Törmäsin yhteen ilmoitukseen sekarotuisista pennuista ja otin yhteyttä. Myyjä oli todella asiallinen ja yhteydenoton jälkeen olin edelleen kiinnostunut. Voisin hyvinkin saada tästä pentueesta sen oma pentuni mutta pentujen vanhemmat ovat sen rotuisia mitä en ihan ensimmäisenä ole harkinnut. Huonojahan rotuja kummatkaan eivät ole mutta en vaan tosiaan jostain syystä ole miettinyt kyseisten rotujen edustajien ottamista.
Vanhempien luonteet kuulostavat mieleisiltäni, ja nyt perehdyttyäni näihin rotuihin vähän enemmän olen muuttanut mielipidettäni ainakin hieman (en siis ole mitenkään inhonnut näitä rotuja millään tavalla, älkää käsittäkö väärin tuota). Toisella rodulla tosin saattaa olla hieman agressiivisuuteen taipumusta mutta sitä voi kuulemma kitkeä pois. Pentujen odotettu säkäkorkeus vaikuttaa sekin oikein sopivalta.
Silti minun on pakko myöntää että nuo rodut eivät olisi ehkäpä henkilökohtaisella "top-listallani", ainakaan ihan kärjessä. Voi olla että voisin yllättyä positiivisesti jos ottaisin pennun, kenties jopa rakastuisin molempiin rotuihin syvästi. Mutta entä jos niin ei käykään, jos pentu ei tunnu vaan minun oikealta koiraltani? Menenkö siis ihan metsään jos ottaisin tästä pentueesta pennun?
Vanhempien luonteet kuulostavat mieleisiltäni, ja nyt perehdyttyäni näihin rotuihin vähän enemmän olen muuttanut mielipidettäni ainakin hieman (en siis ole mitenkään inhonnut näitä rotuja millään tavalla, älkää käsittäkö väärin tuota). Toisella rodulla tosin saattaa olla hieman agressiivisuuteen taipumusta mutta sitä voi kuulemma kitkeä pois. Pentujen odotettu säkäkorkeus vaikuttaa sekin oikein sopivalta.
Silti minun on pakko myöntää että nuo rodut eivät olisi ehkäpä henkilökohtaisella "top-listallani", ainakaan ihan kärjessä. Voi olla että voisin yllättyä positiivisesti jos ottaisin pennun, kenties jopa rakastuisin molempiin rotuihin syvästi. Mutta entä jos niin ei käykään, jos pentu ei tunnu vaan minun oikealta koiraltani? Menenkö siis ihan metsään jos ottaisin tästä pentueesta pennun?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos epäröit yhtään, älä ota pentua.
Älä ota pentua, jos et ole aivan varma tuletko tykkäämään. Virhe! Se ei ole pentua kohtaan oikein, jos emäntä/isäntä ei tunne tätä "oikeaksi"! Sitten joudut etsimään sille uuden kodin ja sekös vasta stressaa pentua. Älä ota! Näissä asioissa pitää olla satavarma, koska koira on elämässäsi ne monet monet vuodet. Ota mieluummin selvää eri roduista, katsot sieltä sen mikä sopii sinulle kuin nenä päähän ja etsit lisää tietoa kyseisestä rodusta. Sitten kun olet aivan varma, että tämä on se "oikea" koira sinulle, niin kasvattajille soittoa.
Että metsään mennään ja lujaa!
Voithan sinä kokeeksi ottaa. Etsit uuden kodin, jos ei koira miellytä.
ÄLÄ OTA EDES KOKEEKSI!!!!! Se on koira, eikä mikään lelu jonka voi palauttaa kun ei miellytä! Mmistä sä ton neuvon oikein revit 8 8!!??
