Haluaisin esittää kysymyksen vanhoillislestadiolaisille. Uskotteko Raamattuun kirjaimellisesti, vai ovatko jotkin Raamatunkohdat ns. tärkeämpiä kuin toiset, eli ei tarvitse uskoa sanatarkasti esim. luomiskertomukseen tai vedenpaisumukseen (jotka siis kummatkin ovat jo lukemattomista eri lähteistä todistettu vain sumerilaisten kertomusten rakentamiksi myyteiksi ja symbolisiksi tarinoiksi)? Jos uskotte Raamattuun vain osittain, kuinka voitte silti pitää niitä muutamia, puhujien siteeraamia tekstipätkiä koko elämänne ohjenuorina? Toisaalta, jos tulkitsette Pyhää kirjaa fundamentalistisesti, eivätkö hälytyskellot soi missään vaiheessa, kun vaikkapa mietiskelette Nooan arkin mahdottomuutta, Jeesuksen ihmeparantamisia jotka ovat tapahtuneet vain Raamatun "tarunhohtoisessa maailmassa", tai Joonaa valaan vatsassa? Nämä kaikki ovat kuin joidenkin tarueeposten, kuten Kalevalan tai Homeroksen Iliaan ja Odysseian, tai Gilgamesh-eepoksen sivuilta. Tiesittekö, että varhaiset sumerilaiset myytit maalasivat jopa sellaista kuvaa, ettei Eeva ollut alunperin ensimmäinen nainen, vaan Aadamilla oli ensin eräs demoninen rakastajatar? No, luultavasti vastauksenne on se, että olen panettelija, ja että Raamatun ihmeet ovat Jumalan ihmeitä, eli Jumala-korttiin on helppo tukeutua mahdottomien kysymysten edessä.
Haluaisin kuitenkin että saisin selkeän mielipiteen niin relativistisemmalta kuin fundamentalistisemmalta taholta. Vastaukseksi ei kelpaa se, että uskomme niin kuin Raamattu ilmoittaa ja osoittaa todeksi - loppujen lopuksi se ei onnistu todistamaan mitään, ainoastaaan kertomaan. Haluan kuulla näkemyksiä siitä, pitääkö Raamattu ottaa vertauskuvallisesti vai kirjaimellisesti. Voin sanoa, että kun aikoinaan olin lestadiolaisuudessa, kummastakin tulkintatavasta tuli yhtä paljon vakuutteluja. Lopulta jokainen väittely kiteytyi niihin muutamiin lestadiolaislauseisiin, jotka on helppo vetää siinä vaiheessa kuin on selkä seinää vasten: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut, ja joilta te ne pidätätte..." jne. Täyttä katolilaisuutta.
Haluaisin kuitenkin että saisin selkeän mielipiteen niin relativistisemmalta kuin fundamentalistisemmalta taholta. Vastaukseksi ei kelpaa se, että uskomme niin kuin Raamattu ilmoittaa ja osoittaa todeksi - loppujen lopuksi se ei onnistu todistamaan mitään, ainoastaaan kertomaan. Haluan kuulla näkemyksiä siitä, pitääkö Raamattu ottaa vertauskuvallisesti vai kirjaimellisesti. Voin sanoa, että kun aikoinaan olin lestadiolaisuudessa, kummastakin tulkintatavasta tuli yhtä paljon vakuutteluja. Lopulta jokainen väittely kiteytyi niihin muutamiin lestadiolaislauseisiin, jotka on helppo vetää siinä vaiheessa kuin on selkä seinää vasten: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut, ja joilta te ne pidätätte..." jne. Täyttä katolilaisuutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viittaan vielä - ehkä hieman kuriositeettina - siihen että esimerkiksi pyhäkouluissa opetetaan jotain vedenpaisumusta ja Nooan arkkia totuutena, piirrellään kivoja kuvia joissa paatti kelluu vedessä ja paatista kurkkii kirahveja, norsuja ja parrakas mies. :D On varmasti lapsista kivaa, mutta mitä hemmetin tekemistä tällä on todellisuuden kanssa? Itse olen käynyt läpi saman aivopesun, ja jälkeenpäin lähinnä naurattaa.
Mitä teet kaikella sillä lestaheikkien käyttäytymismallistolla, jonka perään kyselet? (Tota ukko-Nooan juttuahan kyselit jo aiemmin. Johtivatko saamasi vastaukset johonkin?)
http://www.srk.fi/index.php?p=sana_sunnuntaiksi_usko_tulee_
Edellisestä linkistä käsittääkseni löytyy Päivämiehessä käsiteltyä helatorstain evankeliumitekstiä. Jos vertaa sitä Raamattuun:
Markuksen evankeliumi 16: 14-20:
"Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena.
Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat seuraavat tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä.
He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.
Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.
Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä".
