Joskus

aina vaan loukkamaan ,oletko jotenkin mustasukkainen vain mistä kiikastaa?

Ei mennyt noin minun kohdallani ollenkaan....jos minulle tuota yrität tuputtaa?.....haloo?

kanssakäymisessä ovat ne kaikkein haavoittuvin osa meitä. Toisilla enemmän toisilla vähemmän, ja läsnäolo toiselle. Sellaisella leikkiminen on vaarallista peliä, paitsi toiselle niin myös itselle. Kaikkia toisia tulee kunnioittaa ja kohdella siten, kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Meillä kaikilla on panssari, joka on rakennettu suojelemaan sitä herkkyyttä, mutta se on särkyvä ja sen huomioimatta jättäminen on tuhoisaa.

Silti jokainen yrittää elää parhaan kykynsä mukaan sillä tasolla, missä kulloinkin on. Ei niistä menneistä virheistä ketään voi syyttää, on katsottava nykyhetkeen ja eteenpäin. Ja yritettävä muuuttaa sitä, mitä voi. Se, että ymmärtää mennyttä on lähtökohta uuteen. Onnea matkaan.

pyydä häneltä anteeksi ja anna itsellesi anteeksi...pohdiskele mitä olisi pitänyt tehdä toisin...
mutta anteeksi pyynnöstä ja annosta on hyvä aloittaa ,uskoisin että se myös helpottaa... teitä kumpaakin jatkamaan matkaanne erillään tai kukates yhdessäkin jos molemmat haluaisivat sitä...

Oletkin tainut pohtia asioita jo jonkun aikaa kun annat jo noin hyvän vinkin toisille...
Tsemppiä sinulle kuka lienetkin.

Sama tilanne täällä, kaiken hyvän hukkasin, annoin mennä.

Toinen surullinen mies

Seuraavalla kerralla olet sitten viisaampi toivottavasti

tiedoksi sinullekkin
olisit ottanut kiinni kun oli mahdollisuus

Ylpeys on yksi pahoista piirteistä, josta pitäisi päästä kokonaan eroon. Siinä vain kasvattaa suojamuuria toisiin ihmisiin.

surullinen ,mua alkaa itketään yyh,yhhy...olen ihan shokkissa ,onko miehilläkin on tunteita yhyuyy

minäkin,kun ei siitä koskaan mitään tullut,yritin, mutta hän oli niin etäisen tuntoinen,
en saanut hänestä kunnon otetta ,olisin tavinnut sellaisen ,vaikka se olisi aikaa vienytkin
tunteita oli paljon pelissä ,en voi niistä enää koskaan hänelle kertoa .

Hyvä, että olet pysähtynyt miettimään.
Niin olen minäkin, pohdiskellut, en riitttänyt hänelle, en todellakaan tuntenut olevani, lähelläkkän sitä kultaa, vain kaveri.
Kaikki kiertyi lopulta suureksi keräksi pahaa oloa, joka purkautui, itsellänikin inhoittavilla sanoilla, epäillyillä.Kun olisi ollut vain harhaa, mutta kun...
Erään ihmisen kohdalla ymmärrän ne loukkauksetkin, olihan hänellä itselläänkin huono olo.
Enkä tehnyt ainakaan helpommaksi elämää, henkisellä puolella.
Hiljaa sydämessäni pidän muistoja kultaisia, kunpa kaikki olisi mennyt toisin, kunpa olisi ollut varmemmalla pohjalla, kunpa luottamus olisi pelannut, kunpa olisin ollut rakkaampi.
Kunpa olisin ollut ainoa kulta.
Tunteita ei voi pakottaa, kuitenkin alakuloinen olen.

Joskus pieni leikki voi olla hyväksi, mutta pitkittyneenä se ei enää toimikaan.
Jos olet se henkilö, joksi luulen, niin sanon, että ota yhteyttä häneen palstojen ulkopuolella.
Tutustu häneen ja anna hänen tutustua sinuun. Vain siten voi selvitä, voiko teidän välille jotain tulla.
Nämä palstatekstit ei varmastikaan auta asiaa yhtään.

Se on juuri niin, että asian arvon ymmärtää oikein vasta sen menettäessään, on sitten kyse työstä, puolisosta tai terveydestä.

Avioliiton ja yleisemmin parin sitoumuksen suuri dilemma on siinä, että kun toiseen sitoutuu, niin se tarkoittaa toisin sanoen sitä, että miehestä ja naisesta tulee itsestäänselvyydet toisilleen.

Mihin tahansa kumartaa, niin aina on pyllistää toiseen suuntaan.

loukkaa samalla itseään. Vielä pahemmin loukkaa itseään jos ei nöyrry pyytämään anteeksi, jos ei kerro sille toiselle, että tein väärin- olin idiootti. Miksi näin? Koska se loukkaus, jonka olet toista kohtaan tehnyt, on aina palana kurkussasi, huonona omatuntona sydämessäsi. Voit tavata uusia ihmisiä, tavata uusia rakkauden kohteita, mutta koskaan et saavuta onnellisuutta pitkäkestoisesti jos et ymmärrä sopia asioita. Jos et osaa pyytää anteeksi. Jos tiedät sydämessäsi, että se jota loukkasit, yrittää kasata elämänsä sirpaleita ja tuntee pahaa mieltä sinun teoistasi tai sanoistasi. Et nauti kunnolla seksistä, et suudelmista, et lintujen laulusta, et televisio-ohjelmien herkullisista juonenkäänteistä, koska olet unohtanut jotakin jonnekin: sen ihmisen tarpeet, jota olet loukannut.


Ihminen, joka ei osaa pyytää anteeksi ja joka loukkaa toista, ei kykene saavuttamaan täydellistä onnea elämässään- koskaan. Anteeksi on pieni sana, mutta tuottaa paljon iloa, molemminpuolisesti, niin loukkaajalle kuin loukatullekin.

ajatuksia. Menetin itselleni tärkeän ja rakkaan ihmisen. Ensin hän leikki ja hölmöili ja sitten minä. Ei "meitä" koskaan edes ollut, mutta olisin halunnut pitää hänet elämässäni sinä tärkeänä ihmisenä. En koskaan ymmärtänyt, kuinka paljon hänen menettämisensä voi satuttaa:(
En saisi rakastaa, mutta en minä tunteilleni mitään voi.
Olisinpa voinut "niellä" hänen sanomisensa...olisin saanut pitää hänet.