Oletteko koskaan maininneet mahdollisista kuoleman toiveistanne / itsemurhasuunnitelmista tai viiltelystä mielenterveystoimistossa, tai kenen luonna nyt käyttekin hoidossa? Olen ollut todella alamaissa viime aikoina, ja halu satuttaa itseä on suuri. Itse asiassa tässä juuri yritin vuodattaa verta ensi hätään, mutta mattoveitsi on niin tylsä, etten oikein onnistunut - lopputulos on vain pieni verinen naarmu, ahdistus ei lievittynyt yhtään...
Joka tapauksessa, olen miettinyt, pitäisikö minun kertoa näistä tuntemuksistani - olen ollut jo vuosia terapiassa ja vakiasiakkaana mtt:ssä, mutta en ole koskaan varsinaisesti puhunut näistä asioista. Olen kyllä sanonut yleisesti, että olo on ollut tavallista pahempi viime aikoina, tms. mutta pelkään jotenkin menettäväni kasvoni, jos kerron, että viiltelen itseäni välillä, tai että toivon joka ilta, ettei seuraavaa aamua tulisi. Ainoa asia, joka minua tällä hetkellä pitää hengissä on, etten halua satuttaa vanhempiani. :( Aina kun minulta kysytään, kuinka päivät ovat kuluneet, on niin paljon helpompi sanoa, että "ei niin kovin hyvin" kuin kertoa, että haaveilin kuolemasta, ja kun en muuten saanut ahdistusta päästäni pois, oli pakko satuttaa itseään saksilla tai muilla teräaseilla.
No joo, tämmöistä yösydämen murehtimista, pakko kai yrittää mennä nukkumaan, ennen kuin aurinko nousee.
Joka tapauksessa, olen miettinyt, pitäisikö minun kertoa näistä tuntemuksistani - olen ollut jo vuosia terapiassa ja vakiasiakkaana mtt:ssä, mutta en ole koskaan varsinaisesti puhunut näistä asioista. Olen kyllä sanonut yleisesti, että olo on ollut tavallista pahempi viime aikoina, tms. mutta pelkään jotenkin menettäväni kasvoni, jos kerron, että viiltelen itseäni välillä, tai että toivon joka ilta, ettei seuraavaa aamua tulisi. Ainoa asia, joka minua tällä hetkellä pitää hengissä on, etten halua satuttaa vanhempiani. :( Aina kun minulta kysytään, kuinka päivät ovat kuluneet, on niin paljon helpompi sanoa, että "ei niin kovin hyvin" kuin kertoa, että haaveilin kuolemasta, ja kun en muuten saanut ahdistusta päästäni pois, oli pakko satuttaa itseään saksilla tai muilla teräaseilla.
No joo, tämmöistä yösydämen murehtimista, pakko kai yrittää mennä nukkumaan, ennen kuin aurinko nousee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itselleni kävi huonosti, kun menin kertomaan mielenterveystoimistossa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9073774
Jouduin suljetulle.
Kannattaa kertoa mahdollisimman rehellisesti kuinka voit. Oma terapeuttini sanoi ettei minua muuten voida auttaa, ellen ole rehellinen. Olen käynyt jo pitemmän aikaa mtt:ssä ja olo onkin aika hyvä.
Olen ollut suljetulla osastolla eikä kokemukseni ollut lainkaan paha. Sain asiallista ja sympaattista apua.
En ymmärrä miksi osastoa jatkuvasti moititaan tai pelätään.
Olin suljetulla osastolla hoidossa masennuksen takia muutaman kuukauden. Yhden kerran mainitsin, että
olo on niin huono, että voisin mennä junan alle. silloin sain ulkoilla osaston ulkopuolella vain hoitajan kanssa. Muuten kun en ollut itsetuhoinen, sain tulla ja mennä sopimuksen mukaan.
Kannattaa olla rohkea ja puhua kaikkein pahimmistakin ajatuksista. Mun mielestä ammattiauttajien kanssa ei tarvitse huolehtia kasvojen menetyksestä, ne on kuitenkin vaitiolovelvollisia. Toki se tilanne voi olla hankala jos on pitkään pitänyt asioita sisällään ja itselle on ehkä muodostunut tietty ajatus, mitä voi kertoa ja esim. pelko että terapeutti ei hyväksy. Mutta luulen, että terapeutit on kuitenkin aika tottuneita monenlaisiin ajatuksiin mitä ihmisillä on. Ja niitten(kin) on vaikea lukea ajatuksia, jos ei ota tärkeitä asioita puheeksi. Ei voi tietää miten lähellä apu on kun vaan uskaltaa avata suunsa.
kerroit olevasi MTT:n vakioasiakas: ilmeisesti käytät jotain masennuslääkettä tai muita mielialalääkkeitä ?
Eräissä mielialalääkkeissä on sivuvaikutuksena , ironista kyllä, se haittavaikutus, että se lisää itsensävahingoittamisen riskin lääkeaineesta riippuen 4-5- kertaiseksi.
On erittäin tärkeää, että kerrot asiasta.
Lääkkeesi vaihdetaan toiseen.
Jos tunnet olosi erittäin epämukavaksi, voit pyytää pääsyä osastojaksolle, jolloin pääset hetkeksi valvottuihin olosuhteisiin odottelemaan lääkkeen vaikutusta.
Tottakai vanhempasi pahoittavat mielensä, se on selvä. Ovat sinut kasvattaneet.
Äitisi varsinkin murehtii, ja päätyy tekosi kautta vielä samaan paikkaan.
Hae apua , äläkä märehdi liikaa.