ja avioliittoa, kun välttämättä liitossa ei aina sitä rakkautta kuitenkaan ole. Ja sitten toisaalta on rakkautta ilman avioliittoa. Olen tätä aiemminkin miettinyt ja päätynyt samanlaisiin aatoksiin... Kun "ohje" taitaa kuulua niin, että minkä Jumala on yhdistänyt,niiin sitä ei ihminen saa erottaa... vaan eihän siinä taida avioliitosta olla kyse vaan aidosta rakkaudesta. Jos oikein pitkälle pohdiskelee, niin se tavallaan puoltaa avioeroa sellaisessa tapauksessa, että liitossa ei ole rakkautta.
Ollaanko täällä kovin eri mieltä vai löytyykö ymmärtäjiä?
Ollaanko täällä kovin eri mieltä vai löytyykö ymmärtäjiä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä ymmärrän, Jumala on Rakkkaus.
Jumalallista rakkauttako,jota ei saa ihminen erottaa, miksi jotkut saa sen tunteen, vai saavatko kaikki kokea..noh mulla tämmössii tyhmiäkin aatoksia..kunnes kuolema erottaa.. näinkin on kirjoitettu.
Mahdotonta ;/
se ymmärrys, että tarkoitatko nyt omaasi, vai jonkun toisen avioliittoa?
kyllä on paljon liittoja jotka jatkuvat ilman sitä rakkautta, yhteiset lapset ja lasten laspset, yhteinen koti jossa kauan eletty ja oltu.Jos ei suurempia erimielisyyksiä, väkivaltaa, alkoholi ongelmia, kyllä semmoset liitot kestävät hautaan saakka, ei "pienet" pettämisetkään kaada, nähty on .
jokainen voi valita tekevänsä vain omaan elämään liittyviä päätöksiä ja niissä on aina otettava huomioon se, miten se vaikuttaa muihin ihmisiin. En tarkoita, että kenelläkään on oikeutta mennä kenenkään toisen avioliittoa rikkomaan.
Sitten toisaalta saattaa olla ulkopuolisia, jotka eivät katsele hyvällä silmällä syntymässä olevaa rakkaussuhdetta ja haluavat sanoa siihen sanottavansa tavalla tai toisella. Se saattaa joskus aiheuttaa suurta tuskaa kaikille osapuolille, mutta ehkä silläkin on tarkoituksensa. Ehkä suurimman taakan siitä kuitenkin joutuu kantamaan se, joka tuon rakkaussuhteen syystä tai toisesta halusi estää.
Elämä on monimutkaista.
Jumalaan, mutta olen samaa mieltä. Kirkko on vain instituutio, valtarakenne, ja avioliitto ns. laillistettu parisuhde, jonka suurin tehtävä on aikoinaan ollut turvata naisen ja lasten asema. Avioon mennään usein monesta syystä ja tietämättä mitä muuta elämässä vielä eteen tulee. Silti sitä joskus voi kohdata jonkun, jonka kanssa tuntuisi siltä kuin olisi taivaassa yhteen liitetty. Se on myös toistuva teema monissa Itä-Aasian elokuvissa ja kirjallisuudessa - siinä suuri rakkaus on usein seurausta edellisten elämien rakkaudesta, eikä sitä useinkaan mitkään perinteet tai säännöt pysty pidättelemään. Ja siltä se myös todellakin tuntuu - kuin olisi tuntenut toisen jo kauan kauan sitten ja koko ruumis sielua myöten huutaa kysymystä miksi, miksi me olemme nyt tässä elämässä erossa?
kun sanot, että et usko Jumalaan, mutta puhut kuitenkin taivaasta. Mikähän se sun taivas sitten on?
