle kuin läsnä olevillekin.
Minulle määrättiin opamoxia ja sen jälkeen xanoreita. Xanoreita en ole vieläkään hakenut enkä hae. Yritän lopettaa opamoxitkin.
Luulenpa, että minulla johtuu tuollainen varovainen asenne entisistä ajoista, koska olen varmaankin vanhempi sinua (46). Ennen suhtauduttiin tälläisiin sairauksiin ihan eri tavalla, koska niistä ei ollut tietoa paljoakaan. Ja kun en ole koko aikuisen elämäni aikana tällaiseen sairauteen aikaisemmin törmännyt, niin jotenkin minua vieroksuttaa mennä lääkärille, ainakin vielä tällä hetkellä.
Toinen asia on tietysti se etten halua enää lisää lääkkeitä, koska otan päivittäin voimakkaita tulehdus ja särkylääkkeitä. Muutakin lääkitystä on siihen vielä lisäksi. Tulee vain mieleen että saakohan tälläista paniikkihäiriöä parannettua muutoin kuin lääkkeellä?
Paniikkihäiriötä hoidetaan myös erilaisilla terapioilla.
Ei kannata mitenkään vieroksua lääkärille menoa koska paniikkihäiriö on hyvin yleinen nykyään.
Lääkäriltä saa ainakin lähetteen mielenterveystoimistoon, jossa aletaan tutkia paniikkihäiriöitäsi. Siellä varmasti neuvotaan sinulle sopiva hoitotapa.
Sain lähetteen aikaa sitten lääkäriltä mielenterveystoimistoon ja tänään tuli kutsu ensiviikolle! Olen aivan innoissani että vihdoin alkaa tapahtumaan! Toivon että pystyn voittamaan paniikkihäiriöni vihdoinkin!
Niin ja tietysti itsehoito auttaa. Liikunta, terveellinen ruokavalio ja riittävä uni on tärkeää parantumisen kannalta!
Kiitos sinulle Qtti rohkaisusta.
Ajattelet ja toimit varmasti oikein kun haet lääkäriltä apua sairauteesi.
Minulla vie vain aikaa, ennenkuin olen valmis tuohon, mitä sinä olet saanut jo aikaan itsesi hyväksi. MInulla on aina olleet tervelliset elämntavat ja ruokailut ja nukkumisen hoidan aina tottuneesti samaan kuvioon. Liikuntaa harrastan myös jokseenkin säännöllisesti.
Huonosti nukutun yön jälkeen olen huomannut selvästi että kohtaus tulee herkästi.
Olen aikaisemmin ajatellut vain että se on väsymyksestä johtuvaa "hermoilua" vaan.
On eri asia nyt kun tietää, mikä minua vaivaa.
Hei,
outo juttu tämä on minullekin. Aloin oireilla puolisen vuotta sitten erilaisten katastrofituntemusten ja unettomuuden muodossa ja viime viikolla oli ensimmäinen kontrollin menettämisen pelon ja sydämen pamppailun tunne. Hain apua yksityislääkäriltä, mutta ensimmäinen eka vapaa aika olis tammikuussa - en varannut. Yritän sinnitellä, mutta 8 kuukautta jatkunut vaikea unettomuus (nukun parhaimmillani 2-3 tuntia yössä) kostautuu alentuneena suorituskykynä ja jatkuvana ärtyisyytenä. Kolmen lapsen yksinhuoltajana ja ilman mitään tukiverkostoa (vanhemmat kuolleet vuosia sitten, ei sisaruksia) tilanne on vaikea. En tiedä, mitä tehdä-. Voimia Sinulle.
Olin itse vaikean avioliiton ja eron jälkeen yksinhuoltajana siitä saakka kun lapseni oli puolivuotias. Tein samalla vaativaa ja raskasta työtä. Psyykkisiä voimia verotti kovasti myös ex-puolison rikkova käyttäytyminen. Lisäksi lapsukaiseni heräili öisin useiden vuosien ajan. Sosiaalinen tukiverkko puuttui vieraalla paikkakunnalla asuessa. Ristiriita vaativan työn ja lapsenhoidon välillä oli kalvava, koin jatkuvasti että työ vei liikaa aikaa ja voimia, jotka olisin halunnut säästää pienokaiselleni. Omasta itsestä huolehtiminen jäi arjessa hyvin vähälle siinä vaatimusten ja selviytymisen ristitulessa.Psyykkinen hidas ja kivulias irtautuminen rikkovasta suhteesta kulutti voimat loppuun. En ollut oppinut kuuntelemaan omia tarpeitani ja toiveitani elämssä. Äitiys ja rakas lapsi toi kyllä iloa ja tarkoitusta elämään.
Pitkään jatkuneen ylikuormituksen jälkeen rupesin oirehtimaan uupumuksella, masennuksella, ahdistuksella ja voimakkailla peloilla sekä paniikkioireilla siinä vaiheessa kun oma elämäntilanteeni korjaantui, löysin luotettavan elämänkumppanin ja sain apua arkeeni ja rakastavaa hellyyttä sekä tukea häneltä. Jäin sairaslomalle ja suostuin ja läksin viimein, vuosien ja vuosien jälkeen toipumisen ja itsensä rakastamisen opettelun tielle.
Koen itse omien kantapään kautta tulleiden kokemusteni kautta että raskaassa elämäntilanteessa tärkeää on hakea elämään ihmisiä jotka ovat arjessa konkreettisena apuna ja aitona kuuntelijana. Jos ystäviä on vielä tässä elämänvaiheessa niukasti, kannattaa ottaa yhteyttä myös entisiin hyviin ystäviin sekä lähteä hakemaan uusia, nimenomaan antoisia ja luotettavia ystävyyssuhteita.Kannattaa ottaa selvää myös paikkakunnalla olevasta yhteis-ja yksinhuoltajien toiminnasta ja muusta omaan tilanteeseen sopivasta sellaisesta järjestö-tai yhdistystoiminnasta josta kokee saavansa vertaistukea ja keskustelukumppaneita.
Erittäin keskeistä on huolehtia omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista, sillä se on erittäin tärkeää oman itsen ja lasten tulevaisuuden kannalta. Kuuntele omia tarpeitasi ja toiveitasi ihan siellä arjessa. Huolehdi perustarpeista eli ulkoile, syö terveellistä ja hyvää ruokaa ja nuku riittävästi. Ellet saa lepoa riittämiin työn vuoksi, hae riittävän pitkästi sairauslomaa lääkäriltä. Jos koet tarvitsevasi oireiluusi lääkärin apua, hakeudu sellaisen lääkärin vastaanotolle jolta todella koet saavasi apua ja neuvoja tilanteeseesi.Jos koet hyväksi, hae keskustelutukea ja asiantuntemusta myös paikkakunnan kriisikeskukseksta, mielenterveystoimistosta tai seurakunnan toimijoilta. Kun haet itsellesi apua ja tukea niin muista että ellet koe saavasi sitä ensimmäiseltä auttajataholta, voit aina etsiä uuden joka vastaa paremmin sinun tarpeitasi ja henkilöäsi.
Erittäin tärkeää on opetella hiljaa ja ajan kanssa kuuntelemaan sitä mitä kussakin hetkessä ja elämäntilanteessa tarvitsee ja pyrkiä sitten antamaan se itselleen. Se voi olla jotain hyvin uutta ja erilaista kuin kaikki se tähänastinen, mitä on tottunut itselleen tarjoamaan ja mitä on uskaltanut itselleen toivoa. Tässä kuuntelussa on keskeistä opetella toimimaan siten että rakastaa ja ravitsee itseään. Itsensä ja tarpeidensa rakastaminen ja arvostaminen on opettelua,ajan kanssa tapahtuvaa.
Anna itsellesi aikaa ja mahdollisuus toipumiselle, jokaisena arjen hetkenä. Sieltä arjen keskeltä löytyy hiljainen, kestävä ilo ja tarkoitus joka kantaa elämässä eteenpäin.
Itse näkisin tärkeänä että unettomuuden kierteen saisi katkaistua. Se voi joskus vaatia lääkitystä, samoin kuin tietysti muu oirehdinta, masennus, ahdistus, pelot ja paniikki. Näitä varten on hyvä etsiä käsiinsä hyvä ja asiantunteva lääkäri, jolta lääketieteellisen tietämyksen lisäksi löytyy ammattitaito myös inhimillisyyden ja ymmärryksen puolella. Lääkärin kautta on mahdollista hakea ja käynnistää myös keskustelu-ja terapia-apua, joiden tarve kannattaa itse ottaa esille lääkärin vastaanotolla.
