Olen pelännyt koiria pienestä pitäen. Kun olin 5-vuotias tätini rottweiler puri minua, ja tämä on ilmeisesti jättänyt minuun lähtemättömät arvet. Välttelin koko varhaislapsuuteni ajan koiria, kunnes vanhempani päättivät hankkia meille koiran siinä toivossa, että se parantaisi koirapelkoni. Se toimikin jonkin aikaa, kunnes eräs irtokoira hyökkäsi minun ja koirani kimppuun lenkillä. Siitä lähtien pelko on ollut läsnä, ja se on pahentunut ajan myötä.
Olin jokin aika sitten kävelyllä koirani kanssa, kun yht'äkkiä pusikosta kimppuuni hyppäsi suuri musta koira. Se tönäisi minut ojaan ja kävi koirani kimppuun. Muistan tilanteesta sen verran, että koira oli jalkani päällä niin etten päässyt ylös, ja menin paniikkiin, mistä koira innostui vieläkin enemmän. Sain tapahtuman seurauksena suuria ruhjeita jalkoihini, ja nilkkani venähti. Nykyään pelkästä koirien ajattelemisestakin meinaa tulla itku, ja joudun pakokauhun valtaan tai jähmetyn paikoilleni ja menetän toimintakykyni mikäli minua vastaan tulee koira, enkä voi olla edes oman koirani lähettyvillä hermoilematta. Asiaa pahentaa vielä se, että koirat tietysti aistivat pelkoni.
Minusta alkaa tuntua siltä, että pelolle olisi piakkoin tehtävä jotain, mutten tiedä mitä. Muistan jonkun ehdottaneen terapeutilla käymistä, mutta eikös tuo ole melko kallista? Opiskelijabudjettini ei välttämättä kestäisi moista.
Joten onko terapeutilla käyminen välttämätöntä pelon voittamiseksi ja paljonko moinen maksaa, vai olisiko koirapelon voittamiseen olemassa joitakin 'kotikonsteja'?
Olin jokin aika sitten kävelyllä koirani kanssa, kun yht'äkkiä pusikosta kimppuuni hyppäsi suuri musta koira. Se tönäisi minut ojaan ja kävi koirani kimppuun. Muistan tilanteesta sen verran, että koira oli jalkani päällä niin etten päässyt ylös, ja menin paniikkiin, mistä koira innostui vieläkin enemmän. Sain tapahtuman seurauksena suuria ruhjeita jalkoihini, ja nilkkani venähti. Nykyään pelkästä koirien ajattelemisestakin meinaa tulla itku, ja joudun pakokauhun valtaan tai jähmetyn paikoilleni ja menetän toimintakykyni mikäli minua vastaan tulee koira, enkä voi olla edes oman koirani lähettyvillä hermoilematta. Asiaa pahentaa vielä se, että koirat tietysti aistivat pelkoni.
Minusta alkaa tuntua siltä, että pelolle olisi piakkoin tehtävä jotain, mutten tiedä mitä. Muistan jonkun ehdottaneen terapeutilla käymistä, mutta eikös tuo ole melko kallista? Opiskelijabudjettini ei välttämättä kestäisi moista.
Joten onko terapeutilla käyminen välttämätöntä pelon voittamiseksi ja paljonko moinen maksaa, vai olisiko koirapelon voittamiseen olemassa joitakin 'kotikonsteja'?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskon, että tuohonkin pelkoon, aivan kuten kaikkiin muihinkin pelkotiloihin, auttaa asteittainen altistaminen itsensä pelon kohteelle.
Voisit esimerkiksi mennä paikallisen koirapuiston läheisyyteen oleskelemaan hetkeksi/tehdä päivittäin kävelyn sellaisen ohi, jossain vaiheessa kun tuo ei enää tunnu pahalta, voisit mennä hetkeksi oleskelemaan koirapuiston aitauksen toiselle puolelle ja vaikka jutustella jonkun koiran omistajan kanssa sekä kertoilla laveasti, miksi tulit siihen oleskelemaan, suurin osa koiranomistajista varmasti suhtautuu asiaan tällöin erittäin hyvin.
Loppujen lopuksi sitten aitaukseen sisään..opettele jonkinlainen henkinen rentoutusharjoitus tai rauhoittava mietelause, jota voit käyttää, kun pelko meinaa käydä sietämättömäksi....niin ja ennen kaikkea, tee em. ilman omaa koiraasi, sen mukana olo kun saa varmasti kaikki puiston koirat kiinnostumaan sinusta ja koirastasi:) Tsemppiä harjoituksiin:)
Sehän on aika ongelmallista, kun koirat aistii sen pelon niin hyvin. Musta koirat aina tykkää, kun jotenkin vaan osaan lähestyä koiria oikealla tavalla ja olen rento ja leikkisä. Olen huomannut, että samat koirat joiden kanssa olen ollut tekemisissä rupeaa murisemaan ja haukkumaan sellaisille tyypeille, jotka on hirveän arkoja, vaikka ei muuten uhkaavan näkösiä ainakaan minun mielestäni. Se on vaikea kuvitella sun tilannetta. Tai no, minäkin pelkäsin isompia koiria jonkun verran nuorempana ja se hävisi, kun olin enemmään koirien kanssa tekemisissä. Aika humoristista, että sulla on kuitenkin oma koira, ei siis mitenkään ylitsepääsemätön pelko.
Tuttuja, turvallisia koiratuttavuuksia.
Koira haistaa pelon-mikä siinä hajussa saa jotkut koirat "hyökkäämään"?--->pelon haju muistuttaa aggression hajua.
Pelosta huolimatta moni melko aggressiivinen koira on jättänyt minut rauhaan-miksi? Koska eleeni osoittavat, etten ole uhkaava.
elekileesi, koirat näkevät ja haistavat pelon. Pyri liikkumaan mahd rennosti, ei äkkinäisiä liikkeitä, älä ole myöskään jäykkä, älä pälyile, rauhalliset silmien liikkeet jne. Koiran näkökulmasta pelokas ihminen on epäilyttävä, epäluotettava, uhka, siksi ne voivat puolustaua ja sen tekee yleensä koira, jolla itselläänki on jo valmiiksi huonoja kokemuksia taustalla. Suurin osa koirista on onneksi hyvin pidettyjä ja ne vain kulkevat ohitse, vaikka huomaisivat pelokkaan ihmiset ja tietysti tarkkailevat, mutta ei muuta.
Jos mahdollista voisit hankkia varmoja, rauhallisia koiratuttuja. Joillakin paikkakunnilla on esim ystäväkoira toimintaa, kokeile googlata.
1. "Pelkään koiria"
Seuraavaksi
2. "Minulla on koira"
Tosi uskottavaa. Mitähän tästäkin sadusta hyödyit?