Helatorstai-

mietintöjä.
Tulin juuri koneelle, ja ajattelin purkaa tänne päivän mittaan päässäni pyöriviä kummasteluja.
Aamulla heräsin ja jonkin aikaa joutasteltuani, vierailin äitini luona, sieltä lähdettyäni pyöräilin
sillalle ja seurasin kun jäät yliseltä lähtivät liikkeelle kuin hiljaisesta toivomuksestani. Sen jälkeen tulin kotiin ja leivoin kahdenlaisia leivonnaisia ihan aikani ratoksi.

Niin, mietin askareitteni lomassa, elämämme kummajaisia:

Nimittäin, ihminen ottaa vastaan sairauden, kärsii sen kun se annetaan. Ihminen ottaa vastaan läheisen kuoleman, suree ja itkee, kun se shokki eteen annetaan. Ihminen ottaa mukisematta vastaan työttömyyden, kun se annetaan. Ihminen ottaa pakosta vastaan ikäviä asioita, itkee itkemästä päästyäänkin, kun ne eteen annetaan.

Mutta, MUTTA! Mikä pentele saa meitä vastustamaan viimeiseen asti, eteemme annetun rakkauden, mikä sen estää? Miksi on niin vaikeata ottaa mukava ja ihana asia vastaan? Valitettavasti en päivän pohtimisenkaan jälkeen löytänyt siihen tyydyttävää vastausta.

Tällaista pohdiskelua muillekin mietittäväksi.
3344
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Jänishousu ? :)

Äänestä
  • Joo, ja meitä jänishousuja on tuhansia. Niin totta! :)

    Äänestä

  • eräs n kirjoitti:

    Joo, ja meitä jänishousuja on tuhansia. Niin totta! :)

    sairaus, kuolema, työttömyys ovat pakon edessä otettuja ilman valinnan varaa. Ne ovat vaan tulleet ja muuta vaihtoehtoa ei ole ollut.
    Rakkauden kohdalla on vaihtoehtoja; ottaa tai olla ottamatta, kohdata tai olla kohtaamatta. Siinä joutuu tai pääsee valitsemaan. Aina helpompi valinta on pitää asiat / tilanne enallaan. Tilanteen muuttaminen vaatii enemmän energiaa. Ellei sitä ole tai halua käyttää, tilanne menee ohi suurempia jälkiä jättämättä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


eräs n kirjoitti:

mietintöjä.
Tulin juuri koneelle, ja ajattelin purkaa tänne päivän mittaan päässäni pyöriviä kummasteluja.
Aamulla heräsin ja jonkin aikaa joutasteltuani, vierailin äitini luona, sieltä lähdettyäni pyöräilin
sillalle ja seurasin kun jäät yliseltä lähtivät liikkeelle kuin hiljaisesta toivomuksestani. Sen jälkeen tulin kotiin ja leivoin kahdenlaisia leivonnaisia ihan aikani ratoksi.

Niin, mietin askareitteni lomassa, elämämme kummajaisia:

Nimittäin, ihminen ottaa vastaan sairauden, kärsii sen kun se annetaan. Ihminen ottaa vastaan läheisen kuoleman, suree ja itkee, kun se shokki eteen annetaan. Ihminen ottaa mukisematta vastaan työttömyyden, kun se annetaan. Ihminen ottaa pakosta vastaan ikäviä asioita, itkee itkemästä päästyäänkin, kun ne eteen annetaan.

Mutta, MUTTA! Mikä pentele saa meitä vastustamaan viimeiseen asti, eteemme annetun rakkauden, mikä sen estää? Miksi on niin vaikeata ottaa mukava ja ihana asia vastaan? Valitettavasti en päivän pohtimisenkaan jälkeen löytänyt siihen tyydyttävää vastausta.

Tällaista pohdiskelua muillekin mietittäväksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu