Olemme pariskunta 15 v kokemuksella joista 10 naimisissa. Kaksi ihanaa lasta meillä on ja kotiolot kunnossa. Vaimoni on ollut viimeiset 6 v lapsia hoitamassa kotona. Itse teen lähes kahta työtä. Vaimoni seksihalut on lopahtaneet. Alkuun ajattelin että se on pienten lasten (2 4) mukaan tuomaa haluttomuutta, mutta tuntuu jatkuvan ja hänellä ei ole halua etsiä lisää haluja. Hän kokee olevansa loukussa kanssani. Tuon leivän pöytään, mutta en anna tarpeeksi aikaan hänelle.
Ajattelin piristää häntä ja otin työmatkalle mukaan Saksaan. Isovanhemmat hoiti lapset. Odotukset oli tietysti korkealla iltajuttujen osalta. Vietin aikaa paljon hänen kanssaan matkalla ja esim. lintsasin viimeisen päivän ja lähdin hänen kanssaan vaatekauppoja kiertelemään. Vietimme ns. laatuaikaa ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen ilman lapsia. Iltaisin annoin ymmärtää haluni häneen. Yhtenä iltana sain luvan olla nopea! Sellainen säälijuttu kait. En ollut nopea ja hänkin kyllä tykkäsi. Minulle tämä yksi kerta oli kuitenkin liian vähän.
En reisussa sanonut asiasta mitään, vaan kotiin päästyämme sanoin suoraan tuntemukseni. Riitahan siitä tuli. En kuulemma saa ajatella näin. Minä en saa painostaa häntä seksiin. No en ole painostanutkaan. Olen pyytänyt häntä jollakin tavalla otamaan omat tuntemukseni huomioon. Vaikka antamalla virikkeitä ilman suoraa aktia. Mutta kun ei kiinnosta. Tästä asiasta ei voi aikusten tavalla puhua. Hän hyökkää vastaan ja syyllistää. Hän on muutenkin tulisieluinen. Suuttuu todella helposti, jolloin hänellä napsahtaa ja katoaa järki. Minä harvoin olen edes ääntäni korottanut, kun hän vetää mukaan lauseet "ajan rekan alle tai vedän ranteet auki... ". Jolloin hiljenen ja anna asian olla. Peräännyn.
Pelkään todellakin että hän tekee itselleen jotakin. Tykään lapsistani aivan valtavasti ja haluaisin heille turvallisen lapsuuden. Tilanne on ollut tällainen kuutisen vuotta. Olen yrittänyt hankkia meilla apua. Ehdotin pariterapiaa tai avioliittoneuvojaa, mutta vastaus oli "Vieraille ei meidän asiat kuulu". Kierrämme samaa kehää vuodesta toiseen. Haluaisin olla lapsilleni isä vaikkakin ne muutamat tunnit illasta ja viikonloput, mutta en jaksaisi tapella. Liittomme ei laadullisesti tyydytä. Huomaan puhuvani jo vaikeuksistani ulkopuolistenkin kanssa.
Ajattelin piristää häntä ja otin työmatkalle mukaan Saksaan. Isovanhemmat hoiti lapset. Odotukset oli tietysti korkealla iltajuttujen osalta. Vietin aikaa paljon hänen kanssaan matkalla ja esim. lintsasin viimeisen päivän ja lähdin hänen kanssaan vaatekauppoja kiertelemään. Vietimme ns. laatuaikaa ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen ilman lapsia. Iltaisin annoin ymmärtää haluni häneen. Yhtenä iltana sain luvan olla nopea! Sellainen säälijuttu kait. En ollut nopea ja hänkin kyllä tykkäsi. Minulle tämä yksi kerta oli kuitenkin liian vähän.
En reisussa sanonut asiasta mitään, vaan kotiin päästyämme sanoin suoraan tuntemukseni. Riitahan siitä tuli. En kuulemma saa ajatella näin. Minä en saa painostaa häntä seksiin. No en ole painostanutkaan. Olen pyytänyt häntä jollakin tavalla otamaan omat tuntemukseni huomioon. Vaikka antamalla virikkeitä ilman suoraa aktia. Mutta kun ei kiinnosta. Tästä asiasta ei voi aikusten tavalla puhua. Hän hyökkää vastaan ja syyllistää. Hän on muutenkin tulisieluinen. Suuttuu todella helposti, jolloin hänellä napsahtaa ja katoaa järki. Minä harvoin olen edes ääntäni korottanut, kun hän vetää mukaan lauseet "ajan rekan alle tai vedän ranteet auki... ". Jolloin hiljenen ja anna asian olla. Peräännyn.
