Rakastin Sinua kerran enemmän kuin elämää. Siitä on jo aikaa, mutta muistan sen kuin eilisen. Tiedän, että Sinäkin muistat. Molemminpuolista rakkautta ensisilmäyksellä ei voi unohtaa. Ei vaikka aika ja paikka sen täyttymykselle ei olisikaan otollinen. Kohtaamisellamme oli jokin syvempi tarkoitus. Ehkä saada kaksi nuorta ymmärtämään, että tässä maailmassa on olemassa sukulaissieluja, vaikka he eivät koskaan lopullisesti yhteen päätyisikään. Lyhyessä ajassa katseesi, kosketuksesi kuitenkin poltti nimesi sydämeeni ikuisesti. Tiedän myös, että minulla on aina paikka Sinun sielussasi.
Vuosia on kulunut sekä ensimmäisestä että viimeisestä kohtaamisestamme. Elämä on vienyt eteenpäin meitä kumpaakin. Olemme kasvaneet aikuisiksi. Kohdanneet ihmisiä, rakastuneet ja rakastaneet. Varovasti olen seurannut elämääsi täältä jostain kaukaa. Tiedon valtamereen sukeltanut harvakseltaan Sinua tapaamaan. Salaa tietysti, kaikessa hiljaisuudessa. En etsi yhteyttä välillemme. En edes kaipaa sitä. Minulla on oma ihana elämä, kuten Sinulla omasi. Pysyttelen etäällä toivoen Sinulle kaikkea hyvää.
Katselin juuri kuvaasi. Olet vanhentunut, kuten minäkin. Vuodet tekevät tehtävänsä. Vierelläsi on rakas ihminen. Ainakin toivottavasti. Hänen ulkonäössään on paljon samaa kuin omassani - se hymyilyttää. Mutta ei sillä, että se välttämättä tarkoittaisi mitään. Se on vain hauska huomio.
Rakastin Sinua niin kauan ja kipeästi, mutta opin luopumaan jo aikaa sitten. Niin kuin Sinäkin. Elämä olkoon Sinulle armollinen ja tuottakoon onnea. Koskaan en Sinua unohda , sillä opetit minulle mitä rakkaus on. Satumainen rakkaustarina ei vain ollut Meille kirjoitettu. Annan Sinun nyt olla, mutta ehkä joskus taas pulahdan Sinua etsimään. Mutta taas vain salaa ja hiljaa. Saat Sinä elää elämääsi, minä elän omaani. Unohda silti en. Tiedän, ettet Sinäkään...
Vuosia on kulunut sekä ensimmäisestä että viimeisestä kohtaamisestamme. Elämä on vienyt eteenpäin meitä kumpaakin. Olemme kasvaneet aikuisiksi. Kohdanneet ihmisiä, rakastuneet ja rakastaneet. Varovasti olen seurannut elämääsi täältä jostain kaukaa. Tiedon valtamereen sukeltanut harvakseltaan Sinua tapaamaan. Salaa tietysti, kaikessa hiljaisuudessa. En etsi yhteyttä välillemme. En edes kaipaa sitä. Minulla on oma ihana elämä, kuten Sinulla omasi. Pysyttelen etäällä toivoen Sinulle kaikkea hyvää.
Katselin juuri kuvaasi. Olet vanhentunut, kuten minäkin. Vuodet tekevät tehtävänsä. Vierelläsi on rakas ihminen. Ainakin toivottavasti. Hänen ulkonäössään on paljon samaa kuin omassani - se hymyilyttää. Mutta ei sillä, että se välttämättä tarkoittaisi mitään. Se on vain hauska huomio.
Rakastin Sinua niin kauan ja kipeästi, mutta opin luopumaan jo aikaa sitten. Niin kuin Sinäkin. Elämä olkoon Sinulle armollinen ja tuottakoon onnea. Koskaan en Sinua unohda , sillä opetit minulle mitä rakkaus on. Satumainen rakkaustarina ei vain ollut Meille kirjoitettu. Annan Sinun nyt olla, mutta ehkä joskus taas pulahdan Sinua etsimään. Mutta taas vain salaa ja hiljaa. Saat Sinä elää elämääsi, minä elän omaani. Unohda silti en. Tiedän, ettet Sinäkään...
Vastaukset 17
Vanhimmat
awww, kuinka kaunista tekstiä x)
itselläni on aivan samanlainen fiilis yhdestä naisesta :P
toi on ehkä kauneinta "rakkautta" mitä vaan voi olla...
tuskallista mutta kuitenkin kaiken sen tuskan arvoista :D
kaipaan sinua. Nimesi polttelee sydämessäni. Tuntuu kuin aina olisit luonani, vaikka tiedän ettemme enää tapaa. Ja salaa minäkin katson kuvaasi ja aika vanhoja meistä on jo tullut. Aikaa kuluu, ei huomaakaan kun vuosia on mennyt, mutta silti näen silmistäsi etten ole muuttunut, en ole muuttunut minäkään.
