suosiossa kirjoittaa HS.
Jatkuva kasvatus on ollut metsäammattilaisten ikuisuuskiista.Metsäkeskukset ovat myös haastaneet käräjille vaihtoehtoisella tavalla metsäänsä hoitaneita.
Innoforiin liityvien ei tarvitse maksaa metsänhoitomaksua,joka on 2.3-2.5 euroa hehtaaria kohti vuodessa.
Siitä voi hakea vapautusta metsäkeskukselta.
METSÄKESKUKSEN asiasta tekemä päätös on maksullinen.
Sen määrää korotettiin maa-ja metsätalousministeriön päätöksellä kolminkertaiseksi vuoden alussa.
Korotuksen jälkeen ´leimavero` on keskivero metsänomistajille yhtä suuri kuin hänen kymmenen vuoden metsänhoitomaksusta.
Lisäksi kymmenen vuodenkuluttua vapautusta pitää hakea uudelleen".
Jatkuva kasvatus on ollut metsäammattilaisten ikuisuuskiista.Metsäkeskukset ovat myös haastaneet käräjille vaihtoehtoisella tavalla metsäänsä hoitaneita.
Innoforiin liityvien ei tarvitse maksaa metsänhoitomaksua,joka on 2.3-2.5 euroa hehtaaria kohti vuodessa.
Siitä voi hakea vapautusta metsäkeskukselta.
METSÄKESKUKSEN asiasta tekemä päätös on maksullinen.
Sen määrää korotettiin maa-ja metsätalousministeriön päätöksellä kolminkertaiseksi vuoden alussa.
Korotuksen jälkeen ´leimavero` on keskivero metsänomistajille yhtä suuri kuin hänen kymmenen vuoden metsänhoitomaksusta.
Lisäksi kymmenen vuodenkuluttua vapautusta pitää hakea uudelleen".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Avohakkuuton metsänhoito ja mahdollinen metsänhoitomaksusta vapautuminen ovat kaksi eri asiaa. Ne eivät ole sidoksissa toisiinsa.
Metsänhoitomaksusta vapautuminen on todella nykyään niin kallista, ettei se pikkupalstoilla kannata.
Avohakkuuton metsänhoito siis on kaupunkilaisten mieleen? OK, mutta onko se silti kaupunkilaisten metsänomistajien mieleen?
Suurella osalla kaupunkilaisista on kesäpaikka ja sen yhteydessä 1...10 ha metsää, joka monesti on vielä vesistön rantaa ja vanhaa peltoa yms. Tälläisillä palstoilla ei juuri metsäkeskuksen kanssa tarvitse kinata hoitotavoista. Monesti tälläiset kesäasukkaat turhaan pelkäävät säännöksiä, niistä löytyy myös "maisemametsä" käsite.
Siolloin kun metsää omistetaan oikein metsätalousmielessä, niin avohakkuun tärkeys monesti ymmärretäänkin jo paremmin.
Avohakkuu ei ole sinänsä mikään metsänhoidon tavoite, vaan keino päästä hyviin tuloksiin. Kuusen ja koivun uudistus kyllä sujuukin ilman avohakkuuta, mutta männyn uudistus ei.
Vaarilla on miltei pelkästään mäntymaita ja niitähän on avohakattu paljonkin. Kokemukset ovat hyviä, mänty kasvaa aivan toisella tavalla kun se on kunnolla tasaikäistä. Avohakkuulla ja viljelyllä pääsee myös täyspuustoisiin kuvioihin. Vanhan luontaisen menetelmän metsät olivat aina vähän aukkoisia.
Voisitko, Vaari, kertoa minulle kaupukilaisnaiselle kesäpaikkani metsänhoidosta.
Olen omistanut pienen 2.5 ha metsätilan joen rannalta muutaman vuoden ajan.
En ole tehnyt palstalle mitään hoitotöitä omistusaikanani ja kaatuneista puunrungoista päätellen edellinenkin omistaja on jättänyt metsän luonnon tilaan.
Varsinkin joen yli on kaatunut valtavia kuusia, joista osa on jo pitkälti lahoamassa.
Nyt saunarannassa on kaatunut suuri kuusi ja valtava koivu. Pyysin naapurin miestä jolla on moottorisaha katkomaan puut, mutta hän arveli, ettei niitä saa poistaa johonkin luontodirektiiviin vedoten.
Onko todella niin, ettei omasta saunarannastaankaan saa poistaa kaatuneita puita?
Kuulemma on 5 metriä joen rannasta suoja aluetta, jolta ei saa puita poistaa.
Metsä on ehkä 60 vuotta vanhaa sekapuustoa ja siellä on myös lahonneita kaatuneita puita. Maasto on joelta ylöspäin kivikkoista ja kallioista.
Täytyykö minun kutsua joku metsäammattilainen katsomaan mitä pitäisi tehdä (teettää)?
on peljätelty luontopykälillä liikaa. Kannattaa kutsua paikkakunnan metsäammattilainen katsomaan palstaasi. Kuvauksestasi päätelleen palstaltasi voisi löytyä puuta myyntiin asti.
voisin kertoa jotain pääpiirtein.