Pelkään todellakin että hän tekee itselleen jotakin. Tykään lapsistani aivan valtavasti ja haluaisin heille turvallisen lapsuuden. Tilanne on ollut tällainen kuutisen vuotta. Olen yrittänyt hankkia meilla apua. Ehdotin pariterapiaa tai avioliittoneuvojaa, mutta vastaus oli "Vieraille ei meidän asiat kuulu". Kierrämme samaa kehää vuodesta toiseen. Haluaisin olla lapsilleni isä vaikkakin ne muutamat tunnit illasta ja viikonloput, mutta en jaksaisi tapella. Liittomme ei laadullisesti tyydytä. Huomaan puhuvani jo vaikeuksistani ulkopuolistenkin kanssa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
- Sitä sinä kaipaat !
- Onkohan hormoniehkäisy syy vaimon käytökseen ?
minullakin oli hormonikierukka ja halut meni :(
Luulen, että vaimosi on masentunut. Muuta en osaa tuohon sanoa. Nuo ranteen viiltämis ja muut itsetuhoiset ajatukset liittyvät siihen sekä tuo todella helposti suuttuminen ja seksuaalisten halujen väheneminen. Suosittelen vaimosi ottamaan asian lääkärillä puheeksi tai sitten elämässä on tapahduttava muutos esim. töihin meno tai joku muu vastaava. Kuusi vuotta lasten kanssa kotona voi tehdä kenelle tahansa kaikenlaista oiretta ellei elämä ole muulla tavoin erittäin antoisaa. Olen itse ollut vähän samanlaisessa tilanteessa joten luulen tietäväni mistä kirjoitan.
Mieli tekisi pohtia saunanlauteilla enemmänkin kanssasi näitä asioita.
Ihan sinulle kohdistan pienen syytteen; Työ, työ.
Ei kukaan ole työelämässä korvaamaton, hautausmaa on täynnä korvaattomia ihmisiä.
Kun sille työputkelle annat vähänkin, se vie kaiken loputkin.
Sitä se vaan nykyajan työelämä on.
Mutta asiaan.
Itse olen juuri samassa tilanteessa. Olen yrittäjä ( älkää naurako tässä kohdassa )!!
Teen 7- 15 töitä ja työt ei kotiin tule!!
Kaikki suhteessa ollut hyvin, e i velkaa, oma paritaloasunto. Ei lapsiakaan.
Vähitellen vaan toinen on muuttunut superfeministiksi, vielä löytäessään uuden 15 vuotta vanhemman kaverin ( nainen siis sekin ) jota ei esim kukaan saa komentaen sanoa: Tuo minulle, vie tuo tms. vaan pitää sanoa tuotko, vietkö jne.
Seksi oli alussa hyvää, ehkä vähän rajoittunutta hänen puoltaan, koskaan en ole pakottanut mihinkään. varovasti korkeintaan ehdottanut uusia juttuja.
Niistäkin on usein saanut kuulla, että on tyhmää, sairasta, outoa. Ja kyse ei ole mistään sen kummemmasta kuin posliiniksi ajosta, seksivälineistä, pornon katsomisesta yhdessä.
Ikää minulla on 50 ja vaimolla 45. Kummatkin tosi nuorekkaita.
Sen päätin nyt että uusi seuralainen tulee ja ei ole enää Suomesta.
Täällä naiset menee tavan, rahan tms takia avioon. Ja kun ei olekkaan kivaa, niin erotaan.