Kiitos Kukka rohkaisevasta ja valaisevasta viestistäsi - juuri tällaista vertaistukea heikoilla ollessaan kaipaa! Tällä hetkellä nukun kohtalaisesti ja arkikin sujuu jotenkuten, tilanteeni ei ole kriittinen. Jaksamista ja iloa elämään Sinulle ja kohtalotovereille! Ansku
Kukka hei, haluaisitko sähköposteilla tai jutella kanssani? Laita tekstari 040-775 3832, jos... tai vastaa palstalla. Olisi paljonkin sanottavaa. Ansku
Hei Surusilmä!
Ois mukava saada mailikamu, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia... Kiinnostaisko? Jos haluat vaihtaa ajtuksia paniikkihäiriöstä, niin mun osote on [email protected]
Myös muut saavat kirjoitella. Toivon kuitenkin asiallisia viestejä. Toivoisin, että sinä, joka vastaat olet yli 20v... ja että olet jo jonkin aikaa sairastunut, elikkä asiasta olis todella kokemusta...
...jos jotain kiinnostaa jutella. Olen 20 vuotias ja paniikkikohtauksia viime joulukuusta lähtien. [email protected]
a. Ei voi.
b. n. 11 vuotta
c. Cipramil/Sepram
d. Kesäisin, kun valoa riittää ja kesäloma odottaa.
e. Stressi selvimmin pahentaa
f. Jos kyseessä on ihan lievä kohtaus, yritän ettei kukaan huomaisi. Paha kohtaus ei juuri jätä valinnanvaraa, en kykene edes liikkumaan.
g. Toimiva konsti, jonka luin yhdeltä palstalta: heti ensioireiden tuntuessa alkaa keskittyneesti tuijottaa yhtä ainoaa pistettä seinällä tms. eikä hellitä ennen kuin oireet helpottavat. On auttanut.
h. En tiedä, en ole mitenkään salaillut.
i. No tietty koko eletystä elämästä puutteineen ja vastoinkäymisineen - kuten useat mielenterveyden häiriöt.
j. Asia oli aivan uusi sekä minulle että lääkäreille: sairastuin 80-luvun puolivälissä. Ensimmäisen kerran luin lääkäriliiton Duodecim-lehdestä vuonna 1987, että on keksitty tällainen uusi sairaus.
k. Lottovoitto.
a.Voiko paniikkihäiriöstä parantua mielestäsi ilman lääkkeitä ja jos niin miten?
-voi, jos se ei ole kroonistunut. itsensä psyykkauksella.
b. Jos käytät lääkkeitä, mitä ja kuinka kauan,oletko kokeillut lääkkeettömyyttä?
-Zoloft, 50mg päivässä, 1,5 vuotta. Aloin syödä lääkkeitä vasta puolen vuoden päästä siitä kun paniikkihäiriöni alkoi.
c. Kumpi? Mielialalääkkeet vaiko rauhottavat?
-sanoisin rauhottavat, vaikkei olekaan kokemusta
d.Millaisina aikoina koet että paniikki olisi parantumaan päin?
-lähinnä tulee sellasia "aaltoja" jotka saa uskomaan että parannun mutta sitten iskee todellisuus
e. Kun paniikki pahenee, millaista elämää olet viettänyt sitä ennen? esim. stressiä, vastoinkäymisiä, univelkaa, jne.
-ihan normaalia elämää vietin, kaikki oli hyvin
f.Miten reagoit paniikissa? Pakenetko paikalta vai yrität olla paikalla että kukaan ei huomaisi?
-pahimmat paniikkikohtaukset tulevat kun olen yksin joten pyrin siihen ettei tarvitsisi olla pitkiä aikoja yksin. Menen hysteeriseksi ja juoksen ympäri huonetta/pihaa
g.Paras keino, jolla saat paniikin aisoihin?
-alkoholi
h.Kuinka moni ihminen tietää paniikkihäiriöstäsi?
ainakin 20, ehkä enemmänkin
i.Mistä arvelet paniikkisi johtuvan?