Rantaan suositellaan jätettäväksi vaihtelevan levyinen suojavyöhyke. Suojavyöhykkeen leveyttä ja vyöhykkeelle jätettävän puuston määrää vaihtelemalla käsittely voidaan sopeuttaa luonnonarvojen ja maiseman säilyttämisen tarpeisiin. Metsäsertifioinnissa edellytetään, että suojakaistan leveys on vähintään 3-5 metriä ottamalla huomioon maaston kaltevuus, maalaji ja korjuuolosuhteet. Säästöpuita kannattaa keskittää rantaan ja rajaamalla erityisiä rakennepiirteitä sisältäviä kohteita käsittelyn ulkopuolelle. Arvokkaat elinympäristöt ovat hyvin yleisiä vesistöjen ja pienvesien varsilla ja ne turvataan, kuten metsänhoidossa yleensäkin.
Suojavyöhykkeen rajaus ja käsittely kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Suojavyöhyke suositellaan jätettäväksi luonnontilaiseksi ja lehtipuuvaltaiseksi. Suojavyöhykkeen hakkuu toteutetaan poikkeuksetta poimimalla taloudellisesti arvokkaita puita. Vähäarvoisia lehtipuita, pienikokoisia havupuita, rantapuita ja pensaita säästetään hakkuussa. Joskus voi olla maisemallisista syistä hakata puut suojavyöhykkeeltä, mutta kenttäkerros ja pensaat säästetään aina. Hakkuun suunnittelussa tulisi käyttää maaston tarjoamia mahdollisuuksia jotta hakkuu sopeutuu luontevasti maisemaan. Joissain tapauksissa maisemaa rikastuttaa vesistönäkymän avartaminen sopivin paikoin. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää rantakallioiden ja hiekkarantojen ympäristöihin, kitumaiden kalliometsiköt suositellaan jätettäväksi luonnontilaan. Myös normaalista metsäkuvasta poikkeavat ja maisemallisesti arvokkaat puut säilytetään.
Toivotaan että tuo selvitti tilannetta edes hieman. Jos tilanne tuntuu edelleen ongelmalliselta, niin apua voi kysyä Metsäkeskuksesta tai Metsänhoitoyhdistyksestä.
Kiitos vastauksista!
Ne selvittivätkin minulle jo joen rannalla olevien puiden tilannetta. Voin siis huoletta korjauttaa kaatuneen koivun ja kuusen saunarannasta, ovat nimittäin häiritsevissä paikoissakin.
Kaatununeet kuuset ovat valtavia n. 28m pitkiä. Joen rannalla on sellaisia pystyssä noin 200metrin matkalla kymmeniä, jotka ovat lähempänä jokea kuin 5 metriä.
Kaatuvat varmaan itsekseen vanhuuttaan.
Suomalaisen metsäosaamisen säilyttämiseksi ja runsaan ylikoulutuskapasiteetin työllistämiseksi on todella tarpeen että kaikki / vähäisetkin metsissä ja tonteilla tapahtuvat työt annetaan ammattilaisten hoitoon.
Tämä tulee korostuneesti esille kun bioenergiaraaka-aineen hankinta tulee täydessä laajuudessaan aivan lähivuosina käynnistymään, siinä kannavuuden takaajana tulevat olemaan valtionavut, näiden täysimääräinen saaminen / hakeminen tulee, ainakin aluksi olemaan ammattilaisten / konsulttien hommia.
Joten kyllä tulevaisuudessa Metsänhoitoyhdistyksillä ja Metsäkeskuksilla touhua riittää.
Anteeksi en ole muutamaan päivään ollut koneella, vastaus on viivähtänyt. Oikeastaa se oli nyt hyväkin kun sait noin tyhjentävän vastauksen tässä edellä.
Omasta puolestani korostaisin tontin omistajan omaa päätösvaltaa. Tontin omistajan intressissä on pitää mökkimaisema kunnossa, miten hän sen tekee, ei luulisi kuuluvan kenellekkään. Tuo on niin pieni ala ettei siihen metsänhoidon säännöksiä juurikaan voi soveltaa.
Kyllähän nyt ainakin kaikki kaatuneet puut voi keräillä ja kaataa oman silmän mukaan puita maiseman parantamiseksi.
Tietenkin voisi olla hyvä käyttää jotain metsäinsinööriä tai muuta ammattilaista paikalla. Isoissa puissa saattaa olla kaatumisvaaraa, jolloin koko mökki tai sauna menee lyttyyn. Hänellä voisi olla myös ideoita muuten maiseman hoitoon. Voisihan siitä saada jopa hiukan myyntipuutakin maisemanhoidon sivutuotteena.
Muista kuitenkin, että lopullinen päätösvalta on sinulla, muut ovat vain konsultteja.
Tuo kommentti konsulttien käytön tarpeellisuudesta, joka tuohon on ilmestynyt, sen voit jättää huomiotta. Tuntuu olevan aika paljon niitä, joille koulutusta saanut metsäalan ammattilainen on kuin punainen vaate härälle.
näitä KÄENPOIKASIA