Ulkolaisille naisille avioliitto merkitsee paljon enemmän, se on todella ikuinen juttu. Ja jos siihen toinenkin suhtautuu todella vakavasti, on itsekin vielä enemmän valmissen eteen tekemään.
lapsille esimerkkiä vanhempien itsekkyydestä. ei oo tulevaisuutta nuorille ei esikuvia. tais olla kirjoittaja tylsä kaupunkilainen jolla on kerrostalo ja työ
Jotenkin pystyn samastumaan vaimosi tilanteeseen. Itsekin olen voimakkaasti tunteva tappurainen ja menen helposti tolaltani ja ammun kovasti yli sopivissa tilanteissa. Kotiäitiys on varmaankin vaimoasi kuluttanut ja hän on jotenkin mennyt lukkoon. Uskon että Te kyllä selviätte asiasta ilman ulkopuolistakin apua, mutta Sinun pitää olla sinnikäs. Sinä voisit nyt näyttää vaimollesi kuinka paljon häntä rakastat. Meillä naisilla kun kaikki sattuu olemaan omasta päästä kiinni. Tuhlaa häneen nyt huomiotasi ja rakkautta. Älä ota seksiä esille vielä, suosi häntä spesiaalisti vaikka parin viikon ajan. Uskon että varmasti tuottaa tulosta. Alussa hän panee tietysti vastaan ja yrittää hylätä kaiken positiivisen mitä teet mutta älä lannistu. Olen 100% varma että hänkin oikeasti kaipaa läheisyyttä ja seksiä mutta on nyt jostain syystä pois pelistä. Kerrothan miten asiasi edistyy, tulen seuraamaan tätä palstaa. Ja hyvä että jaksat yrittää, olet varmasti ihana puoliso omalle rakkaalle puolisollesi. Mielikuvitus kehiin ja hellimään omaa kultaa!
voi olla syynä. Ainakin meillä vaimo oli haluton kun käytti pillereitä / hormoonikierukkaa. Käänsimme ongelman päälaelleen, kun otin vasektomian neljä vuotta sitten. Vaikka sen ei pitäisi vaikuttaa, niin kuitenkin minusta tuli pikkuhiljaa haluton ja vaimoparka joutuu elämään puutteessa. Ehkäpä haluttomuuteni on kuitenkin enemmän henkistä laatua. Varmaan hormoonit hyrräisivät paremmin, jos minulla olisi enemmän tilaa olla mies.
vertti2010 ja Toivon Parasta!
Luotte lisää jaksamista tähän suhteeseen. Epäilen itsekin jonkin asteista masennusta vaimollani ja sen purkautumista eri tavoin. Yritän ja koetan olla kärsivällinen. Meillä ei hormooniehkäisyä käytetä vaan turataan kortsujen kanssa. Se varmaan osaltaan vie haluja :( No päivä kerrallaan. Nyt on taas sellainen hyvä jakso kuukaudessa jolloin hänkin saa kotona aikaiseksi ja saa siitä hyvän mielen. Tämä on meillä tärkeä juttu. Jos minä siivoilen kotona, ei se vastaa ollenkaan sitä että hän saa "viikkosiivouksen" tehtyä itse. Hän saa siitä uskomattomasti loppuillaksi voimaa. Pystyn aistimaan "minä onnituin" fiiliksen. Jos minä hoitelen tiskipöydän ja imuroinnin on ilta yhtä sumua. Asiasta ei puhuta, mutta ...."en saa edes kotia pidettyä...ei minusta ole äidiksi... kaikki olisi paremmin jos minua ei olisi... mieliala valtaa kodin.
Yritän keksiä kivaa yhdessä tekemistä ja olla huomaavainen. Jos vain saisin hänet ujutettua lääkärin juttusilla, helpottaisi varmaan omaa taakkaani tai ainakin olisi se tie kokeilu. Hänen asenne vaan on tässäkin asiassa "minä en mitään tabuja ala kiskomaan".
Kiitos teille kaikille, minä saan ladattua omaa akkua kun huomaan että muitakin naisia tunnistaa tilanteen ja uskaltaa siitä kertoa.
50v korvilla. odottaa saattaa kummia. sitä pelkään itsekin että muuttuuko huonompaan suuntaan.