Jumalasta muodostuu varmasti yhtä monta mielikuvaa kuin on mieltäkin, mutta Jumala ei asukaan mielessä vaan sydämessä. Jumalan olomuoto on rakkaus. Ja juuri miehet ovat riistäneet naisilta heille kuuluvan osan suuressa määrin. Katollisen kirkko kuitenkin opettaa, että pyhä ja perisynnitön Neitsyt Maria tuli Pyhän Hengen kautta synnyttämään lapsen, jonka olomuoto on rakkaus. Se on luonnollisesti symbolinen tarina siitä, kuinka kuljetaan hengellistä tietä, jota Jeesus opettaa omalla esimerkillään.
Avioliitto on sopimus, joka vaatii paljon molemmilta osapuolilta ja myös instituutio, jonka puitteissa tehdään paljon pahaa. Parhaimmillan se on silloin, kun molemmat todella rakastavat toisiaan.
karkailee ja hyppii, mutta siis..
ei ole kristittyjen yksinoikeutta, vaan kuuluu moneen eri uskontoon monessa eri muodossa. Minulle taivas on jonkinlainen sielujen alkukoti, jonne me kaikki lopulta joskus palaamme. Toivottavasti.
Haluaisin kommentoida, mutta en jaksa, sillä asia on liian henkilökohtainnen. Liian monta seikkaa, josta asiaa tulkitsee.
haluaisin ainakin
jonka haluaa säilyttää koko elämän, tarvitseeko se sormuksia tai muita ulkoisia merkkejä olemassaolostaan. Se säilyy ihmisten välille muodostuneilla siteillä/yhteydellä, mitä ne kenenkin tapauksessa ovatkaan. Se kestää kovempaakin vääntöä ja erimielisyyttä, eroakin, vain siksi että kumpikin sen haluaa säilyttää.
sellaistahan se on silloin kun se on todellista.
Yhdyn täysin edelleiseen kirjoittajaan. Jos tälläinen svahva side kahden ihmisen välillä löytyy ei siihen tarvita mitään rinkuloita merkiksi tai todistuksia.
on kysymys kun puhutaan niistä, jotka Jumala on yhdistänyt - ja rakkaudettoman avioliiton voisi kai varmastikin lopettaa eroamalla, sehän on vain reilua kaikkia kohtaan. Joskus tilanne kaikkine tekijöineen vaan on niin umpikujassa, ettei eroon liitostaan pääse - se on mahdotonta. Ja silloin muuttuu kyyniseksi, turhautuneeksi, rakkautta vieroksuvaksi ja sitä merkityksettömänä pitäväksi. Ja menettää kerran niin sydämellisestä, aidosta, kiintymykseen ja rakkauteen luottavasta itsestään suuren osan...
Ja tässä kohtaa kysytään sitä tahtoa niin myötä kuin vastamäessä? Kummalta osapuolelta? Elävää elämää jos ajattelee, niin se on niin suhteellista ja vaatii ainakin toisesta osapuolelta ymmärrystä ko asiaan.
Ja tähän tulevat tunteet mukaan, mitä haluan jne...
Jos uskoa sotkee tähän, niin menee hyvin syvälle. Aito usko lähtee itsestä,.
kirjoittaa eri asiasta. Kiitos kuitenkin kommentistasi.
Avioliitto on kuitenkin vain liitto, mitä tarkoittaa että ihmiset ovat yhdessä jonkin tietyn syyn takia. Syitä on erilaisia ja jokaisella on oma tärkeä syy olla yhdessä. Toiset esim. arvostavat enemmän materiaa ja kaikkea mitä siihen liittyy. He saavat onnen tunnetta materian kautta. Toiset eivät palvele materiaa koska niille aineeton onni on tärkeintä, eli puhdas tunne, ilman aineellista syytä. Rakkaus on yksi voimakkaista ja onnea tuottavista tunteista. Historiassa ihmisiä yhdistää jopa voimakas viha jotakuta vihollista kohtaan, ns. soturiliittoja ja sotaliittoja, koska viha on myös hyvin voimakas tunne. Jos liiton tarkoitus on taloudellinen ja/tai sosiaalinen hyvinvointi, avioliittokin on sen mukainen. Onnea saadaan sen takia että kaikki on taloudellisesti ja/tai sosiaalisesti hyvin. Jollekulle on tärkeä vain tietty sosiaalinen asema, vaikka taloudellisesti kaikki on huonosti, niin liittokin solmitaan sen sosiaalisen tason edustajien kanssa. Tunnen muuten muutaman perheen, jotka ovat hyvin kuuluisat mutta elävät suurissa taloudellisissa ongelmissa. Historiassa on myös sellaisia, jotka avioituivat rahan takia mutta menettivät sen takia korkean sosiaalisen asemansa. Tarkoitan ihmiset voivat olla yhdessä ilmankin rakkautta. Nämä ihmiset eivät pidä rakkauden tunnetta tärkeänä vaan ne nauttivat yksinkertaisesti elämästä, mitä ei tarkoita rakkautta elämään. Samalla tavalla voi nauttia kumppanista mutta ei tunne rakkautta häntä kohtaan esim. yhden yön suhde.
