Mikä neuvoksi tähän ongelmaan?

Hän ei todennäköisesti halua yhtään läheisempää kontaktia, joten haittaako nykyinen tilanne? Se voi antaa hänelle iloa ja sisältöä elämään, jos ihmissuhteita on muuten vaikea muodostaa. Assit eivät lue ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita kuten muut, he katselevat maailmaa toisin silmin. Mistään traumasta tuskin on kyse, hänen kiinnostuksensa vain kohdistuu tähän juttuun juuri nyt. Kohde voi muuttua vaikka postimerkkeilyksi. Pysyt vaan asiallisena etkä päästä liian henkilökohtaiseksi.
Mikäli koet olosi uhatuksi tai asia sinua vaivaa, sinun pitää sanoa selvästi, ettet halua pitää yhteyttä. Vihjailut ja monimutkaiset selittelyt eivät mene perille, suorasanainen viesti tulee ymmärretyksi. Ilkeä ei tarvitse olla, tiukka ja kohtelias ote toimii.

Ketjun aloittaja on joutunut työssään kohtaamaan häneen ihastuneen asperger-henkilön ja on kokenut sen ongelmaksi ja kysyy neuvoa.

Aspergerin kohtaaminen työssä tai missä tahansa voi olla juuri tuolla lailla hämmentävää, juuri tuolla lailla outoa, juuri tuolla lailla vaikeasti tulkittavaa. Aspergerin maailma on syntymästä lähtien hyvin omanlaisensa, se on todella erilaista kuin ns. normaalien ihmisten.

Kun aspergeri ihastuu, se ilmenee hyvin selvästi enemmistön käyttäytymistottumuksista poiketen. Yleistä on esim. poikkeuksellisen runsas kirjoittelu (ja usein tyyliltään ylimakea ilmaisu), jonka ääressä normaali vastaanottaja helposti tuntee tulleensa häirityksi. Ei ole harvinaista sekään, että normaali vastaanottaja suuttuu ja asperger-henkilö ei voi alkuunkaan tajuta, miten ihmeessä hänet voidaan käsittää niin täydellisesti väärin. :-)

Kuten nimimerkki "jos ei ahista" toteaa, mistään traumasta ei todellakaan ole kysymys. Aspergerin
syndrooma ei ole millään lailla traumaperäinen, se ei koskaan johdu kasvatuksesta. Se on synnynnäinen ja johtuu useiden eri geenien yhteisvaikutuksesta. Se on pysyvä neurobiologinen tila, joka vain on hyvin erilainen kuin ns. normaalilla enemmistöllä. Juuri se erilaisuus hämmentää suurinta osaa ihmisistä. Se aiheuttaa kaikkeen normaaliin tottuneessa enemmistössä pysäyttäviä säpsähdyksiä, että nyt on tässä kyseessä jotain ihan outoa ja selittämätöntä - ja usein enemmistö ajautuu tulkitsemaan ilmiötä liikaa negatiiviseen suuntaan. Miksi? Koska se ilmiö on enemmistölle niin outo ja tuntematon, enemmistö ei todellakaan valitettavasti vieläkään tiedä eikä ymmärrä Aspergerin syndroomasta paljonkaan.

Kaikille aspergereille läheiset ihmissuhteet ovat vaikeita mutta heilläkin (meilläkin, koska kuulun aspergereihin) on kaipuu läheisiin ihmissuhteisiin. Tiedän omasta kokemuksestani, miten olen
ihastunut ja miten se on ilmennyt. Sitä voisi kuvata juuri noin: "niin kovin kiintyy ihmisiin...pitää vieraita ihmisiä kuin perheenjäseninä...Kova innostus ja takertuminen..."

Kun aspergerin sosiaalinen käyttäytyminen suorastaan pääsääntöisesti poikkeaa tyyliltään ns. normaalista niin usein ns. normaali enemmistö aspergerin ympärillä alkaa supattaa keskenään ja pian joukossa syntyy kaikenlaista paheksuvaa ja pelokasta tulkintaa ja ymmällään olevaa spekulointia. Aspergeri joutuu helposti syrjityksi ja kiusatuksi. Erilaisuus on edelleen monille ihmisille asia, jota ei osata kohdata sivistyneesti.

Kun aspergeri ihastuu ja ilmaisee sitä niillä tavoilla, jotka hänen neurobiologiansa tavallaan sanelee hänelle, siitä ei kannata huolestua. Hän ei ole ollenkaan paha ihminen. Kuten nimimerkki "jos ei ahista" sanoo: "Hän ei todennäköisesti halua yhtään läheisempää kontaktia". Hänelle kontaktien luominen on todella huomattavasti normaalia vaikeampaa. Normaali tapa luoda kontakteja ei häneltä yksinkertaisesti luonnistu. Ja luultavasti hän pelästyy kovasti, lähes sekoaa, jos ihastuksen kohde osoittaakin häntä kohtaan yhtäkkiä täyttä henkilökohtaista vastakaikua.