Kirjoitin sulle tuon "TOIVON PARASTA"-viestin aiemmin ja tulin urkkimaan oletko tänne vastaillut. Ja huomasin kirjoituksestasi heti tuon "sellainen jakso kuukaudessa"- maininnan. Tulipa heti mieleeni että kärsiikö vaimosikin pahoista PMS-oireista? Minä kärsin vuosikaudet ja välillä epäilin jopa tulevani hulluksi. Etenkin jos elämässä on muutakin stressiä (silloin paheni ainakin minulla oireet) ja perusluonteenlaatu tulinen, voi nuo PMS:t oikeasti sotkea koko elämän. Hormonikierukka voi poistaa kuukautiset kokonaan ja silloin ei tule PMS-oireita. Myös omega-rasvahappoja (pellavansiemenrouhetta) nautin (käytin ennenkuin otin kierukan) ja kas kummaa, ei ollut enää PMS:ää. Kierukan otettuani jätin nuo pellavansiemenet kun alkuun näytti ettei kuukautisia tule ollenkaan. Sitten kun ne yllättäen tulivat, sekopääolo palasi, ei tosin enää niin pahana. Nyt olen oppinut läksyni ja otan "lääkkeeni" päivittäin. Tämä voi kuulostaa naurettavalta mutta on täyttä totta. Ja jos googletat aiheesta, löydät varmaan jotakin tietoa muiltakin tahoilta tästä yhteydestä. Minä oon sitä mieltä ettei oikeasti välttämättä mitkään lääkkeet auta. Otin itse tähän PMS-masennukseen 5 vuotta sitten hyvin mietoja masennuslääkkeitä. Olo oli tylsistynyt ja lihoin 15 kg neljässä kuukaudessa. Kilot on nyt historiaa mutta paha mieli asiasta jäi. Ja tuosta hormonikierukasta vielä. Meidän seksielämä on parantunut 200% kierukan ottamisen jälkeen. Ja muutenkin koko elämäni on valaistunut kovasti, monet asiat näkee jostain syystä aivan eri tavalla ja syynä on suureksi osaksi juuri se, että hallitsee itsensä ja tunteensa ja saa nauttia parhaasta seksistä mitä ikinä ja vieläpä turvallisesti parisuhteessa!
..viestiä kohtalotoverillesi [email protected], niin jutellaan. Minäkin olen / olin kanssasi hyvin samanlaisessa tilanteessa.
Seksi halujen lopahtaminen saattaa käydä parisuhteessa ongelmaksi. Kun pariskunta on ollut tarpeeksi kauan yhdessä saattaa seksikertojen määrä tippua yhteen kuukaudessa.
Loppupeleissä yleensä nainen on jättävä osapuoli. Kuitenkin seksin puuttuminen on ongelmien taustalla.
Seksi on kuitenkin se liima joka pitää rakkautta yllä ja saa avioparin pysymään yhdessä. Tosin taloudellinen pakko sekä yhteiset lapset ovat ne paremmat syyt joille ei mahda mitään. Mutta jos kyseessä on vajakki ts. ei niin koulutettu nainen, saattaa vaimo lähteä näistä huolimatta.
En ole pohtinut tarkkaan asiaa, mutta oletan että ongelmaa ei ennen ollut maatiaiasyhteiskunnassa, jossa fyysistä työtä tekevä raavas mies lähti aamulla ja tuli illalla pimeän aikaan. Naisella oli jo talon lämmityksenkin takia tarpeita käpertyä miehen kainaloon. Samalla testosteritasot lienevät olleen sekä miehellä että naisellakin nykyistä suuremmat. Toimisto työ yms. saattaa laskea seksi hormonien määrää.
Mutta vaikka naista ei niin olisi panettanut olen varma että raavas mies illan suussa toteutti tarpeensa sen enempää naiseltaan kysymättä. Ei siinä silloin tarvinnut viini illallista tehdä.
Mikä olikaan vanha härmäläisen esileikki: Mää käyn paskalla, Räplää sä ittes sil aikaa märäks
NIIN MITEN TÄMÄ YKSISILMÄINEN POHDINTA LIITTYY TUOHON ALKUPERÄISEEN TEKSTIIN JA ONKO KO. TULKINNAN TARKOITUS JOTENKIN ANTAA APUA KYSEISTEN ONGELMIEN KANSSA PAINISKELEVILLE?
älä huuda ainakaan