Jos verrataan kaikkia edellisiä syitä aitoon rakkauteen, niin ne taloudelliset, sosiaaliset ja nautinnolliset syyt pimenevät rakkauden edestä. Puhdas rakkaus on kaunein ja kirkkain tähti kaikista edellisistä. Jopa kuninkaiden asema kaatui rakkauden edestä. Mikä rakkaus on ja miksi se syntyy niin vahvaksi ilman selkeää syytä? Tai onko sille syitä olemassakaan? Voi olla että puhdas rakkaus syntyy yhteenkuuluvuuden tunteesta sekä henkisen että biologisen kuuluvuudesta. Silloin ne muut aineellinen elementit voivat olla myös mukana mutta eivät koskaan ainoina syinä. Vain aito rakkaus pitää ihmisten sydämet yhdessä vaikka he eivät elä fyysisesti yhdessä. Kun taas hyvinvoinnin taloudelliset, sosiaaliset ja nautinnolliset syyt pitävät ihmisten vartalot yhdessä mutta sydämet pysyvät erillään.
"Mikä rakkaus on ja miksi se syntyy niin vahvaksi ilman selkeää syytä? Tai onko sille syitä olemassakaan? Voi olla että puhdas rakkaus syntyy yhteenkuuluvuuden tunteesta sekä henkisen että biologisen kuuluvuudesta. Silloin ne muut aineellinen elementit voivat olla myös mukana mutta eivät koskaan ainoina syinä. Vain aito rakkaus pitää ihmisten sydämet yhdessä vaikka he eivät elä fyysisesti yhdessä. Kun taas hyvinvoinnin taloudelliset, sosiaaliset ja nautinnolliset syyt pitävät ihmisten vartalot yhdessä mutta sydämet pysyvät erillään."
Hyvin kirjoitettu. Ei sen kaltaista tunnetta tiedä olevan olemassakaan, ennen kuin osuu omalle kohdalle. Ja se todellakin on melkein kaatanut valtakuntia ja saanut kuninkaankin luopumaan kruunustaan: http://en.wikipedia.org/wiki/Wallis,_Duchess_of_Windsor
Ei sitä voi selittää. Se vain on olemassa ja jokainen näkeminen tai kosketus vain vahvistaa sitä entisestään. Mutta ehkä juuri sen selittämättömyys, se ettei sitä voi lannistaa järjellä, tekee siitä aina niin todellista.
vastaus ja monipuolisesti mietitty. Totta myös, uskoisin, ja se laittaa taas miettimään ihmisen monia kasvoja ja kaiken merkitystä tai mielettömyyttä.
Kirjoitin mitä ajattelen :)
http://img.dailymail.co.uk/i/pix/2007/06_03/catDM2806_468x705.jpg
Elämän monia kasvoja :)
:)
Kiitos kaikille tämän ketjun kirjoittajille. Mieleni avartui - nämä asiat ovat kiivaasti pyörineet
mielessäni eivätkä nämä vastaukset ole mitätahansa hölynpölyä. Ne selventävät elämää.
Hyviä hetkiä toivottelen jokaiselle lukijalle.