-jaa-a
j. Ennen kun sairastuit paniikkihäiriöön,olitko kuullut jostakin sairaudesta ja mistä? Vai oliko asia sinulle aivan uusi?
-joskus kuullut sanan paniikkihäiriö, mutten tiennyt oikeastaan mitä se tarkoittaa
k.Mikä on parasta mitä odotat tulevaisuudelta?
-että oppisin elämään yksin ja voisin käydä töissä ja paniikkikohtauksia tulisi vain harvoin
ehdottomasti Bio-Karnosiini valmisteet!!
Mitä nämä bio-karnosiini valmisteet ovat ja kuinka paljon maksavat?
http://www.biovita.fi/suomi/tuotteet/karnosiini.html
Taustaa: Olen aina ollut varsin jännittynyt muiden seurassa. Viime vuonna alkoi ilmenemään näitä kai paniikkikohtauksia eli jossakin tietyssä tilanteessa joutuu vaan suunnattoman ahdistuksen valtaan ja sitten vain ajattelee, että "rauhotu rauhotu" ja se vain tuntuu pahentavan sitä. Nämä kohtaukset esiintyvät vain muiden ihmisten seurassa ja varsinkin uusien ihmisten. Tilanteet ovat jotakin sellaisia, joissa voin tavalla tai toisella joutua toisten ihmisten (pienenkin) huomion kohteeksi. Esim. kokoukset, nimenhuudot, kassajono...
a) Toivottavasti voi
b) Olen vasta aloittanut käyttämään. Käytän lääkkeitä satunnaisesti. Aina silloin kun tiedän, että on tulossa tilanne, jossa voin saada kohtauksen. Pahinta on se, ettei välttämättä etukäteen tiedä.
c) keskushermostoon vaikuttava Xanor (alprazolam) tai beetasalpaaja Specicor (metoprololi)
d) Tuntuu niinkuin olisi pahenemaan päin
e) Jos tarkoitat ennen kohtauksia, niin ei ole mitään kummempaa tapahtunut. Ne vain iskevät.
Jos tarkoitat, mitä ennen kuin nämä alkoivat, niin oli mulla ihmissuhde kriisi. Eli erosin. Voi olla, että kävi niin kovin itsetunnon päälle, pää teki tepposet.
f) Kerran olen paennut paikalta ja se hävetti suunnattomasti. Se tapahtui vieläpä tuttujen ihmisten keskeltä. Tämän jälkeen päätin käydä lääkärillä hakemassa ym. lääkkeitä.
Viime kerralla olin parturintuolissa, enkä paennut. Yritin vain hengittää syvään ja rauhottua. Kiinnittää mieltäni johonkin muuhun kuin kohtaukseen, kuten esimerkiksi varpaiden kipristelemiseen. Varmaan oli parturilla ihmettelemistä, että mikähän sitä vaivaa.
g) Sen kun tietäisi. Lääkkeet ovat auttaneet juuri siten, että kun ottaa ennen jotain tiettyä sosiaalista tilannetta. Mutta, jos en ota niitä, niin kohtaus on todennäköinen.
h) Kaikki ne ihmiset, jotka olivat silloin paikalla, kun juoksin kohtauksen takia karkuun. Tulin takaisin ja kerroin heille.
i) Kouluajoilta voi olla peräisin. Minua kiusattiin varsin paljon koulussa ja olin suurimmaksi osaksi omissa oloissani. En luonut
syviä kaverisuhteita tai muitakaan sosiaalisia suhteita. Enpä oikein muutakaan syytä keksi.
j) En ollut kuullut. Aloin etsimään internetistä tietoa ja sieltä löysinkin sitä varsin paljon.
k) Parempaa itsetuntoa ja elämää. Ei pelkoa kohtauksista.
Tuntuupa hölmöltä tälleen avautua. No ei kai tässä mitään menetettävääkään ole.
a) Olen oppinut elämään paniikin kanssa (ts.parantunut)ilman lääkkeita.
b) Olen käyttänyt betasalpaajaa (Propral) ennen stressaavia tilanteita joissa kohtaus voi alkaa.
c) Lääkkeeksi sain aikanaan Propralia ja Alproxia, joista jälkimmäistä ei ole onniksi tarvinnut käyttää.
d) Paniikkihäiriön tyyppisiä oireita minulla on ollut jo kymmenen vuotta, mutta viime syksynä sairaus 'aktivoitui'. Nyt olen selättämässä vaivaa, ja koen todella olevani paranemaan päin. Kokonaanhan vaivasta ei välttämättä irti pääse mutta sen kanssa voi oppia elämään niin, ettei
kohtauksia tule.
e) Elin syksyllä, kun kohatukset alkoivat hyvin stressaavaa vaihetta, tai oikeastaa pahimmat stressitekijät olivat jo takana, mutta yleensä paniikkihäiriö iskee ns. viiveellä.
f) sydän hakkaa, happi loppuu, pyörryttää, tuntuu että sekoaa, eli nämä tavalliset.
g) Kohdallani ehdottomasti parasta terapiaa oli itseharjoittettu (en käynyt lääkärillä) kongnitiivinen terapia eli pakotin itseni tilanteisiin jotka tuntuivat kauheilta. Se ei ole helppoa, mutta esim. bussilla kulkemista piti harjoitella pikku matka kerrallaan, kunnes aivot 'ymmärtävät' että tässä ei ole mitään hätää ja lakkaavat laukaisemasta paniikkia. Kärsivällisyyttä toipuminen on totisesti vaatinut, mitään ei tapahdu hetkessä.
Tärkeä asia on myös omien tunteiden rehellinen kohtaaminen, pelko, viha, syyllisyys, häpeä on koitettava ottaa vastaan sellaisena kun se tulee. Omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttamien oli ainankin omalla kohdallani iso syy paniikkiin. Jostainhan se pursuu ulos kun tarpeeksi kauan hyssyttelee... Mietiskely, rentoutuminen ja itsensä kuuntelu on tärkeää että tunteet voivat tulla. Näihin negatiivisiin tunteisiin ei pidä jäädä märhtimään liiaksi, riittää kun antaa tunteen vapaaasti tulla, tiedostaa sen ja päästää irti. Kun näin pikkuhiljaa vapautuu painolastista, voi vähitellen alkaa tuntea voimakkaamin myös kaikki ne ihant ja positiiviset tunteet.
h) Kaikki tärkeät läheiseni.
i) vastasin kohdissa e) ja g)
j) Olin kuullut paljon, tutuilla ja joillain sukulaisilla ollut samaa vaivaa.
k) Tulevaisuus näyttää valoisalta, kaunista kevättä kaikille ja voimia :)
a. Riippuu oireiden voimakkuudesta. Itse en olisi "parantunut" ilman lääkkeitä.
b. Seronilia ja Alproxia tarpeen mukaan. Ollut ilman lääkkeitä parin kuukauden jaksoja. Tällä hetkellä Seronil 40mg eikä muuta.
c. Molemmat voivat olla tarpeellisia. Mielialalääkkeet kuntoutukseen, rauhoittavat pahimpiin oireisiin.
d. Nykyisin olo paniikin suhteen stabiili. Ennen kevät ja kesä helpottivat oireita.
e. Muutokset ihmissuhteissa, stressi, alkoholi, epäsäännöllinen elämänrytmi.
f ja g. Oppinut reagoimaan tuntemuksille nopeasti "järjellä" ennen kuin kohtaus edes kunnolla alkaa.
h. 20
i. Luonne = ajattelija, huolehtija, empaattinen ym. Muutokset elämäntilanteessa ja stressi.
j. Olin kuullut mutta en tuntenut, enkä osanut yhdistää.
k. Paljon ja kaikkea.
Paniikkigallup
a.Voiko paniikkihäiriöstä parantua mielestäsi ilman lääkkeitä ja jos niin miten?
-Minulla ei ole vielä ainakaan kokemusta paniikkihäiriö-lääkityksestä. Mutta tuntuisi siltä että lievemmän paniikkihäiriön ehkä voi parantaa, ainakin joiksikin ajoiksi ilman lääkkeitä. Minä en tiedä, voiko paniikkihäiriöstä parantua täysin?
b. Jos käytät lääkkeitä, mitä ja kuinka kauan,oletko kokeillut lääkkeettömyyttä?
