lasten isän toimesta. Hän näkee lapsiaan silloin kun haluaa, eli n. kerran-kaksi kuukaudessa. Saattaa soittaa 5min ennen tuloaan, että tulee käymään. Jos emme satu olemaan silloin kotona niin alkaa uhkailu kuinka hän ei ikinä saa lapsiaan nähdä ja vie minulta pian huoltajuuden. Ikinä en ole lapsiaan kieltänyt tapaamasta mutten voi 24/7 istua kotona päivästä toiseen uskaltamatta edes kauppaan jos isä tahtookin tänään tulla lapsiaan katsomaan.
Yleensä nämä vierailut menee niin, että isä makoilee sohvalla eikä paljoa lapsilleen puhu saatika jaksa leikkiä koska hän käy töissä.
Olen vain niin kyllästynyt, sama pompottelu ja minun alistaminen jatkuu eronkin jälkeen. Lapsia osaa kyllä "hyvin" käyttää riidoissa kun tietää että he ovat minulle kaikki kaikessa.
Yleensä nämä vierailut menee niin, että isä makoilee sohvalla eikä paljoa lapsilleen puhu saatika jaksa leikkiä koska hän käy töissä.
Olen vain niin kyllästynyt, sama pompottelu ja minun alistaminen jatkuu eronkin jälkeen. Lapsia osaa kyllä "hyvin" käyttää riidoissa kun tietää että he ovat minulle kaikki kaikessa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sitten vain sopimaan lastenvalvojalle tapaamisajat ja -paikat. Ei isää tarvitse päästää kotiinsa lapsiaan tapaamaan (jos ei niin ole yhdessä sovittu), vaan hän voi tavata heitä jossain muualla. Eikä sinun kuulu päivystää isän saapumista koko ajan, ainoastaan sovittuina ajankohtina. Toivottavasti saatte sopimukset kuntoon.
näiden miesten wannabe-äiti leikkien kanssa. Miehet voivat vuosi tolkulla piinata naista ja pitää hänet lähellään vetoamalla siihen yhdellä sisään laukeamisellaan ansaittuun oikeuteen tapaa "lapsiaan" miten huvittaa ja milloin huvittaa. Lapset kuuluisi aina ensi sijassa äidille ja tuollaisessa tilanteessa ilmanmuuta yksinhuoltajuus äidille ja tuollainen uhkaileva renttu kokonaan pois lasten elämästä.
Minulle sanoi eräs läheinen ihminen kauan sitten sanat Niin kauan hän pompottaa sinua kuin sinä sallit sen. Olin samassa tilanteessa kuin sinäkin.
Jokainen parisuhde on erilainen ja jokainen persoona toimii eri tavoin, mutta kerron sinulle oman kokemukseni ja toivon että saat osviittaa siitä.
Ennen eroa lasten isä ei viihtynyt kotona lainkaan. Hän teki paljon töitä, mutta sekään ei selitä sitä, ettei hän vapaahetkinäkään halunnut olla meidän kanssamme. Yksinäisyys ja rinki, josta en osannut lähteä pois oli osasyy että halusin monta lasta. Ja mitä enemmän lapsia oli, sen vaikeampi tilanteesta oli lähteä. Ihan klassinen tapaus, en ole mitenkään erityisen uniikki, meitä on paljon.
Kun lopulta sain revittyä itseni irti liitosta mies aloitti tapaamishässäkän, ihan niin kuin teilläkin. Tuli ja meni miten halusi, hänen työnsä ja ajankäyttönsä saneli tapaamisia. Jos en tehnyt niin kuin hän halusi alkoi uhkailu lähihuoltajuuden vaihdolla ja jos milläkin. Nyt tilanne alkaa olla ohi, koska nuorinkin on jo 12 vuotias.
Jos teillä ei ole tapaamissopimusta, tee se ja pidä siitä kellontarkasti kiinni. Tapaamissopimukseen kannattaa kirjata ylös mistä isä hakee lapset ja minne hän lapset palauttaa. Paras vaihtoehto olisi se, että sinä viet lapset ja isä palauttaa heidät kotiin. Meillä oli toisinpäin ja isä temppuilee hakemisaikojen kanssa, eikä lapset ole koskaan valmiina kun menen heitä hakemaan. Istun joskus tunnin jopa puolitoista odottamassa lapsia. Minkäs teet, en voi lapsia sinnekään jättää.
