Ja kaikki vaatteet kiristää.. siis nekin, jotka vielä viime kesänä painaessani yli 80 kiloa olivat sopivia. Ilmeisesti siinä viitisen kiloa tullut talven aikana. Vaaka veti viimeisen henkäyksensä syyspuolella ja uutta en ole hankkinut.
Noh, eihän sitä voi todeta muuta kuin että oma vika. Kauheat ajat vain edessä, kun ihan neljän seinän sisäänkään ei voi linnoittautua ja takki päällä ei oikein kehtaa kulkea helteellä.
Mitkäs on muiden lihavien tunnelmat? Osaatteko nauttia kesästä läskeineen päivineen? Minä olin kolmikymppikseksi hoikka, urheilullinen ja erittäin kaunisvartaloinen, joten muistan kyllä vielä kesäihanuuden rannalla ja miesten palvovat katseet. Nyt on vain häpeä.
Noh, eihän sitä voi todeta muuta kuin että oma vika. Kauheat ajat vain edessä, kun ihan neljän seinän sisäänkään ei voi linnoittautua ja takki päällä ei oikein kehtaa kulkea helteellä.
Mitkäs on muiden lihavien tunnelmat? Osaatteko nauttia kesästä läskeineen päivineen? Minä olin kolmikymppikseksi hoikka, urheilullinen ja erittäin kaunisvartaloinen, joten muistan kyllä vielä kesäihanuuden rannalla ja miesten palvovat katseet. Nyt on vain häpeä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En pidä kesästä sen takia kun olen vielä lihava ja kaikki näkyy ohuiden vaatteiden alta paremmin . Painan 110 kg ja olen laihduttanut muutaman viikon ja tulokset ei ehdi tälle kesälle millään , valitettavasti . Tiedän itse olevani reilusti ylipainoinen ja tuntuu kuin kaikkien katseet olisivat syyttäviä lihavuuteni takia joten minun on todella vaikea kulkea kesää läpi . Mutta silti teen sen ja laihdutan joten odotettavissa voi olla vain parempia kesiä :)
Tuntuis tosi onnelliselta, että ois 80-kilonen. Kirmaisin bikineissä ihan avoimesti.
Mut ymmärrän, että kaikki on suhteellista, jos oot ollu joku 60-kilonen, niin miellät itsesi läskiksi. Näillä kiloilla on tuskaa niin talvella kuin kesällä, mut kesä on pahempi tietysti.
Oon nainen ja 34 vuotta, tuntuu että koko elämä on pilalla. Aina oon ollu pullea, mut nyt on menny kyllä pahasti överiks painon kanssa. Työpaikka vielä on, mut parisuhde katkes varmaan mun lihomiseen pari vuotta sitten ja uutta en oo löytäny enkä tietenkään löydäkään, ellen onnistu rutkasti laihtumaan.
Viime keväänä olin laihempi kuin vuosiin, kun olin koko talven laihduttanut, ja onnistunut pudottamaan melkein 30 kiloa - en siis todellakaan ollut vielä normaalipainoinen, mutta minulle kokoon 48 mahtuminen oli jo huikea suoritus. Pikkuhiljaa sitä kuitenkin alkoi repsahdella - kai sitä nyt yhden jäätelön, suklaata tai ranskanperunoita voi kerran syödä...Tästä se taas lähti, vaatteet, jotka alkukesästä olivat löysiä, alkoivat pikkuhiljaa ensin "sopia paremmin" ja sitten kiristää. Sitten tuli talvi, masennus ja paino nousi kohisten, aina oli joku "syy", miksi vielä tänään voi syödä sen suklaalevyn tai keksipaketin. Tai pizzan. Tai ihan mitä vaan...
En ole siis edellisen kesän jälkeen jaksanut vahtia painoani ollenkaan, ja äsken, kun aloin etsiä jotain päälle mahtuvaa kesävaatetta, havaitsin, ettei mikään oikein mahdu, ja nekin vaatteet, jotka toissa kesänä, siis ennen laihdutuskuuria, mahtuivat, ovat nyt vähän kireitä. Tajusin, että on pakko mennä vaa'alle ja tarkistaa tilanne... Olen lihonut takaisin jokaisen kilon siitä 30 kg:sta, jotka onnistuin vuosi sitten tuskien ja sitkeyden kanssa pudottamaan, ja ehkä jopa pari kiloa päälle! Siis vuodessa!
Itseinhon aste on tällä hetkellä korkeammalla kuin koskaan. Minun piti lähteä ruokakauppaan, mutta juuri nyt olo on sellainen, etten tiedä, kehtaanko edes astua ulos ovesta. Sinänsä hullua, kun ajattelee, että ennen vaa'alla käymistä olin ihan ok itseni kanssa - tiesin kyllä, että painoa on tullut lisää, mutta kun todellinen määrä ei ollut tiedossa, asian jotenkin kesti. Tiedän jo valmiiksi, että tuleva kesä tulee olemaan vaikea - on vaikea nauttia helteistä (joista oikeasti pidän), kun päällimmäisenä on ajatus siitä, että näyttää grillatulta porsaalta.
Parhaillaan toivon, että tulisi takatalvi, jotta voisi taas piilottaa itsensä vaatekerrosten alle. Että sitä voi ihminen olla tyhmä! :(
Nyt vain uusia vaatteita ostamaan, käyttäkää tämä tekosyy hyväksenne... Nauttikaa ihan isseksenne tehden itsellenne hyvää: rannan tuoksu, veden hellä hyväily ja rentouttava uiminen. Ei muuta kuin toppi ja shortsit päälle, jos uimapuku tekee tiukkaa. Syökää paljon mansikoita ja sorbettia, kyllä se siitä iloksi muuttuu. Itse en ainakaan sure, ostin juuri kuminauhavyötäröiset polvihousut ja nätin ruutupuseron. Kenkiä en käytä kuin pakon edessä.
jotkut Tarjoustalon trikoorytkyt. Ovat meinaan ainoita, jotka mahtuvat päälle ja niistäkin XXL-koko. Eli vanhoilla mennään. Niin vakaasti kun olin päättänyt, että viime kesä jäisi viimeiseksi läskien kanssa kärvistelyksi.
Masentavaa, että ei ole tahdonvoimaa tämän vertaa. Painoa 120 kg ja rapiat päälle.
protip: syökää vähemmän, liikkukaa enemmän
Nyt tältä tytöltä lähtee kilot, kun vihdoinkin joku kertoi, miten se tapahtuu.
Eli tästä lähin syön enemmän ja liikun vähemmän.. öh vai olikse toisin päin?
miten paljon voi tehdä ns. ylipainoisenakin. Ihan elää täyttä elämää. Valkatkaa paras mies päältä aviomiesehdokkaaksi, nythän teillä on siihen hyvät näköalat. Mikään nenän vartta pitkin muita tuijotteleva tuskin on mukavaa seuraa, eikä sellaiselta mahdollisesti joskus saatava arvostava huomio (pyh) nostata kuin inhonväristyksiä. Mutta me taidetaan olla erilaisia ja olla kiinnostuttu eri asioista.
Tarjoustalossa on muuten nytkin kaunista kamaa, että ei sovi halveerata... :)
Jep, eli samoissa mennään. Olen 160 cm ja painan 87 kg. Viime kesänä varmastikin oli 10 kg:a vähemmän ja ai, että sitä tunnetta kun pysty kävelemään hameessa ilman, että reidet olisi ollut liekeissä illalla. Nyt voi heittää hameet kaappiin ja käyttää vain housuja. Vituttaa tällainen.
Miten ihminen voikaan olla niin heikko, että antaa itselleen luvan lihoa? Tosin itselleni ja kavereilleni sanoin, että ensi kesänä mä käytän bikineitä, vaikka allit heiluisi :D Nykyään lihavan ihmisen oletaan pysyvän kotona, jotta muut voisivat kävellä kaduilla ilman oksettavaa oloa. Paskat. Jokaisella pitäisi olla oikeus olla rannalla omana itsenään, mutta yhteiskunnan aiheuttamat ulkonäköpaineet estävät sen. Vai?
Eikä se laihduttaminen niin helppoa ole. Jos ei saa tukea mistään niin ei olla kyllä yhtään vakaalla pohjalla. Toisaalta miksi ihminen edes vertaa itseään muihin?