-ei lääkitystä vielä.
c. Kumpi? Mielialalääkkeet vaiko rauhottavat?
-ei kumpiakaan
d.Millaisina aikoina koet että paniikki olisi parantumaan päin?
-Silloin kun muutenkin asiat ovat kunnossa tai kääntymässä sinne päin. Kun olen tutussa seurassa ja minulla on tosiaankin hyvä olo ja nukun yöni hyvin.
e. Kun paniikki pahenee, millaista elämää olet viettänyt sitä ennen? esim. stressiä, vastoinkäymisiä, univelkaa, jne.
-Kaikkea tuota ja joskus vain vaivaa jokin vaha asia joka paisuu yön tunteina isoksi jutuksi. Univelkaakaan ei saa kyllä olla tippaakaan kun jo tunnen itseni täysin kelvottomaksi elämään. On nukuttava pois univelka ennenkuin voi ajatella edes muuta.
f.Miten reagoit paniikissa? Pakenetko paikalta vai yrität olla paikalla että kukaan ei huomaisi?
-Yritän olla rauhallinen ettei kukaan huomaa, tai sitten lähden pois paikalta ja otan jotakin särkylääkettä, se rauhoittaa.
g.Paras keino, jolla saat paniikin aisoihin?
-Ehdottoman säännöllinen ja tasapainoinen elämä. Ei tressiä ja että saa olla rauhassa.
h.Kuinka moni ihminen tietää paniikkihäiriöstäsi?
-No jos ei joku ole nähnyt sitä minusta päälle päin niin ei kukaan muu kuin minä...ja nyt sinä.
i.Mistä arvelet paniikkisi johtuvan?
-Säryistä, itsetunnon huonontumisesta, työttömyydestä, yksin jäämisestä.
j. Ennen kun sairastuit paniikkihäiriöön,olitko kuullut jostakin sairaudesta ja mistä? Vai oliko asia sinulle aivan uusi?
-Sain tietoa sairaudesta tältä sivulta. Aikaisemmin en tiennyt sairastavani sen nimistä sairautta kun paniikkihäiriö.
Vastaanpa minäkin. Hyödyllinen tällainen gallup!
Elikkäs...
a) Uskon että voi, pikkuhiljaa, itsensä psyykkaamisella, hoitamisella ja sillä, että todella haluaa muuttua.
b) En ole vielä kokeillut lääkkeettömyyttä enkä koe siihen mitään kiirettä/tarvetta. Mielialalääkkeet käytössä.
c) Mielialalääkkeet
d) Hyvinä aikoina tai silloin, kun on selvinnyt jostakin "haasteesta" voittajana. Ei ehkä ole kyse niinkään parantumisesta vaan paniikkihäiriön kanssa toimeen tulemisesta.
e) Noista kaikista pahin on minun kohdallani stressi. Myös krapulassa se tulisi varmasti, siksi lopetin alkoholin käytön kokonaan.
f) "Lievässä" paniikissa yritän olla ettei kukaan huomaisi, ja keskittyä muuhun. Jos kohtaus todella tuntuu painavan päälle, sanon reilusti että kärsin paniikkihäiriöstä ja minun täytyy poistua "jäähylle" (ainakin hetkeksi).
g) keskittymällä muuhun ja ajattelemalla, että maailmassa on paljon pahempia ongelmia enkä (sittenkään) ole maailman napa. En myöskään ensimmäinen enkä viimeinen ihminen, jota jännittää ja ahdistaa.
h) perhe, hyvät ystävät.
i) Puhkesi mielestäni todella pitkäaikaisen stressin seurauksena. Lisäksi olen aina ollut taipuvainen "katastrofiajatteluun".
j) Tuttu asia oli, koska läheisellä oli ko. sairaus
k) Voi, ei sitä osaa edes kuvitella mitä kaikkea ihanaa elämä vielä tuo tullessaan =)
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea ja sai tästä lisää näkökulmia asiaan. Ainakin minusta on mukava lukea toisten kirjoituksia!
a) mielestäni ei voi
b) Cipralex, näitä olen syönyt nyt vähän yli kuukauden, en ole kokeillut lääkkeettömyyttä
c) rauhottavat
d) ei ole mitään tiettyä aikaa
e) ei mitään noista, normaalia elämää
f) yritän rauhoitella itseäni ja lähden pois
g) en välitä kohtauksista, ajattelen vain että ei niihin kuole
h) kaikki tuntemani ihmiset
i) ei mitään hajua
j) aivan uusi juttu
k) tervettä loppuelämää
a. Itse sairastin pari vuotta vakavaa paniikkihäiriötä, ja paranin siitä omin voimin ilman terapiaa tai lääkkeitä. Jossain vaiheessa olin täysin kotini vankina, en käynyt töissä, harrastuksissa tai missään riennoissa.