Aspergerille ihastus on sisältöä antava kiinnostuksenkohde, jonka intensiivisyys todella voi ns. normaalia vastaanottajaa hämmentää, koska se voi olla niin suhteetonta ja yliampuvaa. Mistään vainoamisesta ei aspergerin käytös kerro, vaan siitä, että hän on ihastunut ja millä tavalla! AS:lle tyypillisellä tavalla: aloittelijamaisen kömpelösti ja imelästi, suhteettomasti kohteeseensa tarrautuneena koko mielikuvituksellaan. Koko juttu paisuu hänen päässään eikä hän oikeastaan ole kiinnostunut siitä, millainen kohdehenkilö todellisuudessa on, vaan hän lumoutuu omista haaveistaan, kuvittelee tuon ihastuksen kohteen olevan sellainen täydellinen se oikea juuri hänelle. Eli siis kuin tyypillinen teinirakastuminen - mutta aspergerilla sellaista tapahtuu yleensä selvästi myös teini-iän jälkeen. Aspergerit ovat ikuisia teinejä. Eikä ole harvinaista, että kohde saattaa vaihtua nopeastikin toiseen. Sellainen tavallaan "itserakkauden kohde" on verrattavissa valokuvaan, johon aspergeri luo omista tarpeistaan käsin kaiken sisällön ja todellisuuden.

Aspergerille kannattaa aina selväsanaisesti kertoa, miltä hänen käytöksensä tuntuu, koska hän usein kokee sen itse eri lailla. AS on osa autisminkirjoa ja siksi aspergeri elää tavallaan aina jossain määrin "itseensä vajonneessa tilassa". Hän ei osaa tulkita ympäristöään niin kuin ns. normaali enemmistö, vaan tarvitsee sitä, että ihmiset kertovat hänelle selvästi, miten kokevat hänet ja hänen omanlaisensa käyttäytymisen. Aspergeri voi puolestaan kertoa, miten hän itse kokee esim. puheena olevat ihastumisjuttunsa. Se kaikki outo käytös yleensä osoittautuu paljon myönteisemmäksi ja harmittomammaksi kuin ns. normaali enemmistö on ollenkaan osannut tulkita.

Olen yli nelikymppinen Aspergernainen ja lopettamassa yksityisen kommunikoinnin kaikkien miesten kanssa kokonaan, koska he lähes aina tulkitsevat minut rakastuneeksi tai jopa suunnattoman rakastuneeksi siinäkin tapauksessa, että tunnen selvää antipatiaa henkilöä kohtaan, tai en ainakaan missään tapauksessa suostuisi esim. fyysiseen suhteeseen heidän kanssaan edes siinä tapauksessa, että haluaisivat. Mutta silti he saattavat esim. väittää, että olen heihin niin rakastunut, että heidän on täysin välteltävä kanssani puhumista, ja ovat vielä sitä mieltä että väitetyt tunteeni kohdistuvat juuri erityisesti häneen. Mutta mitäs sitten jos näin väittäviä miehiä on liuta ? Minä en voi ymmärtää tätä ilmiötä, joka on pilannut elämääni.
Olen juuri nyt tekemässä elämänmuutoksen, että en kovin henkilökohtaisesti puhu miehille ollenkaan, koska olen täysin kyllästynyt tähän että minulle esim. sanotaan: "En minä halua sun kanssa naimisiin!". Vaikka en ole henkilöä kosinut, eikä ole käynyt edes mielessä. On loukkaavaa, että miehet ilmoittavat etteivät halua kanssani naimisiin ilman että olen ehdottanut moista. Kyllä mä sitte ilmotan ihan suoraan jos haluun naimisiin, että vois kohteliaisuudesta odottaa kommenttejaan siihen asti ja sitte ilmottaa, ettei haluu naimisiin, jos asia todella tulee ajankohtaiseksi,

Mun mielestä täysin typerää teoretisoida jotain kummallista psykologiaa jos joku vaan innostuneesti ilmaisee myönteisiä tunteitaan vilpittömästi.

Joo, olet selvästi sellainen nainen, jolla on Asperger. Kuvaat sitä kompastelua ja epätietoisuutta ja poukkoilua oikein osuvasti. Melko samanlaista se on jos on mies, jolla on Asperger.

Loistava idea tuo, että olet kokonaan lopettamassa yksityisen kommunikoinnin kaikkien miesten kanssa. Juuri noin kannattaa tehdä. Eihän tuollaisesta elämästä muuten mitään tule. :-)