Mä heräsin tänään vasta kolmen aikaan iltapäivällä ja olen käytännössä syönyt siitä asti.. Melkein kokonaisen vuuan makaronilaatikkoa, valmispizzaa, leipää monta siivua, sipsejä jne. Naamanki särkee jo aiempien päivien yrjööminen.
Mä vaan syön ja jos en syö, mietin mitä söisin, otan vähän ja yleensä sorrun ahmimaan. Alussa bulimiani pysyi ns. "hallinnassa", nyt se hallinta alkaa kadota ja ruokaa menee lautastolkulla. Just oksensin ja taas tekis mieli syödä mutta en jaksais oksentaa, en enää :(
Käyn masennuksen takia juttelemassa psykologin kanssa säännöllisesti, mutta en ole uskaltanut kertoa kuinka pahaksi syömishäiriöni on mennyt ja pahenee vaan. Väsyttää, masentaa, mikään ei kiinnosta, paitsi tietenkin rakas RUOKA. Ruoka on tällä hetkellä mun päivien sisältö. Tää on vaan niin helvettiä kun ei kykene syömään normaalisti paitsi muiden ihmisten seurassa, olen pari kertaa julkisestikin sortunut syömään liikaa, mutten ole varsinaisesti ahminut. Oksentanut olen muutamia kertoja yleisissä vessoissa. Niin ja ikää minulla on 22 v. ja bulimiaa olen sairastanut lähemmäs kaksi vuotta.
Mä vaan syön ja jos en syö, mietin mitä söisin, otan vähän ja yleensä sorrun ahmimaan. Alussa bulimiani pysyi ns. "hallinnassa", nyt se hallinta alkaa kadota ja ruokaa menee lautastolkulla. Just oksensin ja taas tekis mieli syödä mutta en jaksais oksentaa, en enää :(
Käyn masennuksen takia juttelemassa psykologin kanssa säännöllisesti, mutta en ole uskaltanut kertoa kuinka pahaksi syömishäiriöni on mennyt ja pahenee vaan. Väsyttää, masentaa, mikään ei kiinnosta, paitsi tietenkin rakas RUOKA. Ruoka on tällä hetkellä mun päivien sisältö. Tää on vaan niin helvettiä kun ei kykene syömään normaalisti paitsi muiden ihmisten seurassa, olen pari kertaa julkisestikin sortunut syömään liikaa, mutten ole varsinaisesti ahminut. Oksentanut olen muutamia kertoja yleisissä vessoissa. Niin ja ikää minulla on 22 v. ja bulimiaa olen sairastanut lähemmäs kaksi vuotta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En saa normaalimäärästä ruokaa mitään tyydytystä... Sitä pitää saada paljon! Oksentelen päivittäin, miten tästä pääsee pois? Mä vaan syön ja syön! Dokaan, ahmin, oksennan, dokaan lisää...
kuulostaa turhan tutulta:( heräsin itse tänään kahden aikoihin ja huomasin, ettei päivästä tule mitään, joten tuhlasin viimiset rahat kauppaan. kävin siellä uudestaan vielä pari tuntia sitten, vaikka olen päättänyt, että käyn vain kerran päivässä kaupassa, jos sitäkään. päätin jopa sen, että tuohon lähikauppaan en mene enää ikinä, liikaa tuttuja kassoja, ja mun ostokset tuntuu niin epämääräisiltä ja saastaisilta, ja kiva mennä sinne naama turvonneena, hiukset rasvaisina ja pahanhajuisena. silti sama toistuu aina, kerran viikossa, aluksi se kesti päivän, nyt venynyt muutamaan...
olen sun kanssas saman ikäinen, anoreksia alkoi kolmisen vuotta sitten, mutta pari vuotta sitten muuttui ahmimiseksi. ja käyn suht säännöllisesti juttelemassa mielenterveystoimistossa, mutten myöskään uskalla kertoa koko totuutta. tai kehtaa. oksennan harvoin, mut käytän laksoihin kymmeniä euroja kuussa...