Pikkuhiljaa aloin pakottaa itseäni liikkeelle. Ehkä satuin saamaan kohtauksen, mutta seuraavalla kerralla tuntui jo paremmalta. Koetin järjestää elämäni niin, ettei minua ahdistanut mikään. Kun lopulta ymmärsin, että minua ei tosiaan mikään vaivaa, asiani ovat kunnossa ja elämä edessä, paniikkioireet katosivat. Tietysti vieläkin tulee satunnaisia jännitystiloja, mutta saan ne pois esimerkiksi syömällä purkkaa, kuuntelemalla musiikkia tai vaikka soittamalla kännykällä kaverille.
d. Paniikki tuntui olevan paranemaan päin aina kun pystyin elämään ajattelematta sitä. Esimerkiksi ollessani kavereiden kanssa ulkona koko illan tai oltuani yön poissa kotoa, totesin aamulla iloisena, ettei minulle käynyt kuinkaan, en saanut kohtausta ja ehkä tästä suosta vielä noustaan.
e. Paniikki paheni aina työstressin myötä, mutta tärkein vaikuttaja oli ihmissuhde, jossa tunsin olevani loukussa. Kun lopulta pääsin eroon kyseisestä suhteesta, parani olo välittömästi, vaikka oireilua jatkui vielä senkin jälkeen. Konkreettisimpia paniikkikohtauksiin vaikuttajia oli syömättömyys (monta päivää ilman ruokaa ruokahaluttomuuden takia) ja unettomuus. Väsyneenä ja nälkäisenä asiat tuli otettua vakavampina kuin ne olivatkaan, mikä taas lisäsi osaltaan ahdistusta.
f. Koetan päästä mahdollisimman nopeasti jonkin tekosyyn varjolla kotiin aivan sama missä olen. Sen takia vältän ulkomaanmatkoja, koska kotiin on liian pitkä matka. Jos en pääse pakenemaan tilanteesta, yritän peitellä paniikkiani, keskustella ihmisten kanssa ja keskittyä muuhun kuin panikointiin.
g. Syön purkkaa. Se on eräänlainen lumelääke. Jo prosessi, kun kaivan purkkapussin laukusta, otan pussista pari palaa ja pistän ne suuhuni, auttaa viemään ajatuksia pois paniikista.
h. Kaksi ihmistä työterveyslääkärin lisäksi. He eivät ottaneet tilaani vakavasti, vaan pitivät minua mielenvikaisena ja käskivät ryhdistäytyä.
Nyt olen onneksi paranemaan päin, enkä voi sanoin kuvata helpottunutta oloani. Tietysti taipumus säilyy aina, ja sen huomaan aika ajoin, mutta enää paniikki ei hallitse elämääni ja pystyn elämään satunnaisten kohtausten kanssa. Tiedän, miltä se epätoivo tuntuu, kun ei tiedä pääseekö sairaudesta koskaan eroon ja mitä oikein tulee tapahtumaan. Voimia. :)
Paniikkigallup
a.Voiko paniikkihäiriöstä parantua mielestäsi ilman lääkkeitä ja jos niin miten?
Toivottavasti. Olen sairastanut tätä sairautta jo pienestä pitäen, lähes 20 vuotta, mutta en ole uskaltanut kertoa asiasta kenellekään kuin vasta tänä vuonna. Itsensä psyykkaus on tärkeä apukeino. Toisaalta kaipaan asiasta keskustelua, sillä lähes 20 vuotta olen salannut asian kaikilta. Asiasta puhuminen, itsensä psyykkaus ja terveelliset elämäntavat vievät varmasti eteenpäin. Lääkkeitä en ole syönyt, sillä lääkäriin en ole uskaltautunut. Mietin kuitenkin lääkäriin menoa, jos pääsisi vaikka keskustelemaan ammattiauttajan kanssa.
b. Jos käytät lääkkeitä, mitä ja kuinka kauan,oletko kokeillut lääkkeettömyyttä?