Oletko käynyt katsomassa pentuja? Voit ihan hyvin käydä katsomassa näitä vauvoja vaikka epäröisitkin. Mutta mieti minkälaisen koiran haluat, mihin tarkoitukseen, rotu(?), koko. Onko tuleva koira ensimmäinen koirasi? Tottakai itsekkin suosittelen ottamaan semmoisen mistä itse tykkää. Silloin kun minä olin koiraa hankkimassa niin mulla oli hakusessa yksi tietty rotu. Selailtuani myynti-ilmoituksia löysin seropipennun jossa oli tätä tiettyä rotua jota halusin. Silloin tuntu että jos nyt sen verran annan periksi ja kun kävin katsomassa niin maailman ihanin pentuhan se sit oli ja en oo katunu vieläkään! siitä on jo siis 2 vuotta.
Eli mun vinkki käy katsomassa pentuja. Saatat nähdä myös niiden vanhemmat. Yleensä seropeissa yhdistyvät rotujen parhaat puolet ;) Ja jos katselmuksen jälkeen epäröit vielä niin älä ota.
Halusin myös seropipennun. Hinta oli ihan ensimmäinen kriteeri syystä että kova hinta tuo mieleeni pentutehtailun (no onhan hinnalle muitakin perusteita, mutta mun mielestä satoja euroja seropista haisee rahastukselta). Löysinkin vahinkopentueen jossa hinta oli päätähuimaava 50 ekee. =) Emä ihan puhdasrotuinen, uroksen puolelta tiedossa rodut. No, ei muuta kuin pentuja katsomaan. Valitsin pentueen pienimmmän (joka jostain syystä oli vielä vapaana), koska en missään nimessä halunnut isoa koiraa. Tämä kaveri on mulle ihan unelma!!! Miellyttämishalua sillä ei ole pätkääkään, sillä emän geenit on yksintyöskentelevän metsästyskoiran geenejä. Se ei siis tee yhtään mitään vain miellyttääkseen omistajaansa, vaan ilmoittaa eleillään ymmärtäneensä kyllä viestin mutta harkitsee ennenkuin tottelee. Ja tämä ei tapahdu aina, on tilanteita jolloin tiedän että satavarmasti tottelee, mutta myös tilanteita jolloin en luota yhtään kuuliaisuuteensa. :) Nää tilanteet jolloin en voi luottaa, tulee vain silloin kun tähtäimessä on mahdollinen saalis! :))) Isän puolen geenit taas pehmentää tätä jääräpäätä niin, että kotioloissa on kuin lammas, saa vääntää vaikka solmuun eikä ees näytä siltä että ärähtäis. Yhtään kertaa, en missään tilanteessa oo nähnyt edes hampaitaan näyttävän.
Sanoit viestissäsi, että toisessa rodussa on aggressiivisyyttä jonka voi "kitkeä" pois. No toi "kitkeä" särähti mun korvaan. Ehkä et tarkoittanut niinkuin ymmärsin. Mä oon yrittänyt vahvistaa näitä isän puolen geenien tuomia luonteenpiirteitä ja pyrkinyt toimimaan koiran kanssa niin, ettei näitä metsästysgeenejä ainakaan vahvisteta, paremminkin unohdetaan (no ei se kokonaan onnistu, turha toive!).
Joten, mieti tarkkaan, mitä koiraltasi haluat ja mihin itse oot valmis. Jos epäröit, että selviydytkö sen aggressiivisen puolen kanssa, niin unohda koko pentue ja jatka hakemista. Jos taas luotat itseesi ja olet valmis näkemään vaivaa koulutuksen kanssa, niin anna palaa! Siellähän saattaa olla se just sinun koirasi! :))) Seropeista kun ei koskaan voi tietää, mikä luonteenpiirre siellä on vallitsevin, niin ei myöskään voi etukäteen ennustaa minkälainen on juuri SE pentu jonka valitset. Sisarustenkin erot voivat olla valtavat. Arpapeliähän se on, joten selvitä ensin itsellesi mihin olet valmis ja tee päätös vasta sen jälkeen.
Onnea koiranhankinnalle! =)
Meillä tapahtuu joskus myös niin, että kun on hihnan päässä joku muu kuin oman perheen jäsen, nii yksikin virheliike