Verratkaapa huvikseen evankeliumitekstiä ja Päivämiehessä olevaa "sana sunnutaiksi"-palstan tekstiä. Minun tuomioni on: asioita selitellään oman mielen mukaan ja "korvasyyhyn" mukaan.
Olen ollut vanhoillislestadiolaisuudessa mukana synnyttyäni vanhoillislestadiolaiseen perheeseen 30 vuotta, erosin siitä 11 vuotta sitten, ja tiedän kyllä mistä ongelmasta puhun. Oli muutamia, jotka liikkeen sisällä ihmettelivät samaa asiaa - miksi poimitaan muutama Raamatun paikka ja niistä vain puhutaan pitkiä puheita? Siitä annettiin seuraava selitys: "Jumala avaa sanaansa pala palalta. Nyt on sellainen aika, että vain nämä kohdat on annettu ymmärtää".
Otetaampa yksi esimerkki vertailuun
Päivämiehen tekstiä: "Jeesus oli ylösnousemisen jälkeen neljänkymmenen päivän ajan opetuslastensa keskellä. Hän ilmestyi ainoastaan opetuslapsilleen ja puhui heille Jumalan valtakunnasta."
Evankeliumin tekstiä:
"Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena."
Jotenkin tuosta evankeliumitekstistä ymmärtää, että Jeesus oli ilmestynyt monille muille ennen 11 opetuslastaan, jotka eivät olleet uskoneet heitä, jotka olivat nähneet Jeesuksen. Päivämiehen mukaan "hän ilmestyi ainoastaan opetuslapsilleen".
Koko Markuksen 16. evankeliumin teksti on tämä. Ilmestyi sen mukaan ensin Maaria Magdaleenalle, naiselle siis. Sen jälkeen kahdelle heistä (opetuslapselle). Minkähän takia Maria Magdaleenasta yleensä vaietaan. Vaietaan myös kirkossa luettavassa pätkässä evankeliumia. Minulle Markuksen evankeliumin 16 luku on Raamatussa läheinen. Magdaleenan mallin mukaan joskus hyvin varhaisessa nuoruudessani päätin lähteä seuraamaan Jeesusta. Raamatun naisista ev lut kirkossa ylipäätään puhutaan hyvin vähän, niin Mariasta kuin Magdaleenastakin eli naisten uskon esikuvista. Magdaleena on sikälikin nuorelle naiselle hyvä uskovan ihmisen malli, että häneen ei ole liitetty mitään perheellisen naisen velvotteita. Käy siis malliksi myös niille naisille, joista ei koskaan tule äitejä. Ja sitähän ei kukaan ihan nuorena voi tietää varmuudella. Sopii siis vaikka sinkkunaisen esikuvaksi.
Jeesus ilmestyy lähimmilleen
9 Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. [16:9--20: Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla.] [16:9-20: Matt. 28:16-20; Luuk. 23:36-53; Joh. 20:19-31; Ap. t. 1:6-14 : Luuk. 8:2]
10 Maria lähti sieltä ja vei sanan Jeesuksen seuralaisille, jotka itkivät murheissaan.
11 He eivät kuitenkaan uskoneet, kun kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet.
12 Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistä, kun he olivat kulkemassa pois kaupungista. [16:12,13: Luuk. 24:13-35]
13 Myös nämä menivät viemään toisille sanaa, mutta heitäkään ei uskottu.
14 Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. [1. Kor. 15:5,7]
Kyllä, näin on.
Vanhoillislestadiolaisuudessa, kuten monissa muissakin uskonnollisissa liikkeissä korostetaan Raamatun paikkaa: "Nainen vaietkoon seurakunnassa".
Se onkin erikoista, että Jeesus juuri naiselle antoi ensimmäisen evankeliumin viemisen tehtävän. Ja mikä on evankeliumi? Se on: Jeesus Kristus on voittanut kuoleman.
Maria oli puhdistunut Jeesuksen voimalla häntä riivaavista pahoista hengistä. Olen opiskellut psykoterapiaa, ja hankalissa lapsuuden olosuhteissa ihmiselle muodostuu selviytymiskeinoja ja haitallisia ajatus- ja tunnejärjestelmiä, joita nykyään kutsutaan moodeiksi tai skeemoiksi. Siksi Marian parantuminen näistä puhuttelee myös minua voimakkaasti. Tiedän, että pahat henget ovat totta ja uskon, että Jeesus pystyi "ajamaan ne ulos". Olihan hän voittanut kaiken pahan ja väärän. Ristillään hän kohtasi vihollisista viimeisen; kuoleman ja pistävän käärmeen.
Voi vain kuvitella, millainen ilo ja kiitollisuus on ihmisellä, joka on terveyhtynyt häntä riivaavista pahoista hengistä, psykoosien kauhuista ja vaikeista persoonallisuuden häiriöistä. Viimeinen on tullut ensimmäiseksi.