Ei lääkitystä.
c. Kumpi? Mielialalääkkeet vaiko rauhottavat?
Ei kumpiakaan.
d.Millaisina aikoina koet että paniikki olisi parantumaan päin?
Silloin kun asiat ovat muutenkin hyvin, nukun tarpeeksi, liikun, syön terveellisesti.
e. Kun paniikki pahenee, millaista elämää olet viettänyt sitä ennen? esim. stressiä, vastoinkäymisiä, univelkaa, jne.
Kaikkia yllä mainittuja tai sattunut jotain ikävää esim. läheisille.
f.Miten reagoit paniikissa? Pakenetko paikalta vai yrität olla paikalla että kukaan ei huomaisi?
Yritän olla paikalla niin, ettei kukaan huomaisi. Vain ensimmäisen kohtauksen saadessani pakenin paikalta. Monesti on mielessäni käynyt paeta paikalta, mutta olen sinnitellyt. On haaste itselleni jäädä paikalle eikä lähteä karkuun. Pelkään, että jos lähden karkuun, en enää seuraavalla kerralla pystyisi jäämään paikalle.
g.Paras keino, jolla saat paniikin aisoihin?
Säännöllinen ja tasapainoinen elämä. Ei univelkaa (itselläni aiheuttaa helposti epävarman olon) eikä stressiä. Kohtauksen tullessa koitan keskittyä johonkin muuhun. Hoen esimerkiksi mielessäni: "Olen vahva, selviän tästä."
h.Kuinka moni ihminen tietää paniikkihäiriöstäsi?
Kolme henkilöä, joille kerroin vasta sairastettuani lähes 20 vuotta. Oli pakko saada puhua jollekin asiasta, sillä se vaivasi minua lähes päivittäin. Aikaisemmin en uskaltanut kertoa, sillä pelkäsin leimautuvani. Kaikki ottivat kuitenkin asian hyvin.
i.Mistä arvelet paniikkisi johtuvan?
Ei mitään hajua, mikä aikoinaan laukaisi sairauden. Myöhemmin jatkuva pelko ruokki sitä. Kuten aikaisemmin kirjoitin mm. epäsäännöllinen elämänrytmi ja stressi edesauttavat kohtauksen tulemista.
j. Ennen kun sairastuit paniikkihäiriöön,olitko kuullut jostakin sairaudesta ja mistä? Vai oliko asia sinulle aivan uusi?
En ollut kuullut. Asia selvisi vasta paljon myöhemmin. Itse asiassa kesti lähes 10 vuotta, että edes pystyin myöntämään itselleni, että minulla on jokin. Vasta eilen uskalsin ensimmäistä kertaa etsiä netistä tietoa asiasta. Pelotti ajatus, jos tästä ei pääse koskaan eroon.
k.Mikä on parasta mitä odotat tulevaisuudelta?
Toivon, että voisin selättää tämän sairauden ja elää tasapainoista ja onnellista elämää. Ilman tätä riesaa kaikki olisi mallillaan.
Galluppi on eriomainen. Koska täältä löytyy lievitystä muiden ihmisien kohtauksiin ym =) zemppiä kaikille
Omat kohtaukseni alkoivat vasta kun aloitin mielialalääkkeiden syönnin. mikäli sikäli on aika outoa. Kun lopetin lääkkeet noin vuosi sitten. paniikkikohtaukseni lieveni, mutta nykysin ne on siedettävällä tasolla. ymmärsin ettei pelkoon ole aihetta, myös rento elämän tyyli ja rento ajattelu on auttanut eteenpäin. Jos haluaa parantua paniikkikohtauksesta, pistäkää elämänne uusiks. Se vaatii muutoksen, muutoksen joka tulee teistä itsestänne. Ei lääke purkista. Psycoterapia ym vastaavat ovat oiva apu. Joten käyttäkee niitä hyödyksi =) ette koskaan ole kärsimyksenne kanssa yksin, ette ikinä.