Ensiksi siis teet kellontarkan tapaamissopimuksen, ja tee se määräaikaiseksi (riippuu minkä ikäisiä lapset ovat). Viidentoista minuutin heitto sovituista haku- ja palautusajoista on sallittua. Jos isä hakee lapset tapaamiseen ja myöhästyy yli 15 min. tapaaminen on peruutettu siltä viikonlopulta. Kuullostaa raa'alta, mutta ainoa toimiva keino tuollaisen maailman navan kanssa toimittaessa.
Vaikka lapsista olisi mukavaa tavata isää extempore silloin kuin isää sattuu huvittamaan, teet kuitenkin stopin niille sohvalla makaamisille. Jos isä tekstiviestittää sinulle ja kysyy tarpeeksi ajoissa saako hän hakea lapset tapaamissopimuksen ulkopuoliseen tapaamiseen, suostut tietenkin, mikäli teillä ei ole sovittua, peruuttamatonta menoa juuri silloin. Lapsiperheen aikataulua ei rukkailla isä-"jumalan" halujen mukaan.
Tästä päästäänkin puhelu-tekstiviesti -osioon. Älä vastaa lasten isän puhelinsoittoihin, vaan vastaa tekstiviestillä "mitä asiaa". Älä annan hänelle mahdollisuutta sanella elämäääsi. Kun hän ilmoittaa olevansa tulossa teille, vastaat kylmästi ettei sovi nyt ja muistutat tapaamissopimuksesta. Lasten etu ei ole väsynyt, masentunut äiti, joka hyppii exänsä pillin mukaan!
Tärkeimmäksi näen tapaamissopimuksen teon ja puhelinkeskustelujen lopettamisen, siirry tekstiviesteihin.
Tekstiviestit ovat tärkeitä siitäkin syystä, että kun laitat kampoihin exäsi laiselle hidalgolle, hän ottaa kovemmat aseet käyttöön, yrittää vieläkin kovemmin laittaa sinut ruotuun, ja silloin tekstiviestit ovat hyvä olla olemassa. Samoin pidät päiväkirjaa tapaamissopimuksen toimivuudesta eli kuinka hyvin isä pitää kiinni siitä. Kirjoitat päiväkirjaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput joita exäsi tekee.
Tee pelisäännöt selväksi exällesi. Kiellät häntä tulemasta sinun kotiisi, kiellät häntä ottamasta yhteyttä, ellei ole kyse lapsen asioista. Kiellät häntä soittelemasta. Ole rauhallinen, järkähtämätön, ihan niin kuin toimisit lapsen kanssa joilla ei ole ollut koskaan rajoja, koska exäsi on iso lapsi vailla rajoja ja omaehtoinen pomottelija.
En sano että neuvoni tekevät elämästäsi ykskaks helppoa, mutta ajan kanssa exäsi ymmärtää, että olet kuin kallio josta kaikki kimpoaa takaisin. Kun olet kylmän asiallinen hänen kanssaan, jopa laskelmoivan kylmä, hän menettää pelin.
Koska exäsi makoilee sohvallasi kuin omallaan, oletan että sinun ja lastesi koti tai ainakin sohva on yhteisen kotinne peruja. Vie sohva varastoon, muuta vaikka uuteen kotiin että mies tajuaa ettei enää kuulu sinun elämääsi. Jos hänellä ei ole asianmukaista kotia, jonne otta alapset viikonlopuiksi, se on hänen asiansa ja tästä sinun pitää informoida lastensuojelua.
Minua pelotti ottaa yhteyttä perheneuvolan psykologiin. Pelotti lähinnä se, että he pitäisivät minua hulluna tjn. Mutta psykologi osoittautui tärkeimmäksi ja luotettavimmaksi tuekseni tiellä kohti parempaa loppuelämää. Varaa itsellesi keskusteluaika paikkakuntasi sosiaalitoimen perheneuvolaan ja kerro heille kaikki mikä sinua painaa. Et jaksa yksin, tiedän sen kokemuksesta.
Jos sinulle jäi kysyttävää, kysy pois. Kaikkea en huomaa kuitenkaan kirjoittaa. Sydämestäni toivon että tilanteesi helpottaa ja toivoisin että voisin auttaa enemmän.
Kiitos vastauksista, erityisesti sinulle, Anneli-Onneli.
Olet aivan oikeassa. Hän pompottaa minua niin kauan kuin sallin sen. Niin minun läheisetkin ovat sanoneet. Nyt tulee varmaan sekavaa tekstiä, mutta koita saada selvää..
Ensinnäkin, eksä on erittäin taitava puhumaan ja saamaan kaikki minun syykseni. Suhteemme aikana tuntui että pelkästään vesisade ulkona oli minun syyni. Humalassa sain jatkuvasti kuunnella uhkailuja, että mikäli en toimi niin ja näin niin hän pettää/ottaa lapset tai vastaavaa. Ja minähän sitten tein.. ensin pettämisen pelossa kun lapsia ei ollut sitten lapsen menettämisen pelossa. Monesti jos en ollut halukas seksiin niin sama uhkailu alkoi. Selvinpäin/jälkikäteen sain kuulla keksineeni kaiken päässäni, ja pikkuhiljaa rupesi tuntumaan että olenko minä oikeasti niin sekaisin että keksin kaiken.. Tiesin kuitenkin etten ole. Kerta toisensa jälkeen annoin vaikka mitä anteeksi. Lyömisenkin.
Monet varmaan miettii että miksi ihmeessä lapsia hänen kanssaan tein. Sitä minäkin olen miettinyt vaikka en kadu heitä pätkääkään. Hehän ovat elämäni tärkeimpiä.
Ensimmäinen lapsi oli vahinko. Ehkäisypillerit olivat käytössä. Kai sitä itse vain rakkautensa halusi johonkin suunnata, niin niihin lapsiin sitten. Mieheltä ei saanut vastakaikua. Esikoisen syntymän jälkeen loppuivat ne vähäisetkin pussailut ym. läheisyyden osoitukset. Vastaukseksi sain, ettei hän voi kahta rakastaa. Jos haluan hänen välittävän pojastaan niin en vaadi rakastamaan itseäni.
Kaikkien henkisten (ja fyysisten) pahoinpitelyiden jälkeen olo oli ihan kuin nollalla.. Kaikki oli minun syytäni ja tunsin käveleväni ns. lasinsirujen päällä..
Yhdessä vaiheessa rupesi mies sanomaan ettei hän ymmärrä miksi ikinä sitoutua kehenkään, parempi mennä ja tulla miten sattuu ja olla kenen kanssa huvittaa. Lopulta sain hänet pettämisestä kiinni. Tosin hän sanoi ettei ole pettänyt koska hän saa tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa..
Loppujen lopuksi en jaksanut. Käskin miehen häipyä. MINUN kodistani. Tähän lisätäkseni, kaikki asunnot ym. ovat olleet minun koteja.. Eli sohvakin on minun. Nykyään hän itse asuu vanhempiensa luona..
Tapaamissopimuksesta, lapset (2) ovat alta 3 vuotiaita eli todella pitkälti jatkuvaa huolenpitoa vailla. Mies ei koskaan osallistunut hoitoihin. Ikinä. Jokaisen ruokailun, yösyötön, vaipanvaihdon ym. olen itse hoitanut. Enkä todellakaan luota mieheen hoitajana. Muutaman kerran jälkeen kun näin miten hän "hoitaa" lasta niin en pysty jättämään lapsiani hälle rauhallisin mielin. Siksi ajattelin että sopimalla hänen kanssaan että tulee tänne niin pystyn vahtimaan tilannetta.. Hänhän mustamaalaa minua lapsilleen, hokee kuinka vain isi rakastaa ja äiti ei.
Luulin että se on helpoin ratkaisu mutta kunten varmasti jo ymmärrät, ei se onnistu näin.
Eli jos jotain tapaamisia pitää järjestää niin vaadin valvottuja. En vain pysty häneen luottamaan..
Kiitos vinkistäsi, ehkä uskallan varata aikaa perheneuvolaan. Pelkään vain totaalista romahdusta tämän ahdistuksen kanssa ja sitä, että he toteavat minun olevan epätasapainossa enkä näin kykene hoitamaan lapsiani. Eksä kuitenkin on ulospäinsuuntautuva ja erittäin charmaattinen. Tai osaa esittää. Neljän seinän sisällä tilanne on toinen...
Ja kiitos tuosta tekstiviestineuvosta.. Taidan alkaa sitä käyttämään.
On mukava kuulla ettei ole ainoa tässä tilanteessa vaikkei tämä tilanne tietenkään mukava ole eikä sitä kenellekkään toivoisi.
Toivoittavasti sait jotain selkoa tekstistäni.
Vastauksia ja ajatuksia pukkaa.
Tein aluksi virheen kun hermostuin keskusteluissa lastensuojelun viranomaisten kanssa. Tuntui etteivät he millään ymmärtäneet, että mies ja miehen puheet oli pelkkä kupla. Annoin itsestäni tasapainottoman kuvan itkeskelemällä ja puhumalla viranomaisen yli, kun pinna paloi, olin todella epätoivoinen. Älä tee samaa virhettä, muista aina olla hallittu ja hillitty ja vastaa vain kun kysytään ja sekin lyhyesti, älä anna puheen pursuilla ja rönsyillä.
Perheneuvolassa ymmärrettiin tunteenosoitukset, siitä älä ole huolissasi. Jos koet että sinun on vaikea hillitä itseäsi (lv.n luona todella oli, koska tuntui että lv-naiset uskoivat ihan kaiken mitä komea ja fiksu exäni kertoi heille ja koin olevani koko ajan altavastaajana) ota mukaan joku tukihenkilö. Sain exäni näyttämään todellisen minänsä kun käyttäydyin häntä kohtaan jäätävästi, joskus vain hiukan ivallisesti hymyillen kulmia nostellen kun hän selitti valheitaan. Jes, tiedän kyllä tyypin, mutta sinä tiedät miten exäsi hermostuu, käytä sitä tietoa hyväksesi.
Lasten ja isän tapaamisesta tuli mieleen ajatus: voisitko sopia lasten isän vanhempien kanssa esim. joka toinen lauantai-tapaamisesta heidän luonaan. Kerro heille että jättäisit pienet turvallisin mielin kun tietäisit että he ovat poikansa tukena lasten hoidossa ja samalla lapset tapaisivat isovanhempiaankin. Yksi päivä riittää sekä lapsille, isälle että isovanhemmille, tuon ikäiset lapset puristavat mehut tottumattomilta.
Vielä palaisin pelkoosi siitä, että isä puhuisi lapsille äitivastaisia juttuja. Älä turhaan pelkää sellaisia, puheet on puheita mutta äiti on aina äiti ja teot kumoavat sanat. Lasteni isä yritti vuosikausia käännyttää lapset minua vastaan mutta kaivoi itselleen kuopan. Nykyään lapset tapaavat isäänsä enää satunnaisesti.
Mitä vähemmän tapaat tai kuulet exästäsi, sitä parempi. Siksi sinun pitää deletoida hänet elämästäsi.
Eikä hän lapsia jaksa katsella edes yhtä päivää, äidilleen hän lapset jättää, usko vanhaa rouvaa.
Peukut pystyyn! Lasten takia sitä jaksaa kummasti tehdä ihmeitä.
Tämä on provo.
Ei kukaan ole noin hölmö, että antaa toisen ihmisen määräillä elämäänsä.
Kerrot provoilevasi vai...? Oletitko ettemme ymmärtäneet että provoilet? joo, no leikki leikkinä:
On sinulla pokkaa pilkata vaikeassa elämäntilanteessa olevaa. Taidat olla oikein erityisen erinomainen yksilö.
Ehkä elämäsi on ollut ruusuilla tanssimista ja sinulta puuttuu siitä syystä ymmärrys. Toinen syy voisi olla empatiakyvyn puute ja kykenemättömyys asettua toisen ihmisen asemaan. Ei tuota mielipidettä muulla selitetä. Taisit löytää itseäsi aloituksesta.
Ikävintä on se, että sinunlaisiasi istuu myös huoltajuusoikeudenkäyntien tuomareina ja lastensuojelussa.
Häpeisit.
Kannattaisi tutustua narsistien uhrien sivustolle.Sen jälkeen voi suhteuttaa oman ongelmansa oikeaan kategoriaan. Näin se menee, joku osaa pitää pokkansa tällaisissa tilanteissa ja lapsen äiti onkin se joka näyttää ongelmalliselta.Tiedän kokemuksesta miten,ls;n ihmisetkin menevät retkuun tällaisen herran ja hidalgon kanssa.Tsemppiä.