Minä tulen aina ikävöimään, etsin aina vierelleni sinun kaltaista ihmistä ja tulen aina pettymään. Kukaan ei korvaa sinua, kaikki muut ovat vain halpoja kopioita. Sinä teit minut kokonaiseksi ja sait sisäisen mereni tyyntymään. Aika kanssasi oli helppoa ja vaivatonta, en ole koskaan ollut niin onnellinen. Minä kiitän sinua, sillä sellaisesta ajasta muut vain haaveilevat ja minä sain kokea sen. Muut etsivät elinikänsä sielunkumppania, joka täydentäisi heidät ja minua siunattiin sinulla. Kiitos rakas.
En ole kirjoittanut enää.
En tiedä olenko todella rakastanut. Samoin kuin kanssasi. En tietenkään, eihän tämä samanlaista ole.
Välillä kaipaan Sinua niin, että sydämeen särkee.
Ninkuin nyt. Sydän on räjähtämäisillään rintakehästä ulos.
Laitoit sen kuvan, minkä minä joskus otin.
Se onkin kaunis. Sinä olet.
Olen ajatellut Sinua paljon, niin paljon, ettet voi uskoa.
Unissani kerrot kuinka kaipaat, viime yönä suutelit.
Olen yrittänyt ajatuksillani siirtää Sinua luokseni, edes että saisin nähdä Sinut. Kuulla äänesi,
hengittää tuoksuasi, vaikka salaa. Kerran kävin laittamassa sitä hajuvettä mitä käytit, tuoksuit sen päivän
mukanani, ei tietenkään samalla tavalla. Meinasin purskahtaa itkuun siinä hajuvesi osastolla.
Oliko siinä meidän jutussa mitään järkeä, kun se toi mukanaan tälläisen kivun ja kaipauksen?
Enemmän kuin elämää minä Sinua rakastin. Ja silti lähdit pois.
Suunnittelin silloin, että olisin kosinut...mietippä sitä.
ihmeessä hyvä nainen, et tehnyt sitä mitä suunnittelit?
Jokin asia sai empimään, hidastelemaan, epäröimään...
ja tässä ollaan! onnettomina keskustelupalstalle raapustelemassa.
Säälittävää! - siis itseltäni tämä tällainen.
Jotta voi voittaa, pitää uskaltaa pelata !
Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia nöyryytyksiä:D
En voinut luottaa Sinuun täysin. Toivoin Sinulta ehdotonta uskollisuutta. Kun sitten jonkin ajan kuluessa keksit rakentaa sen elämän toisen kanssa. Minä olisin odottanut vaikka maailman tappiin asti.
Olisin ja olisin....niinpä niin. Kaipaus on valtava. Yksi miljoonasta, että tämän lukisit juuri Sinä. Mutta kuka estää unelmoimasta.
Olisiko se muuttanut asiaa jotenkin?
viesti tässä ketjussa!
siis kohti uusia nöyryytyksiä
ja lottokupongit vetämään joka luukulle!
Näinhän moni toimii ja sitten katuu, kun ei tullutkaan voittoa siltä luukulta, johon oikeasti olisi halunnut jäädä asumaan. Nii-in.
Ylempänä oleva viesti pitää paikkansa, rakkaus on kuin lotto. Minä pelasin, laitoin kaiken peliin ja hävisin sydemeni. Nyt ei taida enää olla mitään pelimerkkejä millä pelata...kippis sille.
taidanpa hakea oluen jos toisenkin. Kippis.
Ei ne murheet juomaan huku.. NE PIRUT OSAA UIDA:D!
täältä mun takin taskusta löytyi sellainen kurttuinen tummanpunainen palanen, kovin kovaksi oli kovettunut, karhea, ja jotenkin kitkerän makuinen... Sori, mä en huomannut, että se oli jäänyt mun taskuun. Se oli niin epäaktiivinen, etten huomannut koko käppyrää.
Voisko sitä jotenkin elvyttää? Ei kuitenkaan noilla promilleilla kiitos..
Tuutsä hakemaan sitä joku päivä
Elämä on suoralähetys eikä tule mitään elvytyksiä ja uusintoja !
Ps: Muuten viinan kanssa säkin näytit kauniimmalta:D
naiset näyttää ja tuntuu ihanilta, kun on ottanut pari.
Propsit tosta suorasta lähetyksestä. Ilmankos mä oon tippunut jotenkin kärryiltä, kun mulla on toi toosa aina kiinni!!!
aika tekee tehtävänsä ... ja naama ryppyyntyy,
mutta tätä spirittiä sä jäit kaipaamaan...
ettet vaan olis joutumassa samaan pelikuvioon...
ihan varmuuden vuoksi tiedoksi:
säännöt ovat muuttuneet tässä välillä...
pidän sen täällä sitten,
taskun pohjalla nuhjaantumassa.
Mutta voitko lopettaa täällä valittamisen siitä...
kun ihan itse aktiivisesti olet jättänyt sen mun huomaan... nääs.