Kaikki juhlat...

Aivan kamalaa. Kaikki mahdolliset juhlat ovat pahimpia kompastuskiviä minulle. Juhlat kuitenkin ovat jollain tavalla sama asia kuin ruoka ja juoma. Koska olen taas päässyt ahmimisen makuun, tiedän, että polku samanlaiseen ihanaan tasapainoon kuin alkukeväällä on pitkä ja kivinen. Nyt aloitinkin Nutrilettin viiden päivän dieetin, jos se vaikka auttaisi alkuun(en halua erikseen mainostaa juuri Nutrilettiä). Uskon tämän tavan olevan minulle toimivin kolmesta syystä:
1) dieetti on ennalta määrätty, eli minulla on ne 6 pussia, jotka voin syödä päivän aikana. Pussien ulkopuolelta saa syödä vain tuorekurkkua, jos sitäkään. Koska periaatteessa joku muu on määrännyt minulle, mitä syödä, pystyn hillitsemään itseni. Lisäksi tiedän, että dieetti ei toimi, jos syön jotain ylimääräistä. Kun on maksanut sen 30euroa, niin haluaa ´rahoillensa vastinetta´
2) dieetti on vähäkalorinen ja sisältää huomattavasti vähemmän hiilihydraatteja kuin jos söisin nyt ihan randomisti kaikkea. Mitä vähemmän hiilihydraatteja, sitä paremmin himot pysyvät kurissa.
3) syömisestä tulee taas säännöllistä. Kun ruoat ovat pusseissa, niitä ei vahingossakaan tule syötyä kaikkia kerralla. Normaalisti ruoka on jääkaapissa tai kattilassa ja sieltä otetaan itselle sopiva annos, mutta siinä käy usein niin, että lähtee santsaamaan. Pussiruoissa on vaikea santsata, ellei ota toista samanlaista pussia. Toisaalta jos ottaa samanlaisen pussin, koko dieetti menee pilalle ja rahat hukkaan.

Minulle tämä dieetti on aika extremeä, mutta tärkeää on, ettei nälkä tule ja että kaikki tarvittavat ravinteet tulee saatua. Dieetin jälkeen JOS siltä tuntuu, otan vielä toisen samanlaisen perään mutta alan hiljalleen lisäämään siihen esim. kurkkua, salaattia, hedelmiä ym. Joko viikon tai kahden jälkeen aloitan normaalit ruokailut samaan tapaan kuin aloitin ne uudenvuoden jälkeen. Hitaasti, mutta vakaasti. Kyse ei siis missään nimessä ole jojo-laihduttamisesta, sellaista minulla ei ole ollut koskaan. Jos olen sortunut ahmimiseen, olo on tietysti ollut kamala ja olen kuntoillut hurjasti, mutta ruokailuja en ole koskaan vähentänyt. Tiedän, ettei se tee hyvää pitkällä tähtäimellä.

Pelkään vain, pystynkö pääsemään takaisin niihin hyviin ruokailutottumuksiin, sillä kesäkuun alussa on luvassa yhden sukulaisen valmistujaiset. Kaikki on hyvin niin kauan kuin saan viettää tavallista arkielämää. Silloin tuntuu tuo syöminen pysyvän hallinnassa, mutta erinäiset juhlat keskeyttävät sen. Miksi en alkukeväästä sortunut syöpöttelyyn oli yksinkertaisesti se, että tyhjensin kaikki kaapit. Heitin pois tai lahjoitin ystäville kaiken sellaisen, minkä ikinä saattaisin harkita kohtauksessa syöväni. Samoin pakastimeen ei jäänyt muuta kuin jääpaloja ja pakastevihanneksia. Vihannekset jätin kaappiin, sillä niiden ahmimisesta nyt ei niin suurta vahinkoa aiheudu. Kerran minulle itseasiassa tuli pieni ahmimiskohtaus, olisikohan ollut joskus maaliskuussa. Tällöin söin television edessä huomaamattani normaalin välipalani lisäksi ison tuorekurkun ja kokonaisen ison (noin 1kg) keräsalaatin. Hups. Todellakin vain: "hups". Kyllähän se vähän tuntui pahalta, mutta siitä saatu kalorimäärä oli naurettava (tarkistin sen heti kalorilaskurissa), etten oikeasti voinut kuin nauraa. Kummallista kyllä tämä oli ensimmäinen kerta, kun ahmimiseni jäi niin vähään. Minun ei edes tehnyt mieli ahmia sen jälkeen kun salaatti loppui. Ehkä siksi, että tiedostin syöneeni kokonaisen keräsalaatin (mikä sinänsä noin välipalaksi on paljon, joten tietysti häpesin), mutta minulla ei tullut ajatusta "ihan sama jatkaa kun on kerta jo pilannut kaiken". Voi kunpa tuo ajatus pysyisi poissa myös silloin, kun syö jotain muuta kuin salaattia!

Anteeksi, kirjoitin nyt ummet ja lammet kaikista viimeaikaisista kokemuksistani ja ajatuksistani. Jonkin aikaa dieetin jälkeen ajattelin tulla tänne kertomaan, oliko siitä oikeasti mitään apua vai ei. Olo on jotenkin epätoivoinen ja pelokas, sillä pelkään etenkin siellä valmistujaisissa sortuvani syömään. Tekisi melkein mieli kieltäytyä menemästä vain sen takia. *huokaus* Noh, katsotaan.