jos pystyt syömään muiden ihmisten kanssa normaalisti, sun kannattaa olla enemmän toisten seurassa. itseäni se on ainakin auttanut, tosin muutaman "normaalin" päivän jälkeen oon jo niin loppuunpalanu, et pakko päästä kotiin ja ahmii yksin ja tyhjentää.
ootko koittanu hallita ahmimista juomalla paljon? itselläni se toimii välillä, jos tykkäät kaakaosta, sekoita tummaa kaakaojauhetta maitoon ja lisää mitä makeutusta haluat, kaakaossa on magnesiumia ja tietääkseni kuituakin ja flavonoideja, mitkä saattaa tehdä paremman mielen, ja maidosta saa proteiinia. ei ehkä paras neuvo, mutten oikeen muuta keksi.
harmittaa sun puolestas. yritä kerätä rohkeutta ja kertoa kokototuus, niin saat enemmän hyötyä hoidostas. bulimia ja ahmiminen vie sua nyt, mut usko pois, jonaan päivänä sä viet itseäs ja suunta on parempi.
Pystyn syömään kyllä mutta oon suoraan sanottuna muiden ihmisten seurassa harvoin... Viikonloppuisin jonkin verran ja silloin olen yleensä viihteellä. En pahemmin jaksa soitella ihmiselle, ei vaan riitä energiaa.
Tota kaakaota vois tietty kokeilla, sen mausta en sitten tiiä, heh. Pepsi maxia kuluu jonkin verran ja kahvia, yritän myös juoda vettä useita laseja päivässä.
Olen vasta huomannut, että vastoinkäymiset tekee musta ihan hullun ruuan suhteen. Saatan lähteä kauppaan ja ostaa sieltä paljon ruokaa mitä sitten kokkailen. Ja sitä menee ihan tajuttomasti!
Ebkä tajua mikä siinä puhumisessa on niin hiton vaikeeta. Kai mä häpeen tätä enemmän ku olin kuvitellu. Se tietää sit ku se tietää. Joku tietää! Se ahdistaa ihan tajuttomasti, en ole sen jälkeen "rauhassa". Enkä edes jaksaisi jauhaa kyseisestä ongelmasta ammattilaisen kanssa.
En siedä pettymyksiä kovin hyvin johtuen mielenterveysongelmista. Ehkä ruoka on mullekkin se lohtu, vaikka ei aina siltä tunnu. Syy ahmimiseen on jossain muualla...Olen ollut perso ruualle pienestä asti enkä ihmettele, että tähän sairastuin. Toinen vaihtoehto olisi painaa 120 kg!! Ei kiitos. Olen sentään suhteellisen nätti naamasta mutta ei se tässä masennuksessa sun muussa paskassa paljoa lohduta. Päivät on niin tyhjiä, samaa joka päivä. Tv, tietokone, ruoka, joskus nään pikaisesti jotain kaveria... Ei vaan jaksais tätä elämää tälleen elää.
vastoinkäymiset todellakin vaikuttaa syömiseen. eikä sen tarvitse olla mitenkään iso, ihan pienikin pettymys riittää, ja sitten ollaankin jo kaupassa lahtaamassa kori täyteen ruokaan ja kohta kokkaamassa. hyvä, että olet huomannut vastoinkäymisten ja tyhjyyden tunteen vaikuttavan syömiseen. vastoinkäymisiä tulee aina olemaan, olisihan tää elämä aika turhan tylsää ilman niitä, mutta se miten niihin reagoi onkin sitten eri juttu.
oletko kertonut kenellekään bulimiastasi? kavereillesi, vanhemmillesi? omat vanhempani, siskoni ja osa kavereistani tietää, ja vaikka olen itkenyt ja hajoillut, tuntuu aina, ettei kukaan ymmärrä koko kamaluutta. eikä sitä voi vaatia ihmiseltä, joka ei ole itse kokenut. kyllä kertominen helpottaa, silloin tuntee, että on edes joku kenen turvaan hakeutua (edes puhelimessa), kun on oikein paha olo.
"""Joku tietää! Se ahdistaa ihan tajuttomasti, en ole sen jälkeen "rauhassa". Enkä edes jaksaisi jauhaa kyseisestä ongelmasta ammattilaisen kanssa."""
tuota itsekin pelkäsin kovasti. häpeän lisäksi mua harmitti "rauhani" menettäminen. mutta mitä rauhaa se on? rynnätessäni kauppaan ja syödessäni pakenen ongelmiani, mutta jossain vaiheessa ahdistus valtaa, ja pää meinaa hajota. en tiedä miten itse koet asian, mutta juuri pakenemistahan tämä kaikki on.
ammattilaisille puhuminen tosiaan on vaikeaa, en tiedä mikä siinä on, mikseivät ne aina tunnu osaavan käsitellä ongelmia tai takertuvat vääriin juttuihin. oletko miettinyt, jos kirjoittaisit ajatuksesi paperille? ja vaikket paperia näyttäisikään, olisivat ajatuksesi selkeämmät ja voisit sanoa asiat kuten ne ovat, psykologillesi.
tuntuu niin pahalta puolestasi, että vaikka pelkään, että loukkaan enkä osaa auttaa, haluan silti yrittää. aloin itse käydä vyöhyketerapiassa, ja vaikken epäilen kaikkea vastaavaa viimeiseen asti, jo ensimmäisellä kerralla se nainen sai mut avautumaan paremmin kuin yksikään psykologeista. se sanoi, että suklaata syödään sydänsuruihin, rasvaista ruokaa tyhjyyteen. tuollaiset konkreettiset asiat ovat auttaneet ainakin itseäni, aloin heti miettiä makkaratiskillä, haluanko mä tosiaan makkaraa vai täytettä tyhjyyteeni.
niin, ja vuosi sitten kun yritin tosissani opetella syömään terveellisesti, söin paljon kaikkea kuitupitoista, enkä sitten jaksanut syödä niin paljoa. tiedän, että kun ahmii, ei mikään ruokamäärä tahdo riittää, mutta kuitu auttoi ainakin vähän.
puhuit pettymyksistä, ja kai olet jutellut niistä psykologisi/jonkun muun kanssa?
Olen joskus puhunut asiasta ohimennen parin ystäväni kanssa, mutta siitä on aikaa ja en halua että he tietävät mitä teen.. Tää on niin hirveetä, ruokaa ja ruokaa, vessaan. Sit en jaksa oksentaa enää ja syön, paino on tällä hetkellä 75 kg! Oon taas turhan tukevassa kunnossa ja oksetan itteäni aivan tajuttomasti, vihaan kattoo peiliin, vihaan täyttä ja turvonnutta minää..
Olen jutellut asioista psykologini kanssa, pettymyksistä sun muusta. Mutten uskalla kertoa syömishäiriöstä, sen pitäs osaa kysyä ja lypsää se tieto musta jotenki, mutta toisaalta en tiedä mitä hyötyä siitäkään ois, hoitoon en pääse koska oon lihava.. pitäs painaa ainaki 25 kg vähemmän ja olla huonossa kunnossa ennen ku mitään toivoa saada esim. osastohoitoa.
Vois tota paperille kirjottamista kokeilla ku semmonen olo tulee, asiat kun ei oo kauheen jäsennellysti mun päässä tällä hetkellä...
Ja oon koittanu kuituja ja protskuja, mulla se on vaan se ruoka mitä on pakko saada, oli nälkä tai ei. Hyvinä hetkinä en edes koe tarvetta ahmia, mutta kun olo tuntuu tyhjältä, ahdistaa ja masentaa niin silloin sitä safkaa sitte meneeki. Mun pitäs asua jonkun kanssa, ei yksin. Voin syödä vapaasti ilman että kukaan kyttää. Se taas pahentaa tätä tilannetta entisestään.